Pages

Friday, February 11

Varjoihin peittyvät



Oi tumma, niin tumma
Käyntini lie
Se valosta palaa, kun
Tummenee tie

Valosta tulen,
en valoon jää
Varjoihin peittyvät
kyyneleet nää.

Katson viel’ kerran
taakseni päin
Kiitos soi Herran
kun antoi lähteä näin.



8 comments:

  1. Jos kuuluisin kirkkoon ja minulle suoritettaisiin perinteinen hautaus, haluaisin tämän runon luettavaksi arkkuni ääressä.

    Kiitos.

    ReplyDelete
  2. Upeat kuvat, runosta puhumattakaan.

    ReplyDelete
  3. Sykähdyttävä kuva ja runo.

    ReplyDelete
  4. Upea ,surullinen runo.Tulee mieleen,että kirjotit tuon mummoasi ajatellen?
    Aika hyvä uusi bannerikuva,vaikka tuo teetarjoilu hieman hätkähdyttää;D

    ReplyDelete
  5. Susu, Minäkään en tiedä mihin raatoni roudataan, kun kupsahdan. Toivottavasti tuikkaavat tuleen.

    Amalia, kiitos!

    Unelma, kiitokset!

    Yaelian, Ihan itselleni tuo runo on joskus kirjoitettu. En ollut läheinen kyseisen mummoni kanssa.
    Kiva, kun huomasit uuden bannerin. Minusta se oikeastaan kuvastaa hyvin minua :D

    ReplyDelete
  6. Eka kuva vavahdutti peikkoa. Ja riimit. Hyvä.

    ReplyDelete
  7. Tää on ihan mieletön!
    Kaunis kuolema, tuli ekaks mieleen.
    Ensin ihan nauliutuu tuon tyylikkään audreyhepburnmaisen ballerinan hahmoon kunnes äkkää raadon jalat lautasella.. ja irvinaamat seinillä.. ja sitten taas alempana huikean hieno hukkunut merimaisema ja surealistinen kalapuisto. Huikeeta.

    ReplyDelete
  8. Kiitokset peikko ja Kutis! :))

    ReplyDelete

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikille joko yhdessä tai erikseen (yleensä erikseen). Joskus vastaaminen voi vähän kestää, mutta ei kannata huolestua - vastaan kyllä :)