Pages

Wednesday, June 29

Friday, June 24

Päivän yöasu

Kestohaasteen aiheena on päivän asu. Päivän asu voi joskus olla sama kuin yöasu. Ainakin silloin, kun on narkolepsiavaihe päällä.

Lemppariyöasuani näkyy vilaus ainakin kuvan vasemmassa alareunassa. Se on musta mekkonen, jossa on valkoisia pilkkuja ja pitsikaulus ja se on nyt päälläni.

Päivän asuna on myös aivot (tosin niihin on iskenyt zombie-virus). Laitoin ne näytille epäileviä tuomaita varten: I do have a brain.


Sitten loppuun pieni kevennys. Surffailin joku päivä blogeissa ja WordPress jumitti. Tuli hauska ilmoitus, joka sai minut naurahtamaan. Jaan sen nyt kanssanne (klikatkaa kuva isommaksi, niin näette lukea):

Friday, June 17

Hoidetaan sitä terveyttä muuallakin


Jos kehtaa Suomessa napista arvaus terveyskeskuspalvelujen toimivuudesta, usein muistutetaan, että pitää olla kiitollinen, että sellaista edes on. Ikään kuin ei saisi kritiikkiä esittää, koska lahjahvosen hampaat ja plaa plaa.

Täälläkin on kunnallinen terveydenhuolto. Se *ei maksa (periaatteessa) mitään. Ainakin pk-seudulla maksetaan kolmesta ensimmäisestä käyntikerrasta jokin summa (oliskos about 12 euroa) ja vasta sen jälkeen se on *ilmaista.

Täällä ei makseta mitään, jos hoito kuuluu ns. "yleiseen hoitoon". Hoidan siis täällä samoja asioita kuin Suomessa mm. reseptin uusimista. Käyntikerrat eivät maksa - ei edes ekalla kerralla.

Lääkkeetkään

(en tiedä mitä kaikkia lääkkeitä tämä koskee, mutta ainakaan minun päälääkkeeni eivät maksa minulle kuin reseptimaksun riippumatta siitä saanko niitä yhden vai kaksi kuukautta)


eivät periaatteessa maksa: niistä maksetaan lääkkeiden hakemisen yhteydessä ns. reseptimaksu (muistaakseni £7,20) apteekkiin, mutta itse lääkkeet eivät maksa.

Myöskään perusrokotteet eivät maksa. Olen nyt saanut kaksi hepatiittirokotusta ja saan vielä yhden. Käsittääkseni minulla on sen jälkeen lähes elinikäinen suoja hepa A:ta ja B:ta vastaan.


Suomessa arv terveyskeskukseen sai jonotella vastaanottoaikaa pari viikkoa, ellei ollut niin röyhkeä, että sanoi olevansa akuuttipotilas ja vakuuttanut olevansa vähintään kuolemassa. Minä en niin kehdannut koskaan tehdä, vaan odottelin kiltisti ne pari viikkoa.

Täällä ajan lekurille saa 48 tunnin kuluessa eli toisin sanoen parin päivän päähän. Tämä on toiminut minulla joka kerta ainakin siinä asemassa, johon olen rekisteröitynyt. Ja voin kertoa, että olen joutunut ramppaamaan siellä useinkin lääkkeitteni takia.

Viime viikolla sain myös kutsun papa-kokeeseen. Ei maksa minulle mitään. Eli täällä harjoitetaan samaa kuin Suomessakin eli seulontoja/ennaltaehkäisyä.

Asiakaspalvelu neuvonnassa/respassa on yleensä tylyä, hymytöntä ja muutenkin perseestä, mutta lääkärit ovat aina olleet todella ihmisläheisiä.

Kuvitelma, että täällä saa aina ja kaikkialla hyvää palvelua ja ihmiset ovat ystävällisiä, on myytti: on eri asia hengailla ja saada palvelua jossain turistialueella kuin asua ja olla osa "paikallisia".


*eli tuetaan verovaroin. Ei voi kirjoittaa ilmaista, koska jostainhan ne hillot revitään eikä ole ilmaista lounasta saati illallista.

Friday, June 10

Before and after party

Täällä ei ole pidellyt ilmoja, kuten Suomessa. Tai Tel Avivissa. Melkein pitäisi kaivaa villahousut (jos minulla olisi) esille kaapista.

Se päivän säästä ja villavetimistä. Aika surullista, jos ei muuta asiaa blogissa ole. Mutta kun ei ole. Onneksi on kuitenkin kestohaaste, joka antaa aiheen silloinkin kun sitä ei ole.

Olen edennyt haasteessa peräti kahdeksanteen kohtaan. Aihe on SUOSIKKIKUVA. Olen muistaakseni joskus jossain (ehkä vanhassa blogissani - tai siis jossain niistä) sen jo esitellyt. Tai yhden niistä. Niitä kun on monia.

Tein nyt kuitenkin uuden suosikkikuvan itselleni. Niitä syntyi tosin kaksi. Eivät varmaan ole suosikkeja kauan, sillä mielelläni on tapana muuttua kohtalaisen tiuhaan.

Mutta tässä nyt nämä ennen kuin muutan mieleni.

Ensimmäinen kuva: before party time...


...ja after party.


Loppuun vielä alkuperäiset kuvat ennen käsittelyä. Olen ottanut ne viime joulukuussa.



***

Ps. Jos haluat saada jonkin arkkini ilmaiseksi, kurkkaa Elegia Shoppiini. Ehdottomasti EI tarvitse ostaa mitään, mutta mainostan nyt vähän täälläkin, jos jotain sattuu kiinnostamaan.

