Pages

Friday, December 30

Kärpäsenpaska kaatopaikalla



- Voi hitsi, taas on juna myöhässä ja luntakin sataa, saamarin VR!!!
- Älä valita, täällä sentään kulkee juna. Kaikkialla ei pääse junaan!

Maailmaa ei voi yksi ihminen muuttaa - siihen tarvitaan useiden panos. Hyvää palvelua ei olisi ilman kritiikkiä. Asioiden tutkiminen ja kriittinen tarkastelu ovat edellytys kehittymiselle. Jos ei kukaan piittaa, miksi tehdä mitään.

Ongelmia on kaikkialla ja kaikissa kulttuureissa. Yhteen vetoaminen ja vertaaminen ei tee muuta kuin latistaa keskustelun - ehkäpä jopa kehittymisen. Enkä nyt tarkoita vain Afrikan lapsia vertailukohteena, vaan mitä tahansa ja myös yksilötasolla vertaamista.

Monilla ihmisillä kun on sellainen tapa, että KAIKKEA pitää verrata - jos ei omiin, niin toisten murheisiin or whatever. Sillä tavoin saadaan kenen tahansa murheet ja ongelmat näyttämään kärpäsenpaskalta kaatopaikalla.





Näihin kuviin, näihin tunnelmiin - Parempaa tulevaa vuotta kaikille tasapuolisesti!

Thursday, December 29

Kylpylästä katkesi sähköt - asiakkaat alastomina pakkasessa (kato kuvat)!

Ilta-Pupun nettitoimituksen aamupalaverissa:


Uutispäällikkö (UP): Mitäs meillä tänään olis tarjota lukijoille?
Toimittaja 1 (T1): Aika köyhää pitelee uutisrintamalla. Sääkin on rauhottunut, ettei siitä oikeen enää viittis repiä otsikoita.
UP: Mites on sen sokkipakkasen kanssa? Se oli aika hyvä juttu. Tai siis otsikko.

"Sokkipakkanen tulee: Nollasta yhtäkkiä -18 asteeseen!Pakkanen räjähtää äkkiä kireisiin lukemiin paikoin Suomessa."


T1: Se tuleekin vissiin vasta vuodenvaihteessa. Tai joskus.
UP: No tee siitä vielä yksi juttu. Tai otsikko, jos et kerkee kirjottaa.
T1: Okei.

Kuva: Ruutukaappaus Ilta-Sanomista


UP: No mitäs muuta meillä olis tarjota sään lisäksi? Onko Pave tehny tai sanonu mitään räväkkää?
T2: No sen vaaliauto on kuulemma ajettu jonkun kaupan eteen...
UP: Tee siitä juttu ja muista - kunnon otsikko sitten, ei sitä muuten kukaan lue!


Tällainen siitä sitten tuli (kuva kannattaa klikata isommaksi, niin näkee lukeakin jotain):


***

Kursiivilla kirjoitettu teksti on oikeasti otsikko Ilta-Sanomissa.
Viinakuva Ilta-Pupun kaneessa on lainattu täältä.

Sunday, December 25

Kuningattaren puhe


Joulupäivän kävelykierros on nyt tehty. Täällä näyttää suomalaisen silmään enemmän syksyltä kuin talvelta, ja asteetkin ovat syysmäiset eli 13,5 astetta. Plussaa luonnollisesti.



Kello kolmelta kuuntelin kuningatar Elisabethin pitämän joulupuheen telkkarista. Se kesti vain kymmenisen minuuttia, mutta olisin voinut kuunnella ja katsella sitä kauemminkin. Puhetta rytmitettiin mukavasti kuvamateriaalla, mikä antoi syvyyttä käsiteltäville aiheille - hienosti toteutettu.


Korvaan pisti kuningattaren moitteeton ja "riisuttu" ääntämys. Luonnollisesti hän äänsi sanat brittiläisittäin, mutta intonaatio ja tavupainotukset (eli brittiaksentille tunnusomaiset ominaisuudet) olivat lähes kokonaan poissa. Puhe kuulosti siis varsin monotomiselta. Toisaalta "aksentista" riisuttu puhe kuulostaa erittäin selkeältä.

