Pages

Wednesday, December 29

Kylläpä onkin mukavata!


Kyllä metsässä on mukavaa.

Metsässä voi

halata puuta, kieriä lehtikasassa, kiusata oravia, ottaa valokuvia, käydä salaa pissalla, pitää takin alla yöpaitaa, nähdä peikkoja, oksentaa pensaaseen, kompastua omiin jalkoihin, eksyä...


...kiivetä puuhun, kuunnella linnunlaulua, hymyillä ihmisille, astua koiranpaskaan, uskoa huomiseen.


Kylläpä rannalla on mukavaa.

Rannalla voi

olla veden äärellä, liottaa varvasta vedessä, räpättää sorsille, kirkua lokeille, varastaa veneen...


...laulaa ruotsalaisia juomalauluja, hymyillä vastaantuleville...


...huitoa usvaa, hypätä sillalta, hukkua.

Tuesday, December 28

Ahneus



Anna minulle silmät
Anna silmät
jotta voisin nähdä
minua ympäröivän kauneuden:

Auringonpaisteen
loisteen kuun, sekä
nauravat kasvot että
hymyilevän suun.

Anna minulle silmät ja lupaan
- en niitä koskaan sulje!


Anna minulle korvat
Anna korvat, jotta voisin
kuulla äänet ympärilläni:

satakielen sonaatin,
hyttysen laulun
sekä puron solinan
että meren pauhun.

Anna minulle korvat ja lupaan
- en niitä koskaan peitä!


Anna minulle suu.
Anna suu, jotta voisin kertoa
kuinka kaunista kaikki on:

Vihreä nurmikko
leikit lasten
puutalo homeinen, jok’
nojaa kirkkoa vasten

Anna minulle suu ja lupaan
- en sitä koskaan sulje!


Anna minulle tunto.
Anna tunto, jotta voisin
tuntea kauneuden ympärilläni.

Iholla silkki
allani lakana,
lämmin tuuli
korvani takana.

Anna minulle tunto ja lupaan
- en koskaan sitä menetä!

Anna minulle tunteet.
Anna tunteet, jotta voisin
nauttia tästä kaikesta:

Ilon tunteen
Rakkauden, halun
haaroista paisuvan
kovan kalun.

Anna minulle tunteet ja lupaan
- ne eivät koskaan kuole!



Minä sain.


Tänään toivon, että

saisin sulkea silmäni,
en näkisi kuinka sade
hakkaa asfalttia

saisin peittää korvani,
en kuulisi, kuinka varikset
nauravat minulle

saisin sulkea suuni,
ei minun tarvitsisi sanoa, kuinka
rumaa kaikki on

saisin paeta,
ei tarvitsisi tuntea kipua,
kun kirkko sortuu
päälleni.

Iäksi.

Ja minä toivon

että saisin kuolettaa tunteeni
haavat eivät enää
kirvelisi, kun niihin
kaadetaan suolaa

Iäksi.


Wednesday, December 22

Karhua on ammuttu perseeseen



En kuulu kirkkoon, joten joulu ei ole minulle mikään sen kummempi juhla. En ole valmistellut sen tuloa mitenkään enkä aiokaan.

Nauttikaa te muut kuitenkin joulusta ja ajatelkaa vähän Jeesustakin, jos juhlaa vietätte, eikä vain joulupalloja, lahjoja tai kuusenkoristeita. Tai olkaa ajattelematta – ei se minulle kuulu.

Tämä oli sitten huumoria. Jos ei mennyt jakeluun, niin voi voi. Olen nyt karhu, jota on ammuttu perseeseen. Purentalihas on taas tulehtunut enkä voi syödä mitään. Tai voisin, mutten jaksa.

Happy Holidays anyway ja jouluja niille, jotka sitä viettävät!

Sunday, December 19

About 5am


Mikäs on sen mukavampaa kuin herätä aamusella neljän aikaan, hieman venytellä lämpimikseen ja sitten tupata pari kiloa vaatetta päälle, ja ulkoistaa itsensä nietosten keskelle, kun niitä nyt kerran sattuu olemaan.


Joltain on lumityöt tekemättä.


Alakuvan söpössä pubissa on tullut kerran vedettyä tuopponen Strongwbowta.


Normaalisti vilkas Thamesin ranta lepäsi yksinäisenä ja rauhaa henkivänä.


Joskus englantilainen pihapuutarha näyttää lähinnä viidakolta.



Päätin kierroksen ja palauduin kotiin (alla olevan kuvan sisäänkäynti ei ole meidän talomme), kuorin vaatteet päältäni ja kömmin jääkylmänä kalikkana sänkyyn - vain herätäkseni uudelleen myöhemmin.

Tuesday, December 14

Harrodsin joulu II

Tässä niitä lupaamiani sisäkuvia Harrodsilta. Harrods on siitä jännä paikka, että siellä on huoneita. Kukin tavararyhmä on omassa huoneessaan.


