Pages

Saturday, February 26

Peurojen kevätrieha



Vettä satelee aika rankasti tällä hetkellä, joten enpä lähde ainakaan toistaiseksi kameran kanssa ulos hillumaan.

Eilen kuitenkin hilluin vanhalla hautausmaalla (eri kuin viimeksi) ja havaitsin, että itkupajun silmut ovat auenneet!

Ne ovat vielä hentoisia vaaleanvihreitä ja pieniä, mutta kasvavat kovaa vauhtia.


Peurat ovat lähteneet oikein laumoittain liikkeelle Richmond Parkissa. Paikalle oli jopa hälytetty poliisi ohjaamaan liikennettä.


Peurakuvat otin 14.2. joten eivät ole ihan tuoreita, mutta kuvaavat mielestäni hyvin kevään etenemistä. kevät on pistänyt niidenkin (peurojen) pään sekaisin ja ne haluavat hillua joka paikassa.



Muita keväänmerkkejä seurataan täällä!

Thursday, February 24

Tuoksuva litku



Korkeutta piisaa sekä putelilla että litkurajalla. Onneksi, tämä on eräs ikiaikainen lempparituoksuni. Sitä on aina oltava varastossa.

Teematiistai - Korkeus

Wednesday, February 23

Elegia Apartments - Viherpiipertäjän päiväuni

Alkukirjainhaaste ASuntoesittely. Tässä nyt on usemapikin kuva ja muutakin horinaa, mutta toivottavasti en riko sääntöjä.

Selitän postauksen lopussa, mistä tässä on kyse.

***

Tervetuloa Elegia Apartmentsin asuntoesittelyyn. Tällä kertaa esittelen viherpiipertäjän unelmakodin.

Pienellä pintarempalla tästä saa vaativampikin snobbari kivan kämpän itselleen.


Kas niin, ovi on auki - käykäämme sisään.


Heti ulko-ovea vastapäätä on helpotushuone. Vessassa yhdistyy maalaisromantiikka ja ekologisuus, joten myös viherpiipertäjät voivat huokaista helpotuksesta.

Toiletin perusekologinen ajatus on säästää vettä ja paperia (luontokin kiittää!). Paperia ei tarvita, koska kullekin asukkaalle on oma pyyhkijänsä.

Naulakko ja peräpyyhkimet sisältyvät kiinteistön hintaan.


Keittiö sijaitsee myös alakerrassa, joten kaljoja ei tarvitse roudata yläkertaan asti saadakseen ne viileään.

Liesi on suloinen ja perinteinen. Paistinpannu (valurautaa!) tulee kaupan päälle.


Keittiö on aika suuri, joten myös ruokapöytä mahtuu hyvin sinne. Laudat voi ottaa pois ikkunasta, jos tykkää päivänpaisteesta. Vasemmalla näet oven, joka johtaa makuuhuoneeseen.


Mikäs sen kätevämpää kuin makkari heti keittiön kyljessä! Ei tarvitse mennä kovin pitkälle, kun nälkä yllättää yöllä.

Laadukas runkopatjasänky sisältyy niin ikään hintaan. Myös iltalukemista löytyy, jos ei uni tahdo tulla eivätkä oluset riittäneet sammumispisteeseen asti.


Mennään pois makuuhuoneesta takaisin keittiöön ja keittiön toisesta (tai tarkemmin ottaen kolmannesta) ovesta olohuoneeseen.

Olohuoneen tapetti on design-työtä. Viihdenurkkauksesta löytyy hifit joka lähtöön (sisältyvät kauppahintaan!).


Kuljemme olkkarin läpi ja saavumme portaikkoon. Talossa on kahdet portaat, toiset ovat ulko-oven kupeessa.


Portaat johtavat kauniiseen aurinkohuoneeseen. Siellä voi siemaista aamukahvit (vaikkapa Bailey'sin kera tai miksei konjakinkin) ja katsella kaunista merinäköalaa.

Meri ei nyt oikein näy, koska rehut ovat edessä, mutta kyllä se siellä on.


Aurinkohuoneesta päästään yläkerran takkaolohuoneeseen. Sitä voi käyttää myös vierashuoneena, patjat ovat jo valmiina.


Kuljetaan muutaman huoneen läpi (en jaksa laittaa kuvia) ja saavutaan yläkerran eteistilaan, josta pääsee vessaan.