Rauhaisaa joulunjatkoa! (Vastailen vastaamattomiin kommentteihin myöhemmin)

Edit 26.12. kello 11:18 UK time: Kuningattaren puhe

Friday, December 23

Mistä tunnet sä ystävän...




Rakastan ystäviäni. Joskus pelkään, että rakastan heidät pois. Hillitsen itseäni. Toisaalta olen huomannut, että aidot ystäväni ovat läsnä joka tapauksessa. Ilman sanojakin.

Minun ei tarvitse miettiä, että mitähän tuokin nyt... Tiedän, että hän kertoo, jos jokin häiritsee. Ja toisaalta olen myös kiitollisena huomannut, että läheinen ystävä ei edes ota kaikkea itseensä. Koska hän tietää. Ystävyys on kuitenkin myös sitä, että voi kysyä, jos jokin häritisee. Minäkin joskus kysyn.

Siinä vaiheessa, kun pitää itse miettiä, uskallanko kysyä, uskallanko paljastaa pelkoni, mietin että ehkä ei kyseessä olekaan aito ystävyys.

Minulla on sokeat pisteeni. Kuvittelen olevani helppo ihminen. Ehkä sokea pisteeni onkin se, että odotan samaa toisilta -tiettyä helppoutta (tai ainakin rehellisyyttä). En jaksa ihmissuhdeleikkejä, en arvuutteluja, en vihjailuja.

Suoraan sanominen ei ole sama asia kuin loukkaaminen. Minä en myöskään jaksa yksipuolista yhteydessä olemista. Mielestäni se on merkki siitä, että "anna mennä".

Tässäpä mustavalkoinen kuva, se on kestohaasteen 16. aihe.

Friday, December 16

Keramiikkahäät

Meille tuli jokunen päivä sitten miehen kanssa täyteen 4 aviovuotta. Neljäs aviovuosi on nimeltään keramiikkahäät, ellen ihan väärin luntannut googlesta.

Miehen hääsormus on usein hukassa. Niinpä ostin (tosin jo aikoja sitten) hänelle sammakon, jossa hän voi säilyttää sitä.


 Aiemmin sormus hengaili siellä sun täällä ja oli hukassakin lähes puoli vuotta vain löytyäkseen uudelleen.

Sammakko aukeaa ja sormuksen koti onkin sammakon masussa. Mies oppi heti käyttämään sammakkoa eikä sormus - saati sammakkokaan - ole ollut hukassa sen jälkeen.


 Meillä samanlainen tapa: kotiintullessa kumpainenkin riisuu ekana sormuksen (minun tapauksessani sormukset: sormissani killuu tavallisesti viisi sormusta).


Kestohaasteen 15. aihe on rakkaus. Keramiikkahäät puhunevat puolestaan.


En yleensä tykkää mainoksista, mutta alla oleva on poikkeus - kannattaa katsoa (todennäköisesti moni on sen joskus nähnytkin)!

Tuesday, December 6

Itku pitkästä ilosta


Itku pitkästä ilosta. Tai itkua ilman iloa, ikinä.

Alkukirjaimet IT olisivat mahdollistaneet sanaksi ajankohtaisemmankin aiheen esimerkiksi itsenäisyys, mutta skippaan sen. Arvostan luonnollisesti Suomen itsenäisyyttä, mutta hoitelen sen juhlistamisen keskenäni.

Alla vielä alkuperäinen kuva. Ei varmaan ole yllätys, että kuvasin sen eilen Harrodsilla.


(Vastaan edellisten postausten kommentteihin myöhemmin)

Monday, December 5

Lemmiskelyä ikkunassa (ei mitään pornojuttuja kuitenkaan)

Knightsbridge - Piccadilly line


Tämä tubeasema lienee tunnetuin Harrodsin ansiosta. Se on se asema, josta pääsee ihan Harrodsin ovelle, jos osaa tulla ulos oikeasta portaikosta. Kävin siellä tänään pällistelemässä jo käsitteeksi muodostuneita jouluikkunoita.

