Pages

Thursday, March 31

Pakkomiellekö?


Joskus pakkomielle saa ihmisen tekemään mitä hupsumpia asioita. Kun pakko kaihertaa mielessä eikä voi keskittyä mihinkään muuhun, on helppo antaa pakkomielteelle periksi. Niin minäkin tein.

Muutama päivä sitten kokeilin kaupan purkkiparsaa. Parsasta olen tykännyt jo pitkään, mutta harvemmin sitä tulee syötyä. En tiedä, miksi.

Niitä ei tuoreina aina ole kaupoissa tarjolla. Nyt olisi sesonki, mutta en ole – yllätys yllätys – edelleenkään kokkaustuulella, joten päätin kokeilla purkkiparsaa.

Ja sillä tiellä olen edelleen. Tänään en voinut ajatella muuta kuin parsaa, joten sitä piti sitten ihan erikseen lähteä metsästämään (Waitrosesta on parsa loppunut – siis miksi juuri NYT, kun minä keksin kiinnostua siitä!). Lopulta sitä löytyikin Sainsburysta.

Tällä on myös hyvä osallistua ensimmäiseen makrohaasteeseen. Parsa on kuvattu kotona, vaikka sen hommasinkin muualta, joten toivottavasti kelpaa mukaan haasteeseen.

Ja ei muutaku syömään! Aion syödä koko purkin, ihan vain tiedoksi. Itse asiassa tätä postausta tehdessä olen vetänyt jo puoli purkkia, röyh. Toinen puoli menee muiden makroja pällistellessä.

Wednesday, March 30

Paljastus pepusta

No niin pervertit, täällä teille paljasta pintaa! Klikatkaa suuremmaksi, jos haluatte zoomata peräsintä tarkemmin.


Pakko laittaa vielä halikuva - saman pepun omaava pölyttäjä on kuvassa. Oli oikein kiltti malli, ei edes pistänyt minua (kuvattu 7.3.2011).



Alkukirjaimet - PEppu

Toivottavasti tämä ei ollut liian irstas haastekuva.

Tuesday, March 29

Kaupungin valot


Heräsin tänään kukonlaulun aikaan ja ulkoistin itseni hiljaisille kaduille. Uneliaat, juuri heräämäisillään olevat kaupungit ovat mieleeni. Niiden tunnelma on ihan omanlaisensa.


Tiistai on hyvä päivä täällä harjoittaa varhaisaamun vaeltelua: on roskapäivä. En siis dyykkaa roskiksia, mutta tiistaisin on parhaat saumat nähdä kettuja kaduilla. En tosin nähnyt yhtään tänään, mutta muutaman levitetyn roskapussin näin (en kuitenkaan  kuvannut saati tonkinut sitä!).



Portaat johtavat alas Thamesin rannalle.


Minulle tulee tänne ihana ystävä Suomesta parin viikon kuluttua kyläilemään. Olen ihan onnessani, kun saan seuraa tänne.

Jossain vaiheessa kesällä on käytävä Suomessa: passi pitää uusia kaiken varalta.

Monday, March 28

Aarrekammio



Kyseessä ei ole minun aarteeni, vaan jonkun muun.

Mustavalkomaanantai - Aarre

Saturday, March 26

Ylösnousemus

Hupsista, olin ihan kokonaan unohtanut kevätkamman sänkytarinat. Tässä tulee nyt sitten myöhässä kolmas osa sängyn seikkailuja.


Sänky on nyt onnellisesti rantautunut täydenkuun aikaan ja peittojen alta on kaivautunut esiin unelias nukkuja paistattelemaan yötä.

Teen vielä yhden osan sänkyä ja sitten se on loppu.

Aiemmat sänkykuvat:

1. Kevättä sängyssä
2. Päivä, jona peitto avasi silmänsä


Muiden keväänmerkit täältä!

Thursday, March 24

Vampyyrin Päiväuni

Melkein jätin osallistumatta valokuvatorstain haasteeseen (vaikka olisihan tässä viikko aikaa), mutta päiväunien jälkeen tuli idea.


Moni on varmasti kuullut Tiikerin päiväuni –teestä? No, minä halusin tehdä vampyyrin päiväunesta teen. Piti tonkia kaappeja, koska minulla ei ole teepaketista ennestään kuvaa. Joo, tylsä aihe, mutta mitäpä ei tekisi päähänpinttymänsä eteen.

Olen täällä ollut aika laiska rakentelemaan kotistudioita, koska minulla ei suoraan sanottuna ole oikein mitään kaunista kuvattavaa enää. Kaikki kaunis (ja rumakin) irtain on poissa enkä viitsi ostella mitään vain sen takia, että saisin kuvia.