Ei todellakaan käyty koko murjua läpi, vaan ainoastaan osa siitä. Siis se osa, joka oli menomatkalla Christmas worldiin, jonka halusin nähdä.


Christmas world oli pienoinen pettymys. Luulin, että se olisi ikään kuin joulumaa, mutta se olikin vain joulukrääsäosasto.


Siitä lähtis kiva naamari bad face dayn varalle 15 punnalla! Melkein ostin.


Tähän viinaveneen ääreen olisin mieluusti jäänyt pidemmäksikin aikaa - jos siis olisi ollut avaaja mukana.


Harrodsilla ei muuten välttämättä oikeasti saa kuvata. Minulle jäi vähän epäselväksi saako vaiko eikö saa, sillä eräässä huoneessa eräs henkilökuntanainen ilmoitti, ettei saa ottaa yksittäisiä tuotekuvia, mutta sellaisia laajoja kuvia voi ottaa, jossa näkyy kaikki tilat.

Noh, ottelin sitten laajoja kuvia ja eiköhän heti tullut toinen henkilökuntanainen siihen, joka ilmoitti, ettei saa kuvata ollenkaan. Tämä henkilökuntanainen numero 1 seisoi siinä vieressä ja ilmoitin, että numero 1 sanoi, että saa kuvata, jos ei kuvaa lähikuvia tuotteista.

No numero kakkonen päätti, ettei oikeastaan saa kuvata ollenkaan. Olisi tehnyt mieli pyytää heidän esimies paikalle ja kysyä, että mikäs se teidän politiikka nyt oikein onkaan, kun ei edes oma henkilökuntanne sitä tiedä.

Vaan enpä jaksanut. Menin toiseen saliin kuvaamaan.

Monday, December 13

HumanoidiJouluikkuna ja pari sanaa kommentoinnista

Ennen Harrodsin sisäkuvia laitankin ne toisen näyteikkunan kuvat.


En muista enää kyseisen musiikkikaupan nimeä – olin liian innoissani noista humanoideista, että mitään olisi jäänyt mieleeni.





Tässä(kään) postauksessa ei sitten ole mitään piilomerkityksiä eli jos sellaisia etsit, niin unohda koko juttu ja mene muualle määkimään.

Minun blogissani saa kommentoida blogitekstejäni ja kertoa niistä mielipiteensä. Sen sijaan kaikenlainen vittuilu ja vihjailu ei ole suotavaa.

Saatan vastata niin kuin metsä vastaa kun sinne huutaa, tai sitten poistan kommentin, tai sitten jäljitän kommentoijan.

Täällä ei myöskään sallita toisten kommentoijien ilkkumista niin kuin joissakin blogeissa, joissa bloginpitäjä oikein itsekin innostuu aukomaan päätänsä kommentoijilleen laajan anonillijoukon saattelemana.

En siis salli toisten kommentoijien dissaamista ja väheksymistä, vaikka itsekin olisin kuinka eri mieltä asiasta. Piste.

Tämä blogin on minulle tärkeä harrastus ja minä määrittelen säännöt tänne. Ja täällä voidaan keskustella kiihkeästikin eri aiheista, mutta kenellekään ei vittuilla.

Onnekseni kommentoijani ovat lähes 100-prosenttisesti fiksuja ihmisiä. Jännä huomata, että tähän mennessä ainoat päänaukojat ovat anonyymejä tai blogittomia.

Niin se oli tosin edellisessäkin blogissani – joskus tosin sain myös ihania ja opettavaisia kommentteja anonyymeiltä, joten siksi en halua estää anonyymien kommentointia.


Sunday, December 12

Harrodsin joulu I

kaikki varmasti tietävät, mikä on Harrods, joten se ei esittelyjä kaivanne.


Eilen kävin mieheni kanssa pällistelemässä Harrodsin legendaariseksi muodostuneita jouluikkunoita. Olikin muuten minulle ensimmäinen kerta, kun ne jouluikkunat näin ja ihastuin. Kohtahan tässä alkaa jo odotella seuraavaa joulua, että näkee uudet ikkunat!


Kussakin ikkunassa on omanlaisensa teema. Nuo kaksi ylempää kuvaa ovat samasta ikkunasta.


Sekä ylä- että alakuva edustavat merellistä aihetta. Nainen on merenneito. Valitettavasti en saanut koko tätiä kuvaan, sillä heijastusten takia se oli mahdotonta.

Pitäisi ostaa uusi polarisaatiosuodin, sillä edelliseni ei käy "uuteen" kameraani, ainoastaan vanhaan.


Joihinkin kuviin heijastukset tosin mielestäni sopivat.




Kaikilla näytteikkunan miehillä on pitkät viikset ja laaja tukka.


Oli todella vaikea valita, mitkä kuvat tänne heitän: otin niin paljon kuvia. Nämä kaikki ovat siis näyteikkunakuvia. Minulla on kuvia myös sisältä, teen niistä koosteen joku toinen kerta.