Viime vuonna koristelu oli runsasta: yksityiskohtia ja muuta rojua oli paljon. Viime vuoteen verrattuna tämän joulun ikkunat ovat suorastaan askeettisia. Se ei silti tarkoita, etteivätkö ne olisi taiten tehty ja näyttäviä.

Oli hieman vaikea valita kuvat, jotka tähän heitän (kuvia tuli otettua reilut 500 - ei tosin pelkästään Harrodsin ikkunoista). Valitsin teemaksi pariskunnat ja siinä karsiutuikin sitten kivasti kuvia pois.

- Oh dear Lord, don't you dare to die! For fuck sake it's Christmas!


-Ooh, baby, anna pusu, nyt ollaan mistelin alla!




Jostain kumman syystä tämä (kuva alla) oli lempi-ikkunani.


Musta lammas vielä lopuksi eli pariton leidi.


Tämä postaus kuuluu sarjaan tube-asemalla. Tietämättömät voivat lukea lisää täältä.

Valitsen nämä kuvat myös kestohaasteen 14. päivän (minulla nämä eivät mene ihan putkeen, eh) eli TALVIKUVA kuviksi. Sillä onhan nyt talvi (ja ajattelin oikeasti joskus saada tuon haasteen tehtyä)!

Sunday, December 4

Kaikki katoaa

Mikään ei minua saa kyyneliin niin kuin luonto. Kun oksat koskettavat toisiaan, tanssivat tuulessa. Lähentyvät. Kun aallot runtelevat rannan, paiskaavat hiekan tieltänsä. Näkinkengät paiskautuvat kiveä vasten. Hajoavat pirstaleiksi.

Nuput aukeavat värikkäiksi kukisi. Silitän terälehteä. Seuraavan kerran sen nähdessäni sitä ei ehkä enää ole. Hyväksyn sen.

Kidutettu koira pääsee ulos vankilastaan. Se ei osaa kävellä. En sano enää. Se ei koskaan ole oppinut kävelemään. Se ei tunne maata jalkojensa alla. Joustava ruoho pelottaa.

Minä itken kaikkien niiden vangittujen puolesta. Vangittujen ja hyväksikäytettyjen. Minä itken jokaista puunrunkoa, jota sahataan. Itseni tähden en itke. Jokainen päivä olen lähempänä.

Tuesday, November 29

Bed and breakfast

Alla TIedote himokkaille:


Osta hotelli - saat ylläolevan kutsuvan seinäkirjoituksen kaupan päälle! Pientä viimeistelyähän tämä kiinteistö kaipaa, mutta ilmastointiin ei tarvitse investoida ja pihassakin on viherkasvit valmiina.


Osa huoneista on valmiiksi kalustettu!



Hotelli sijaitsee erittäin hiljaisen tien varrella, joten liikenteenhäly eivätkä turhat ihmiset häiritse päiviesi kimallusta.

Ryhdy hotellinpitäjäksi - se on sitä, mitä olet aina halunnut!


***

Alkukirjaimet - TI

Monday, November 28

Ei ole kodin voittanutta

Kuukausi vierähti aika nopeasti. Hieman haikealla mielellä jätin taakseni Nykin aurinkoiset (jos ei tulopäivän lumimyräkkää lasketa) ja ruskaiset maisemat sekä Floridan palmut ja ihoa hyväilevän lämmön.

Paljon tuli nähtyä ja koettua kuukauden aikana.


St. Augustinessa Krapulaisena kiipeäminen majakkaan (en suosittele, lol) sen jälkeen kun oli kävellyt majakalle about kuusi mailia.


Kennedy Space Center, Cape Canaveral, Florida. Mielenkiintoinen kompeksi ja opettavainen reissu kaikin puolin.

Samaisesta paikasta ammuttiin viime lauantaina raketti, jonka kohde on Mars ja tavoite on etsiä sieltä viitteitä elämästä.

Raketti ammuttiin paikallista aikaa kello 10.00 am, joten ehdimme ennen kotimatkan aloittamista katsoa ammunnan suorana telkkarista.Kiehtovaa.



Airbout tour Evergladesilla: nähtiin mm. kilpikonnia ja alligaattoreita sekä veneilyn päätteeksi hauska alligaattori show.

