Pages

Tuesday, December 28

Ahneus



Anna minulle silmät
Anna silmät
jotta voisin nähdä
minua ympäröivän kauneuden:

Auringonpaisteen
loisteen kuun, sekä
nauravat kasvot että
hymyilevän suun.

Anna minulle silmät ja lupaan
- en niitä koskaan sulje!


Anna minulle korvat
Anna korvat, jotta voisin
kuulla äänet ympärilläni:

satakielen sonaatin,
hyttysen laulun
sekä puron solinan
että meren pauhun.

Anna minulle korvat ja lupaan
- en niitä koskaan peitä!


Anna minulle suu.
Anna suu, jotta voisin kertoa
kuinka kaunista kaikki on:

Vihreä nurmikko
leikit lasten
puutalo homeinen, jok’
nojaa kirkkoa vasten

Anna minulle suu ja lupaan
- en sitä koskaan sulje!


Anna minulle tunto.
Anna tunto, jotta voisin
tuntea kauneuden ympärilläni.

Iholla silkki
allani lakana,
lämmin tuuli
korvani takana.

Anna minulle tunto ja lupaan
- en koskaan sitä menetä!

Anna minulle tunteet.
Anna tunteet, jotta voisin
nauttia tästä kaikesta:

Ilon tunteen
Rakkauden, halun
haaroista paisuvan
kovan kalun.

Anna minulle tunteet ja lupaan
- ne eivät koskaan kuole!



Minä sain.


Tänään toivon, että

saisin sulkea silmäni,
en näkisi kuinka sade
hakkaa asfalttia

saisin peittää korvani,
en kuulisi, kuinka varikset
nauravat minulle

saisin sulkea suuni,
ei minun tarvitsisi sanoa, kuinka
rumaa kaikki on

saisin paeta,
ei tarvitsisi tuntea kipua,
kun kirkko sortuu
päälleni.

Iäksi.

Ja minä toivon

että saisin kuolettaa tunteeni
haavat eivät enää
kirvelisi, kun niihin
kaadetaan suolaa

Iäksi.


13 comments:

  1. Anna minulle taito kirjoittaa runoja näin... :)

    Pidin siis kovasti.

    ReplyDelete
  2. Vaikuttavaa. Äärimmäisyydestä toiseen.

    ReplyDelete
  3. Miten upeasti kirjoitettu...molemmista suunnista.

    ReplyDelete
  4. Upea runo! Sa osaat kylla kirjoittaa!

    ReplyDelete
  5. peikostakin tämä on hiano runo

    ReplyDelete
  6. Hieno runo ja tunnetta täynnä.

    ReplyDelete
  7. Monipuolista tunteiden tulkintaa. Vaikuttava.

    ReplyDelete
  8. Kiitokset teille kaikille kauniista ja rohkaisevista kommenteista!

    Oikeastaan tuo runo on jo vanha. Yritän herätellä jo jonkin aikaa uinunutta kirjoitusvimmaani. Ehkä onnistun, ehkä en ;)

    ReplyDelete
  9. Ristiriitaa, tuttua.
    Haluaisin tuntea, jotta voisin surra.
    En halua kuitenkaan surra, sillä en jaksa sitä.
    En tiedä, mitään.

    Koskettava runo.

    ReplyDelete
  10. Sama täällä, kyllä oli koskettava ja oiva runo ♥

    ReplyDelete

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikille joko yhdessä tai erikseen (yleensä erikseen). Joskus vastaaminen voi vähän kestää, mutta ei kannata huolestua - vastaan kyllä :)