Pages

Saturday, January 15

Siteet

Siteet katkeavat hiljalleen: yksi toisensa jälkeen. Minulla ei kohta ole enää mitään jäljellä.

Mutta sitähän minä toivoin – vapautta kaikesta. Isoäitini kuoli tänään. Sain tiedon tekstiviestillä. Se on moderni tapa informoida ihmisiä.

Tätini on edelleen sairaalassa. Hän jäi auton alle keväällä ja oli koomassa pitkään. Nyt hän on herännyt, mutta ei ole tässä maailmassa. Hän ei puhu, ei tunnista ihmisiä. Hän vain on. Pahin tapahtui.

Ja minä toivon, että me muutamme pois. Pois. Vielä kauemmaksi. Luulen, että se toive ehkä kuullaan. Joskus.

Haluaisin katkaista
kaulani.

Edit 15.1. kello 13:15 UK time.

Poistin kommentointimahdollisuuden tästä postauksesta, kiitokset ja halauksia teille, jotka ehditte kommentoida.

12 comments:

  1. Halaan, tarjoan olkapääni, rutistan. Mietin täällä 12 vuoden aikana saamiani kuolinviestejä. Nuorempia ystäviäkin. Yli satavuotias isoisäni kaksoissisko. Pieni serkkuni. Tätejä - setiä - työkavereita. Heillä on nyt hyvä olla.
    Olen täällä. Sinullekin.

    ReplyDelete
  2. Sympatioita ja osanottoja, muuta en osaa sanoa.

    ReplyDelete
  3. Otan osaa suruusi. Juuri nyt tiedän sen tunteen niin hyvin. Tätisi kohtalo on julma. Siinä ei enää voi muuta, kun toivoa, että ei kestä kauaa. Ainakin minä olen äitini puolesta onnellinen, että hän pääsi pois.

    Jätä nyt kuitenkin se kaula katkaisematta, siinä tulee hengitysvaikeuksia.

    ReplyDelete
  4. Otan osaa suruusi, Varjo. Olen todella pahoillani menetystesi vuoksi. Erityisesti tätisi kohtalo tuntuu raskaalta. Ethän kuitenkaan satuta itseäsi.

    Voimia ja rohkeutta sinulle.

    ReplyDelete
  5. Peikko ei koskaan tiedä mitä sanoa. Ei nytkään.

    ReplyDelete
  6. Voi ei, oon tosi pahoillani.

    Iso halaus.

    Mulla on ikava sua.

    ReplyDelete
  7. Haluaisin osallistua suruusi. Voimahali sinulle.

    ReplyDelete
  8. Olen pahoillani isoäitisi poismenon johdosta .Ja muistan ,kun olet kirjoittanut tuosta tätisi surullisesta kohtalosta. Niin epäoikeudenmukaista,saiko muuten se päälleajaja kunnon tuomion?
    Minullekin on viime vuosien aikana tullut monta surusanomaa,viimeksi sisareni poismeno puolitoista vuotta sitten.
    Paljon haleja Varjo,ja toivottavasti pääsette muuttamaan jonnekin kaueammaksikin.

    ReplyDelete
  9. Lopulliset poismenot ovat aina koskettavia ja surullisia, vaikka se ovatluonnonlain mukaisia.

    Sukupolvi sukupolvelta poistutaan hiljaa ja kuin huomaamatta. Jonain päivänä olemme sukumme vanhin sukupolvi. Näissä viesteissä tulevat nämä ajatukset aina mieleen.

    Voimia ja jaksamista sinulle - Varjo.

    ReplyDelete
  10. Kiitos teille kaikille ihanista kommenteista!

    Minua surettaa tätini kohtalo enemmän. Mummon kuolema on ollut odotettavissa enkä suoraan sanottuna ole edes ollut tekemisissä hänen kanssaan aikoihin.

    Kyseessä ei siis ole (onneksi) se mummo, jonka luona vietin aikaa kesällä: hän (siis tätini äiti) on minulle se rakas mummu.

    ReplyDelete