En nyt jaksa enempää laitella kuvia, vaan listaan vielä muutamia kohokohtia reissulta: iltaristeily Miamissa, delfiiniajelu Madeira Islandilla, Dali-museo St.Petersburgissa, Blackpoint wildlife drive Merrit Islandilla, Universal Studios Orlando jne.

Monet kohteet, joissa kävimme ovat kunnon turistirysiä, mutta koska matkasimme off-season aikaan, vältimme pahimmat ruuhkat. Minua ei näihin kohteisiin edes saisi sesonkiaikaan, sillä en ole sitä tyyppiä, että jaksan jonotella koko päivän milloin mihinkin. 

Kotiinpaluussa ihaninta on päästä omaan sänkyyn nukkumaan ja aamulla tepsutella rauhassa tukka pystyssä keittiöön ottamaan kahvia yöpuku päällä. Se on kuulkaas luxusta!

Thursday, November 24

Pari haavaa

Pieni haaveri tapahtui, ei minulle tällä kertaa! Alkukirjaimissa haasteena HA.


Noh, pannaan se raaja tänne!


Hupsista saatana, I accidentally my head...


Terkkuja Orlandosta, Florida. Kuvat ovat Universal Studiosta, The Horror make up show. Ylimmän kuvan nainen on yleisöstä ja hän valitettavasti menetti kätensä. Onneksi eivät valinneet minua!

Olen käynyt tässä samaisessa Universal Studiossa aiemminkin, mutta silloin kierros jäi kesken syistä, joita en jaksa nyt tässä kertoa. Oli kuitenkin mahtavaa päästä paikkaamaan aukot, jotka silloin jäivät.


Kiitospäivä ehkä hieman nostatti kävijöiden määrää, koska noin muuten nyt on oFF-season. Tämä oli kuitenkin huima ero ON-seasoniin, jolloin olin täällä viimeksi.

Mielipide: Älä mene sesonkiaikaan!

***

Ps. Kuvat on vähän perseestä, koska tilanne oli aika pimeä kaikin puolin sekä istuimme takarivissä. Ja tuttuun tapaan vastaan edellisen postauksen kommentteihin myöhemmin.


Ylihuomenna onkin sitten paluu kotiin ja arkeen.

Thursday, November 17

Miami Beach

Jalka on jo ihan priimakunnossa, mikä on hyvä juttu, koska sille on ollut runsaasti käyttöä. Terkkuja tällä erää Miamista (tai tarkemmin South Beachilta, josta käytetään myös nimeä Miami Beach)!


Nyt tulee ihan pikainen postaus, koska pitää kohta taas mennä. Biitsillä on luvassa musiikkia ym. joten suunta on siis sinne.


Vuokrasimme tänään fillarit, joilla olemmekin sitten suhanneet ties missä. Tämä on erittäin fillariystävällinen kaupunki, joten ei haitannut, vaikkei pyörää saa lukkoon – sen voi ottaa mukaan esim. terassille!


Joissakin ravintoloissa ei edes ole mahdollisuutta istua sisällä, vaan kaikki pöydät ovat ulkona ja sisällä on vain keittiö ja vessat.

Hieman kesti totutella ajamaan tuollaisella täysrengasfillarilla (eli ei pumpattava), mutta äkkiä siihen tottui. On muuten hyvä pyörä: sillä voi päästellä biitsilläkin, joskin välillä se lähtee vähän "vetämään".


Vastaan edellisen postauksen kommentteihin myöhemmin. On niin kiire nauttia olemisesta täällä, etten malta pahemmin koneelle edes tulla. Niin paljon on jo nähty - niistä lisää myöhemmin - ja niin paljon on vielä näkemättä ja kokematta.

Thursday, November 10

Pakkolomalla

Tänään tapahtui pieni onnettomuus: vetäsin lipat portaissa kesken turisteilun ja satutin jalkani. Ei mitään naarmuja ja mustelmia pahempaa, mutta jalkaa jomotti sen verran pahasti,että oli pakko palata kesken kaiken hotelille.