Mutta jos nyt mentäis siihen aiheeseen.

Minulla on tällaisia muovisia ”sermejä”, jotka ovat oikeasti lautasalusia.


Toinen puoli on musta, toinen kulta. Rakennan niistä studion sinne, minne rakennan. Yleensä makkariin, koska se on valaistukseltaan paras, mutta koska tänään ei muutenkaan ollut enää valoa, hoitelin hommat keittiössä.

Nuo "sermit" voi koristella myös kankaalla tai millä nyt ikinä tulee mieleen. Nyt en jaksanut koristella, koska tarvitsin vain teepakkauksen, johon halusin aamunraikkaan tunnelman ilman mitään kummempia krumeluureja.

Tykkään muutenkin kuvata (jos siis puhutaan ns. still life -kuvauksesta) mieluummin selkeitä linjoja kuin romukasoja, jos näin voi sanoa. Tosin tykkään kyllä katsella runsaita sommitelmia, mutta en itse osaa esim. sellaisia asetelmia tehdä.

Kulta sopi siis taustaksi oivallisesti. Jätin ”katon” laittamatta, koska halusin kuvaan ylhäältä tulevaa valoa, vähän niin kuin auringonnousu.

En käytä koskaan automaattiasetuksia, vaan säädän kaiken itse. ISO-arvon pyrin pitämään aina mahdollisimman pienenä, mikä tietty on aika hankalaa jos kuvaa hämärässä. Tässä käytin ISO-arvoa 320, mikä ei vielä ainakaan minun kamerassani aiheuta kohinaa.

Tällainen siitä tuli.


Vertaukseksi mustan taustan kanssa: tylsä, tylsä, tylsä. Siinä se on mielestäni pelkkä pahvinen halpa teepakkaus (mitä se tietenkin oikeasti onkin).


Mutta hei, ottakaas teetä – talo tarjoaa! Ihan uusi laatu on kyseessä! Kaikki kuvat suurenevat tuttuun tapaan klikkauksella.


Ps. Sitten vakioselitykset eli vastaan edellisten potausten kommentteihin huomenna. Alkoi väsyttää – taisin vetää liikaa teetä!

Ps osa II. En siis oikeasti juo edes teetä: olen kahvi-ihminen!

Ps osa III. Päiväunia vetävän vampyyrin näet väreissä täällä.

Ps. Osa IV:

Vielä rajauksesta. Minä rajaan tarvittaessa kuvasta löysät pois esim. tuosta kultataustaisesta teekuvasta rajasin, yläosasta pois. Muuten siihen olisi tullut tyhmää valkoista seinää, mutta rajaus oli väljä jo otettaessa, koska tarvitsin sitä valoa ylhäältä ja se tuli sieltä kauniimmin, kun antaa sen tulla. Sitten vain rajaa sen rumakkeen pois.

Noin yleisesti ottaen pyrin ottamaan kuvia, joille ei tarvitse tehdä photarissa mitään, mutta noissa ns. kotistudiokuvissa täytyy ottaa kaikki keinot käyttöön.

Kannattaa muutenkin muistaa, että kuvakoko on vain kamerafirmojen mielipide siitä, minkä kokoinen kuva on eli ei se itsessään ole mikään arvo. Minä kannustan kaikkia rohkeasti rikkomaan sen kaavan ja tekemään kuvista juuri sen muotoisia kuin itse haluaa!

Linnassa



Alkukirjainhaaste LInnoitus

Käväisin eilen Windsorissa ja lunastin itseni myös linnaan.


Sisällä linnassa ei saanut ottaa kuvia, enkä jaksanut leikkiä sillä kertaa urpoa turistia, koska kuvauskieltomerkit olivat aika näkyvästi esillä.

Vaan olipas kiva vaihteeksi nauttia hulppeista puitteista ihan ilman jatkuvaa zoomaustakin.

Tuesday, March 22

Mättähältä mättähälle käyn


Kevät jatkuu täällä. Sen kunniaksi fillaroin London Wetland Centreen. Ihan kiva paikka viettää päivää ulkosalla, muttei mitenkään kovin kummallinen.

Paitsi ehkä lintubongareille. Mieluummin sinne kuitenkin meni kuin turpaansa olisi ottanut.


Alla olevan kuvan rehu on feikki. Sen esikuva on Rafflesia (joka on maailman suurin kukkiva kasvi), jota esiintyy vain Indonesian sademetsissä. Se haisee mätänevältä lihalta (joo, onneksi oli feikki!) houkutellakseen kärpäsiä, jotka pölyttävät sitä.


Nyt on monien lintujen pesimäkausi. Tämä mustakaulajoutsen veti herneet nenään, kun pällistelin sitä. Sillä olikin jo ns. pullat uunissa.