Yläkerran vessa on moderni eikä niin ekologinen. Mutta muista - valinta on sinun: viherpiipertäjän ei ole pakko pissata yläkerrassa!


Yläkerran eteistilasta pääsee parveketerassille. Sinne voi siityä sitten, kun päivä lakkaa paistamasta toiselle puolelle. Pyykit kuivuvat kivasti kaiteella kesätuulen hellässä suudelmassa.


Ei muuta kun tarjouksia tulemaan!

***

Sitten ne kootut selitykset. Jokunen saattaa muistaa tämän jutun, sillä kopsasin sen vanhasta blogistani.

Haluan herätellä Elegia Apartmentsin uudelleen henkiin. Mutta huoli pois - en aio toistaa tämän enempää itseäni, vaan ihan uusia kuvia ja juttuja tulee jatkossa. Tämä nyt oli vain tällainen nostalginen kertaus.

Saturday, February 19

Päivä, jona peitto avasi silmänsä

Kevätkammassa on edetty kahdenksanteen piikkiin. Tällä kerralla on taas luvassa sänkyhommia.



Viimeksi sänky jökötti vielä tiukasti jäässä, mutta kappas vain – lumet sulivat ja niiden myötä sänky irtaantui ja lähti tuuliajolle.


Ja niin saapuvi myös päivä, jona peittokin heräsi.

Friday, February 18

Lähestymme raejuustoa


Vihjaisin jokunen aika sitten, että mahdollisesti muutamme.

Nyt muutto näyttää vielä varmemmalta. Vihreää valoa tulee joka suunnasta ja yritys, jossa mieheni työskentelee, on halukas hoitamaan siirtoon liittyvät paperityöt eli kaikki liittyen green cardiin jne.


Mies ei yleensä pahemmin väliaikatietoja anna (jotkut saattavat muistaa muuton tänne noin puolisentoista vuotta sitten), mutta tänään sain kuulla, että kenties ensi kesänä olemme jo muualla.





Kuvat ovat Alcatraz Islandilta. Sinne suhaa Friscosta lautalla noin vartissa enkä lainkaan pane pahitteeksi, jos pääsen sinne uudelleen.

Monday, February 14

Nyrkillä vatsaan



Olen vatsajännittäjä. Reagoin muutenkin tilanteisiin/tunteisiin herkästi fyysisesti.

En siis koko ajan ja joka paikassa, mutta yllättävissä tilanteissa reaktioni usein on myös fyysinen.

Jos esim. saan yllättäen kuulla kauheita uutisia tai kohtaani hyökätään (sanallisesti) äkillisesti taholta, jota en mitenkään osaa odottaa, ovat reaktioni usein myös fyysisiä.

Alkaa pyörryttää, huimata, kuumottaa, oksettaa. Menen lukkoon. Normaalisti olen aika sanavalmis ja tilannetajuinen, mutta tuollaisissa tilanteissa menen lukkoon ja jauhot lentää suuhun.

Oikeastaan tunne on aika samantyyppinen kuin esiintymisjännitys. Opiskellessani minun piti varatutua myös esiintymään. Esiintyminen oli/on siinä mielessä kuitenkin eri asia, että siihen pystyi valmistautumaan.

Mutta noita samaisia fyysisiä oireita minulle tuli silloinkin. Muistan vieläkin opintoihini liittyvän videotentin. Seisoin tulikuumana puhujankorokkeella, minua huimasi ja oksetti. Tuntui siltä, että muutuin tulipunaiseksi. Sain kuitenkin homman hoidettua kunnialla loppuun.

Kun esitys jälkeenpäin katsottiin videolta ja ruodittiin läpikotaisin, havaitsin että en ollut punainen (minkä tosin tiesinkin, sillä en ole punastuvaa sorttia) eikä jännitykseni näkynyt päälle päin mitenkään.

Tai no joo, ehkä se näkyi siinä, että ”olin naimisissa” muistiinpanojeni kanssa. Oikeasti osasin esityksen ulkoa, mutta itse tilanteessa menin niin paniikkiin, että pää tyhjentyi. Olin jopa alkaa itkeä esityksen alussa, koska olin niin paniikissa.

Esiintymistä voi harjoitella, mutta elämässä tapahtuu yllättäviä tilanteita eikä kehon reaktioita voi valita. Ne tulevat jos tulevat ja ne tulevat yleensä humauksessa, ikään kuin hyökyaalto kävisi päälle.