Oli myös ihan pakko ostaa alakerran kaupasta vähän ”puudutusta” sen kunniaksi, ja nyt on sitten aikaa blogata. Alkoholilla ei ollut osuutta jalkaonnettomuuteen, mutta nyt sillä on osuutta tähän postaukseen (ei tosin paljon).

Täällä on käynnissä komea ruska! Alla olevat pari kuvaa ovat Woodlawnin hautausmaalta Bronxista. Suosittelen – se ohittaa kauneudellaan melkein Green-Woodin hautausmaa: jaettu ykksösija, sanoisin!



Harlemin Helmi (kuvattu Harlemissa, yllättäen).


Kivoja heijastuksia Broadwaylla. Äiti lasta tuudittaa tral lal...


Persoonallinen pukki


Mainittakoon vielä, että vierailin eilen Staten Islandilla (lauttamatka on muuten ilmainen) ja suhasin siellä ostarille paikallisbussilla (johon kelpaa maksuksi 7 päivän MetroCard). Takaisin tullessa bussi lahosi kesken matkan ja matkaustajat heitettiin pihalle odottamaan seuraavaa bussia.

Hieman sai odotella ennen kuin se tuli, mutta mikäpä siinä odotellessa. Yleisin toteamus oli ”Guess we’ll miss the ferry.” No ei se mitään, lauttoja kulki puolen tunnin välein siihen aikaan.

***

Vielä huominen (perjantai) täällä Nykissä ja sitten alkaa se matkan road trip -osuus! Mies jää parin viikon lomalle ja suuntaamme kohti Floridaa. Seuraava postaus voi siis tulla mistä tahansa!

Monday, November 7

Kriittinen turisti?

Nyt on sitten luvassa niitä New York -kuvia (eli kuvia Manhattanilta niin kuin nähtävästi New York mielletään vain Manhattaniksi).

Näin täällä ilmeisesti (perustuu empiirisiin kokemuksiin) koetaan turistien ajattelevan, sillä Manhattanin karttoja on kyllä saatavilla, mutta sen ulkopuolelta (Bronx, Brooklyn, Queens, Staten island) karttojen saaminen on vähän työläämpää.

Olen käynyt Times Squaren Vicitor centerissä, josta kehuttiin saatavan karttojen lisäksi paljon muuta. Noh, karttoja toki saikin – nimittäin juuri Manhattanilta. Muut esitteet olivat niitä tavallisia flyereitä, joissa mainostettiin esityksiä, turistikierroksia jne. Aika aneeminen mesta, ettenkö sanoisi.

Manhattan ei ole niin iso, että siellä jaksaa hengata kaksi viikkoa, ellei sitten halua hengailla samoissa paikoissa useita kertoja. sen voin toki tehdä itsekin (ja olenkin jo tehnyt), mutta jotain rajaa. Toki, jos tarkoitus on koluta jokainen museo ja esitys, niin se kaksi viikkoa tuskin riittää.

Itse kuitenkin miellän turisteilun olevan muutakin kuin museoissa ja galleriossa ravaamista (en muuten ole vielä käynyt yhdessäkään, mutta olen kyllä menossa: nimittäin sitten sadepäivänä).

Olen kolunnut Etelä-Manhattania (Chinatown, Little italy, Battery Park, Soho, Tribeca jne.) aika perusteellisesti sekä kävellyt pitkän pätkän Broadwaytä ja nauttinut sen tunnelmasta.

Olen myös käynyt Pohjoisemassa mm. Central parkissa ja Midtown Westissä jne. En jaksa luetella joka ikistä paikkaa, joissa olen käynyt, koska se tuskin on järin kiinnostavaa luettavaa.

Pointtini on, että Manhattanin ulkopuolellakin on helmiä, joista voisi olla paremmin tietoa tarjolla. Mutta joo, onneksi on internet!

Se mielipiteestä, nyt kuviin.


Bryant Park on mukava keidas keskellä kiireistä kaupunkia. Puisto on pieni, mutta aika hyvin se on saatu ahdettua täyteen ihania pikku putiikkeja.