Kotimatkalla kävin Waitrosessa ostamassa kahvimaitoa ja hedelmiä lounaaksi. Tai aamupalaksi, miten vain. En yleensä syö aamuisin, mutta juon kyllä kahvia. Monta kuppia.


Joskus menee iltaan asti ennen kuin tajuan syödä. Kun ei vain ole koskaan nälkä. Olen yrittänyt pakottaa itseäni syömään edes salaattia tai juurikin noita hedelmiä päivän aikana, mutta aika huonolla menestyksellä.

Silti minulla riittää poweria ulkoilla ja urheilla. Paitsi masiskautena ei riittäisi. Mutta nyt onkin spiraalin kiva vaihe eli menee aika lujaa. Saas nähdä kuinka kauan. Revitään nyt ilo irti niin pitkän paskan kauden jälkeen!

Huomenna Windsoriin. Varaan tosin oikeuden muuttaa vielä mieltäni.

Monday, March 21

Drama Queen



Mustavalkomaanantai - Kuvio

Tämä kuva syntyi tässä aamusella kahvin kera, taustalla soi tämä. Minä siis yleensä luukutan samaa biisiä kuulokkeilla niin kauan kuin kuva on valmis.

Nyt lähden lenkille (ulkona on kevät!), kiertelen katsomassa muiden kuviota iltasella.

Saturday, March 19

Thamesin rannalla

Kevät edistyy ihan silmissä täällä. Itkupajut ovat jo lehdessä ja kukkia pukkaa maasta oikein urakalla. Jätän kukkaset tällä kertaa rauhaan ja keskityn Thamesin rantaan.

Paitsi että tiedoksi: se nupullaan oleva rehu, jota esittelin pari viikkoa sitten, on nyt kukassa ja se on hyasintti. Onnittelut oikein tienneille!

Mies lähti mukaan kauniin sään houkuttelemana. Kevyen kävelykierroksen päätteeksi päädyimme Thamesin rannalle. Istuksimme portailla, jotka johtavat jokeen ja seurasimme veden nousua ja arvailimme, kuinka korkealle se tällä kertaa nousee.

Satuimme siis kivasti paikalle nousuveden alkamisaikaan ja seurasimme lopulta koko näytelmän loppuun asti. Jouduimme tosin vaihtamaan paikkaa, sillä muuten olisimme kastuneet.


Päätimme käydä pubissa ottamassa janojuomat luonnon ohjelmanumeroa seuratessa.


Muutamilla muilla oli sama idea. Jonkun piti lähteä pelastamaan fillareita nousuveden jaloista. Vähän myöhäistä, jos minulta kysytään.


Joskus tie menee poikki nousuveden aikaan. Se ei kuitenkaan ole mikään este - ainakaan kaikille.


Emme jaksaneet jäädä ylitäydelle terassille saati pubin edustan saarekkeelle, joka oli tupaten täynnä, joten vaihdoimme paikkaa.

Täällä on mukava, kun voi ottaa juomansa mukaan ja häipyä muualle. Ei ole sidottu mihinkään karsinaan.


Oli pakko nousta sillalle ottamaan kokonaisukuva.


Ja bonuksena kuva talostamme. Nuoli osoittaa meidän ikkunaamme. Pihamme puu on äitynyt kukkimaan ja kyseessä lienee jonkin sortin kirsikkapuu. Vielä pari viikkoa sitten se oli naku.


Muiden keväämerkkejä pääsee katsomaan täältä. Kuvat voi klikata isommaksi, jolloin näkee paremmin yksityiskohtia.


***

Ps. Vastaan edellisten postausten kommentteihin myöhemmin. 

Thursday, March 17

Kissatunikat

Tämä oli periaatteessa helppo, mutta silti vaikea aihe. Tavallaanhan pelkästään minkä tahansa kuvan valitseminen sisältää itsessään idean.

Minusta tässä kankaassa - ja koko vaatteessa - on ihana idea.



Se oli niin ihana, että ostin sen. Tuo kuviointi on paitulin helmassa ja se sulatti sydämeni. Yleensä en käytä kuvallisia vaatteita (koukerot ym. ovat eri asia), mutta joitakin poikkeuksia on.

Lisäksi minulla oli ennestään samantyyppinen villatunika, jonka helmassa on ihkut kisut. On muuten ahkerassa käytössä!



Valokuvatorstai - IDEA

Edit. 18.3. klo. 8:28

Bemary taisi tunnistaa kuvan kissat eli ovat mahdollisesti Rosina Wachtmeisterin käsialaa (voivat tietty olla myös jäljitelmiä, mutta tyyli on sama). Kaikkea sitä oppii ja ihastuin noihin kissamaalauksiin palavasti!