Jos tykkäät "taide"jutuistani, niin minulla on nyt myös sivu Naamiksessa. Sitä saa tykkäillä, jos tykkää, mutta ei ole pakko eikä missään tapauksessa tarvitse säälitykätä.

Olipas mahtava mainos: ottaisikohan joku minut mainostoimistoon töihin?!

Tuesday, June 7

Ihmeellinen Israel: Jerusalem


Tein retken Jerusalemiin mieheni ja hänen kollegoidensa kanssa. Reissu oli järjestetty miehen työpaikan puolelta ja osallistuin siihen mielelläni, koska minulla ei ollut mitään sitä vastaan, että näkisin myös Jerusalemin.


Kannatti mennä: Tel Aviv ja Jerusalem ovat kuin eri maailmoja. Molemmat kiehtovia omalla tavallaan. Jerusalemissa uskonto on käsikosketeltavasti läsnä - olihan se keskeinen paikka Jeesuksen elämässä (ja kuolemassa).


Meillä oli tosi hyvä paikallinen opas (ei sillä kertaa Yaelian, hih), joka osasi kertoa hyvin sekä uskonnollisista jännitteistä arabien ja juutalaisten välillä ym. En käy tässä niitä toistamaan: historiasta ja uskonnoista kiinnostuneet voivat mennä Wikipediaan.



Kuvassa vasemmalla näkyy alusta, jossa Jeesus kuulemma pestiin hänen kuoltua. Monet suutelivat sitä, minäkin kävin koskettamassa pintaa.



Jos nyt jotain miinusta haluaa antaa, niin päiväretki oli aivan liian lyhyt. Jerusalem vaatisi useamman päivän.

Suurimman osan ajasta vietimme Jerusalemin vanhassa kaupungissa (jota ei sitäkään nähty läheskään kokonaan), uuden osan läpi vain ajettiin. Olisin halunnut hengailla sielläkin, mutta ei auttanut valittaa.

Samalla asenteeni opastettuja retkiä kohtaan pysyi ennallaan eli en pääsääntöisesti suosi niitä. Liian vähän mahdollisuuksia vaikuttaa mihinkään ja koko ajan on kiire.

Jäin monta kertaa jälkeen porukasta jäädessäni kuvaamaan. Lisäksi jäi liian monta koloa ja luolaa ja kujaa koluamatta, nyyh.

Sunday, June 5

Ihmeellinen Israel: Tel Aviv


Laitan tähän nyt yleisen kuvakoosteen Tel Avivista, jossa siis hengailin Yaelianin kanssa. Vaikea valita, mitä kuvia laittaisin, sillä tuli kuvattua aika paljon.


Olin kovasti huolissani näenkö yhtään kisua. Ei olisi tarvinnut olla, sillä niitä on lähes joka paikassa Tel Avivissa.

Niillä on ihan hyvät oltavat, koska niille annetaan ruokaa ja lisäksi saavat asustella vapaana. Aika ihanteellista.


Käsityöläismarkkinoilla oli silmät pudota päästä mitä erikoisempia ja taitavampia kättentöitä katsellessa.


Minut yllätti rakentamisen suuri määrä. Tai oikeastaan suuri osa rakentamisesta näytti olevan vanhojen talojen restauroimista.

Niitä ei ole lupa purkaa, vaan ne tulee kunnostaa julkisivu säilyttäen, mikä on hieno asia. Olisi Suomessakin voitu aikoinaan ajatella vähän pidemmälle.


Tel Aviv on täynnä yksityiskohtia. Tässä hauska yksityiskohta ovat nuo mailat. Oikein visuaalinen kaupunki sekä loistosta että rupuisuudesta pitävälle: minulle kelpaa tunnetusti molemmat.

Seuraavaksi tulee se Jerusalem, mutta voi olla että välissä tulee jotain muuta. Kuvia on nimittäin niin paljon, että pitää hetki sulatella ennen kuin jaksan niitä setviä.

Saturday, June 4

Ihmeellinen Israel: Jaffa


Kotona jälleen. Oli kyllä mahtava viikko ja opin paljon uutta. Matkailu todellakin avartaa ja suuri kiitos kuuluu ihanalle oppaalleni ja ystävälleni Yaelianille.

Olen vieläkin vähän pyörällä päästäni ja Tel Aviv on niin moni-ilmeinen kaupunki, etten oikein tiedä, miten sitä käsittelisi.


Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka on Jaffa, joka on ihan Tel Avivin kupeessa. Vanha kaupunki pitää sisällään taiteilijakorttelin. Sienämät ovat täynnä ihastuttavia maalauksia: kuin olisi kävellyt taidenäyttelyssä.


Jaffan vanhaa satama-aleuetta. Upeita graffitteja taloissa!


Ymmärsin, että ne liittyvät jokin aika sitten olleeseen graffittikilpailuun. Yaelian voi oikaista, jos höpisen puutaheinää.


Harmi, että aikaa oli niin vähän. Tel Avivissa olisi helposti vierähtänyt toinenkin viikko, mutta ehkäpä pääsen sinne vielä joskus uudelleen.


Myöhemmin tulossa vielä toinen postaus Tel Avivista ja Jerusalemista (joka on ihan kuin toinen maailma Tel Aviviin verrattuna).

Yaelianin blogissa on muuten postaus viimeisestä yhteisestä päivästämme, kannattaa käydä kurkkaamassa!