Tällaisissa voimakkaissa tilanteissa minulta lentää järki yleensä ikkunasta ulos ja lamaannun. En tee mitään. Tai jos jotain pitäisi tehdä, niin mieluiten juoksisin karkuun. Yleensä en kuitenkaan pysty edes siihen.


Olisi kiva tietää kokeeko joku muukin näin voimakkaasti? En usko olevani ainoa.

Saahan kirjoistakin lukea, että esim. suudelma ihanan miehen kanssa sai vatsanpohjan vihlomaan. Minä olen kokenut tuonkin eli eivät kaikki fyysiset reaktiot ole aina ns. epämiellyttäviä.

Luulen, että tähän ”tunneherkkyyteen” liittyy myös se, että olen ns. vatsajännittäjä.

Aina kun olen lähdössä matkalle, vatsani menee sekaisin, vaikken edes koe jännittäväni. Tämä siis tapahtuu vieläkin, vaikka olen kuitenkin matkustellut aika paljon.

Sen kanssa on oppinut elämään eikä se häiritse elämää. Pitää vain herätä aikaisemmin, että ehtii istuksia pöntöllä.

Saturday, February 12

Elonmerkkejä hautausmaalla


Tällä kertaa menin etsimään en elon- vaan keväänmerkkejä vanhalle hautausmaalle. Molempia löytyi, sillä kaiketi kukkasetkin ovat elossa, vaikkei ruumiit olisikaan.



Hautausmaa sijaitsee erään passagen kainalossa. Se on yksi noin miljoonasta (mitä, minäkö liioittelen!) lempipaikastani.




Kukkia löytyikin moneen lähtöön. Löytyi jopa niin kiehtovia komistuksia, että jätin suosiolla lumikellot, joita oli nurmikko valkoisenaan, kuvaamatta. Sitä paitsi bongasin ekat lumikellot jo viikko sitten.


Minulta on sitten turha kysyä, mitkä rehut ovat kyseessä. Ne lumikellot nähkääs olivat ainoat, jotka tunnistin.


Hmm, mitähän tuostakin tulee? Voi olla, että täytyy käydä tarkistamassa tilanne muutaman päivän kuluttua uudelleen.


Siemenet sisällä...?


Kappas, kukassa paistaa aurinko!

Ja bonuksena bongasin mirrin paistattelemassa päivää pihakivetyksellä. Oli niin komea katti, että oli pakko kuvata se. Kovasti se rapsutteli ja kutkutteli itseään, joten sain hieman työskennellä saadakseni kivan naamakuvan siitä.

Kaikki keinot oli käytössä: kiddy kiddy kiddy... oh little sweetheart, ksssss kssss! Suhisin ja sihisin aikani ja vihdoinkin hänen Ylhäisyytensä vaivautui vilkaisemaan, että mikäs mielenvikainen avohoitopotilas se siellä puhisee.


Muiden keväänmerkkejä pääset katsomaan täältä. Lähden itsekin nyt kierrokselle.

Friday, February 11

Muutto San Franciscoon, mahdollisesti



Vihjailin aiemmin, että meillä saattaa olla muutto edessä. Toteutuessaan uusi kohdemaa on Usa ja tarkemmin San Francisco.

Olen käynyt Friscossa kerran: viime toukokuussa. Kuvat on siis silloin otettu.


Vanhassa blogissani oli kategoria "Muuto Englantiin" muuttaessamme noin puolitoista vuotta sitten tänne. Haluan nyt tehdä vastaavan kategorian tähän blogiinikin.

Muutto ei ole sataprosenttisen varma, mutta vihreää valoa on annettu sekä täältä että sieltä. Miehen työpaikka ei vaihdu, vaan siirto on sisäinen.

Jenkkeihin on aika vaikea saada työlupa, mutta yrityksen kautta se hoitunee miehelleni (mieheni kautta minä saan ainakin oleskeluluvan).


Rakastan Englantia, rakastan tätä kieltä: tarkoitan, rakastan brittienglantia. Tykkään kotona ollessani pitää BBC:tä auki ja nauttia ihanasta ääntämyksestä. Samalla tulee kuultua uutiset myös sataan kertaan.


Mutta olen valmis kokeilemaan asumista muuallakin. Tällainen muutoshan ei tapahdu hetkessä eikä se edes ole varmaa, mutta minulla on "kutina". Samanlainen "kutina" kuin silloin, kun pohdimme muuttamista tänne. 