Klikkaa alla olevaa kuvaa, niin päädyt näkemään niitä enemmän!


Monday, March 14

SUURI KEVÄTmuotipostaus

Tänä keväänä suuruus on muotia – ihan kaikessa! Tämän huikean muotirapsan tarjoan teille suoraan Lontoon sydämestä, pahamaineiselta Oxford streeilta.

Jos sieltä pääsee pois hengissä, on aika guru. Vaara liiskautua ihmismassan keskellä on näet kohtalaisen suuri.

Mutta mitäpä sitä ei tekisi ollakseen muodikas – siitä voi vähän kärsiäkin!

Kevään tukkamuoti on suuri ja laaja. Siis joka suntaan: ylös, alas, sivulle, eteen, taakse jne.


Myös värejä voi käyttää rohkeasti. Ihan sama mitä, kaikki värit ovat nyt muodissa.


Mitä enemmän väriä on päässä sen parempi!


Sama pätee meikkiin eli paljon värejä palettiin ja naamaan.


Imagorillit ovat aina trendikkäitä ja tekevät sinusta älyllisen näköisen.

Tänä vuonna imagorollit ovat suuret pleksit ja mitä enemmän ne peittävät naamasta sen parempi. Pyykkipojat ovat tämän kevään ehdoton hitti hiustenmuotoilussa ja –koristelussa.

Koruissa suositaan pääkalloja ja runsautta: mitä enemmän sen parempi ja jos mahdollista, niin vähän vielä enempi! Myös suuri on kaunista!


Toivottavasti tästä oli apua kaikille teille muodin orjille! Jos olo on vielä hieman epävarma, niin eiköhän tuolta (kuva alla) saa ihan henkilökohtaista konslutaatiota!


Älä ole lääst siisön!

Saturday, March 12

Fillarilla Windsoriin



Tällä kertaa lähdin etsimään kevättä Windsoriin. Heivasin pyörän pihalle (täällä joutuu kantamaan fillarin ylös kämppään, jos haluaa että seuraavanakin päivänä on vielä fillari) ja lähdin polkemaan. Mies tuli mukaan, onneksi.

Karttakin oli mukana, mutta kartta oli vähän mitä oli ja tuli tehtyä muutama ylimääräinen silmukka ja olin saada pari kertaa sydärin liikenneympyrässä. Mutta pääsimme kuitenkin perille.


Siinä se kuuluisa maanmerkki, Windsorin linna. On muuten kohtalaisen kookas kompleksi. Ei menty sisälle, koska ei ollut oikein enää mehuja jäljellä ja ryysis oli kamala.


Näistä kuvista ei se ihmismassan määrä näy. Kaikki ihmismassakuvat ovat vähän hanurista, koska aina joku toope heittäytyi linssini eteen. Joten pelkkää sontaa tuli pääasiassa siltä osin.


Terasseja on joka paikassa ja tilaakin olisi ollut. Ulkona tarkenee istuksia, jos malttaa. Minä en malttanut.


Tarkoitukseni on mennä uudelleen Windsoriin ja sillä kertaa arkena, yksin. Arkena ei ehkä toivottavasti olisi ryysistä ja kun menen junalla, niin jaksaa kierrellä kaeummin ja mennä sinne linnaankin. Haluan mennä sinne pirtsakkaana, koska tiedän, että muhin siellä kuitenkin aika kauan.


Kevät on edistynyt täällä paljon. Magnoliat ovat jo nupuillaan - oletan että puhkeavat täyteen kukkaan ensi viikon aikana.

Muiden kevätjuttuja pääset seuraamaan täältä!

Ps. Tulimme junalla takaisin. Jalat kuoli. Onneksi junaan saa viedä pyörän eikä se edes maksa extraa!

Ps. 2. Lampas lähettää terkkuja. Niitä olikin oikein runsaasti siinä matkan varrella, kun tultiin liki Windsoria.

Friday, March 11

Rakkaudesta Japaniin



Kukaan ei varmaan ole voinut välttyä kuulemasta Japanin maanjäristyksestä. Minun tekee pahaa, koska jokunen saattaa tietää, miten symppaan Japania ja japanilaisia, sen kulttuuria.

Olen käynyt Tokiossa pari kertaa. Päästä käymään Japanissa on ollut suuri haaveeni jo pennusta lähtien. Se on toteutunut.

Rakkaudesta Japania kohtaan haluan nyt muistaa ihania hetkiäni siellä näiden kuvien kera. Kuvat ovat eri puolilta Tokiota satunnaisessa järjestyksessä ja olen ottanut ne marraskuussa 2009.










Minulla oli tuolloin lyhyet hiukset. Ei ole enää.