Myös luistelemaan olisi päässyt, mutta jätin tällä kertaa itseni nolaamisen väliin.


Wall Streetin telttakylä. Siellä osoitetaan mieltä.




Ps. Ettei nyt joku luule, että kiertelen täällä hernemaissipussi nenässä, niin sanotakkoon, että en. Nautin suunnattomasti ilmapiiristä ja monipuolisista eri alueista. Taidan vain olla kohtuullisen kriittinen turisti, joka haluaa nähdä muutakin kuin pelkät massaturistimestat (joissa toki niissäkin on tullut käytyä mm. Empire State Buildingissa).

Ja koska tätä aikaa on, niin muutama retki Manhattanin ulkopuolelle on vielä suunnittelilla. Siitä kuitenkin enemmän myöhemmin.

Vastailen edellisten postausten kommentteihin tänään illalla, ellen ole ihan raato palattuani takaisin hotellille.

Wednesday, November 2

Uskomaton leposija!

Lauantain lumimyrsky jäi ainoaksi ja sen jälkeen onkin pidellyt kauniita, aurinkoisia syysilmoja.

Olen ehtinyt koluta Manhattanin eteläpuolta jo aika hyvin, mutta toki siellä(kin) piisaa vielä nähtävää.

Tänään sen sijaan suhasin subilla (subway: en tiedä onko sillä täällä lempinimeä niin kuin esim. Lontoon underground on tube) Brooklyniin Green-Wood Cemeteryyn. Paikka ei sen kummemmin ole esillä ainakaan nykin basic-esitteissä, joita saa mm. meidän hotellista.

Löysin sen sattumalta googlettelemalla. Innostuin heti kyseisestä kuolleiden sielujen lepopuistosta, ja koska minulla on ruhtinaalliset kaksi viikkoa aikaa tutkia tätä kaupunkia, voin varsin hyvin tehdä retkiä Manhattanin (jossa hotellimme on) ulkopuolellekin.

Tietoisku: 7 päivän Metrocard maksaa 29 taalaa ja sillä voi matkustaa estoitta kaikkialle, minne subi menee. Muuten kukin matka maksaa 2,50 taalaa riippumatta siitä, miten monta pysäkinväliä suhaa.

Tässä siis kuvia Green-Woodin hautausmaalta, joka nousi ehdottomasti ykköseksi kauneimpien hautausmaiden, joissa olen käynyt, listassa.

Alla kuva pääsisäänkäynnistä otettuna hautausmaan sisäpuolelta. 


Tavallisten hautakivihautojen lisäksi hautausmaa oli PULLOLLAAN mausoleumeja. Tuli ihan tunne kuin olisi ollut kuolleiden siirtolapuutarhassa.




Hautausmaalla on neljä lampea. Minulle tuli pakkomielle, etten voi poistua sieltä ennen kuin olen löytänyt ne kaikki.

Minulla oli kyllä kartta (kyllä, älä edes kuvittele meneväsi tuolle hautuumalle ilman karttaa: sen saa ilmaiseksi portilta), mutta mielestäni se (kartta) näytti koko ajan väärin. Myöhemmin tosin tajusin, että tulkitsin sitä väärinpäin!


Green-Woodissa on Avenueiden lisäksi tällaisia patheja. Maasto on todella kukkulaista, joten käyskentely siellä käy hyvin liikunnasta.


Alla kuva Manhattanille päin. Lepuuttelin jalkojani siinä penkillä, kun taakseni pysähtyi auto (kyllä, hautausmaalla sai ajaa autolla: tosin liikennettä siellä ei juuri ollut missään muodossa). Kuljettaja kertoi minulle, että "tiesitkö, että tämä on Brooklyinin korkein huippu". No en tiennyt, vaan nyt tiedän.


Seuraavassa postauksessa (en tiedä, milloin se tulee: olen iltaisin niin väsynyt, että lähes kaadun sänkyyn) laitan sitten niitä kaupunkikuvia.

Väsymyksen takia en myöskään jaksa pahemmin kommentoida blogeihin, vaikka aamukahvin ohella kyllä teen kierroksia blogeissa. Mutta onneksi blogit eivät katoa mihinkään!