Kävelimme Harrodsilta Piccadilly Circukseen ja matkalla törmäsin ihanaan musiikkikauppaan, jonka erikoista näyteikkunaa jäin kuvaamaan! Siinä mallinukeilla oli ufopäät.

Ihan minun näköinen kauppa - kenties heitän kuvia siitäkin tänne jossain vaiheessa.

Friday, December 10

Laskuvetinen Thames

Mennessäni lenkille suuntaan yleensä jonnekin Thamesin suunnalle. 

Tykkään kävellä (kesällä pyöräillä) sen rantoja pitkin. Asumme itsekin Thamesin kupeessa, mutta emme nyt sentään sen rannalla.

Thames on Englannin pisin joki, ja toiseksi pisin koko UK:ssa sisältäen yli 80 saarta.

Ennen muuttoa tänne en tiennyt, että Thamesissa (tai osassa sitä) on vuorovesi. Vedenkorkeus voi vaihdella jopa seitsemän 7 metriä suuntaan ja toiseen.

Kovien sateiden aikana vesi nousee vielä korkeammalle ja silloin tulvat kaduilla (paikasta riippuen) ovat yleisiä.

Nämä kuvat otin keskiviikkona lenkkini varrelta. Silloin oli laskuveden aika. Joissakin kohdin vesi kaikkoaa lähes kokonaan. Tämä on aluetta, jossa ihmiset asuvat veneissään.





Sulkujen lähellä on varustamo, joka on pelkkä mutakasa laskuveden aikana. Normaalisti veneet kelluvat vedessä. En ole aiemmin nähnyt tätä näin vähässä vedessä.



Aurinko alkoi kivasti pilkahdella kesken lenkin. Tuo keskellä oleva "keidas" on yksi niistä yli 80 saaresta.


Tässä kohden Thamesia ei vesi laske edes laskuveden aikaan niin alas, että pohjaa tulisi näkyviin (muuta kuin ihan rannoilta joskus).




Huomenna, jos sää sallii, on tarkoitus tehdä peribrittiläinen teko eli mennä pällistelemään Harrodsin jouluikkunoita.

***

Aiemmassa postauksessani on kuvia Thamesista nousuveden aikaan, jos kiinnostaa.

Thursday, December 9

Matkalla muistoissa

Valokuvatorstain aiheena on tällä kertaa kuva New Orleansista Katrinan tuhon jälkeen.

Vastaan kuvaan omalla kuvallani, täydennän tarinaa.


Ja mukaan parit bonuskuvat New Orleansista. Vierailin siellä pari vuotta Katrinan tuhon jälkeen.


Ihmiset siellä, vaikka moni oli menettänyt kotinsa ja työnsä, olivat pääsääntöisesti toiveikkaita.


Tällaisia autioituneita taloja tuhoalueella oli paljon. Teimme sinne retken. Erään talon pihalla oli suuri kyltti, jossa luki: We're coming back! Se sai kyyneleet silmiini, liikuttavaa.



Tämän elämän aikana on vielä pakko päästä sinne uudelleen!

Sunday, December 5

Joulupukin nuttu teki Marilynit


Täältä on lumet lähteneet eikä uutta ole onneksi tullut tilalle. Tänään on ollut kirkas ja keväinen päivä.


Jouluvalot on jo heitetty kujille. Näitä kaposia kujia täällä piisaakin.


Terkut seksikkäältä joulupukilta!


Piti käydä samalla tarkistamassa tutut kotikonnut. Kaikki on ennallaan ja sattuipa olemaan nousuveden aika Thamesilla.


Ei kannata jättää fillaria saati autoa kovin likelle rantaa, ellei tiedä ehtivänsä takaisin ennen nousuvettä.


Melkein annoin periksi mielihalulleni vain nukkua koko päivä pois, mutta pakotin sitten kuitenkin itseni ulos. Kannatti, se vähän piristi. Mutta ei se ikävää poista – minulla on ikävä ystävääni Susaa (en nyt linkitä, koska en linkitä).

Tajusin myös, että vaikka kuinka viihdyn yksin ja olen tottunut tekemään asioita yksin, niin kyllä minä kaipaan ystävää. Sellaista ystävää, jonka kanssa voi hullutella ja johon voi luottaa sataprosenttisesti.

Sain kokea aidon ystävyyden pitkästä aikaa reissullani. Välimatka tekee kipeää, mutta pelkästään toisen olemassaolo tuo lohtua.

Kaikki on minusta nyt kaukana. En silti valita – en muuttaisi takaisin Suomeen, vaikka minulle maksettaisiin. Ei kannata ottaa henkilökohtaisesti tätä: minä nyt vain satun viihtymään paremmin täällä – siitäkin huolimatta, että olen yksin.

VIELÄ KYSYMYS: Näkyykö sivupohjani ja bannerini vai näyttääkö siltä kuin minulla ei olisi sivupohjaa ollenkaan?