Sitä paitsi jenkkiraejuusto on HYVÄÄ! Toisin kuin tämä paikallinen raejuusto täällä. Se onkin riittävän hyvä syy muuttaa.



Ja onhan minulla kaverikin siellä - täällä ei ole. Suurin osa mieheni kavereita ja collegoista on Friscossa, joten hänellä on kova halu muuttaa.





Katsokaamme, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Sitä ennen on pakko ottaa ilo irti Lontoosta!

Varjoihin peittyvät



Oi tumma, niin tumma
Käyntini lie
Se valosta palaa, kun
Tummenee tie

Valosta tulen,
en valoon jää
Varjoihin peittyvät
kyyneleet nää.

Katson viel’ kerran
taakseni päin
Kiitos soi Herran
kun antoi lähteä näin.



Thursday, February 10

Oven takana tapahtuu


Etsiessäni kuvaa Valokuvatorstaihin (aiheena Oudoilla ovilla) tuli kahlattua aika paljon kuvia läpi.

Yleinen höpötys alkaa: jos ei jorinat kiinnosta/tulit Valokuvatorstain kautta vain kuvaa katsomaan, niin lopeta lukeminen tähän.

***

Halusin ehdottomasti laittaa kuvan Suomesta jostain kuvaamastani autiotalosta.

Minulla on ikävä niitä etsintäreissuja, kun hyppäsin fillarin satulaan ja suhailin pitkin maita ja mantuja autiotaloja naaratessani.

Niillä reissuilla päätyi mitä mielenkiintoisempiin paikkoihin ja joskus vain merenrannalle istumaan. Minulla oli – kai se on yhä – lempipaikkani Lauttasaaressa (siellä on, en tiedä onko enää, myös eräs autiotalo, heh, jonka olen kolunnut myös sisältä).

Noh, kuvaa Suomesta ei nyt kuitenkaan tullut, vaan Orlandosta, Floridasta.

Vaan tulipahan tehtyä ihastuttava kuvakierros. En muistanutkaan, miten paljon minulla on kuvamateriaalia autiotaloista. Vain murto-osa niistä päätyi tuolloin blogiini.

Ensi kesänä minulla on yksi haave: SUOMENLINNA. En ole käynyt siellä vuosikausiin!


Ps. Kaikesta huolimatta – en silti olisi valmis muuttamaan takaisin Suomeen. Haluan nyt olla muualla.

Toistaiseksi näyttää muutenkin siltä, että muutto mahdollisesti on edessä, mutta suuntautuu siinä tapauksessa ihan toiselle mantereelle. Mutta eipä siitä vielä sen enempää.

Saturday, February 5

Tupee lensi tuuleen

Kevätkammassa ollaan edetty siihen pisteeseen, että on aika ottaa kuva vakiokohteesta.

Onneksi valitsin kohteeksi pihan, koska muuten voisi jäädä haaste tekemäti tältä erää. Joten tässäpä tämä – ei kovin runsaita muutoksia edelliseen verrattuna (Jatkossa eli maaliskuusta alkaen laitan myös vanhat pihakuvat mukaan, jotta muutoksia on helpompi seurata).


Rehut puunjuurella ovat tihenneet ja näyttäisi muuten linssi (kameran) olevan likainen. Kenties sen voisi putsata joskus.

Vielä kuva sisäänkäynnin kupeesta. Kukat ovat istutuskukkia ja kestivät nähtävästi koko talven kevyestä lumisateesta huolimatta.


Bonuskuvana tällä kertaa kollaasi, jonka tein 31.1. ottamistani kuvista. Silloin paistoi aurinko ja muuten bongasin kevään ekat lumikellot!


Noin muuten täällä ei ole pahemmin paistellut. Tänään ulkona on asteita noin 15, plussaa tietty. Mutta kamala tuuli,, hiukset irtoaa päästä tuossa viimassa!

Wednesday, February 2

Kaikella on hinta

Kaiken voi hinnoitella eikä hintaa aina lasketa rahassa.


Alkukirjainhaaste - HInta

Tuesday, February 1

Vaihtoehto

Jos ei ole ovea, mene ikkunasta. Jos ei ole autoa, mene veneellä. Jos ei ole mitään, ei ole vaihtoehtoa.



Olen jonkin aikaa katsellut sillä silmällä Alukirjain-haasteblogia. Aihe on hauska ja päätin nyt itsekin osallistua.

Vuorossa on nyt VA - valitsin sanaksi vaihtoehto.