Pages

Saturday, July 30

Totuus Helsingistä


Viikko Suomea on nyt takana, pari viikkoa vielä edessä. Ensimmäinen viikko vierähti kohtuullisen kosteissa merkeissä. Siis hedelmäjuomia siemaillen.

Mymskän tapasin peräti kaksi kertaa ja voin vakuuttaa, että tapaisin kolmannenkin kerran! Ja varmasti tapaankin – se on vain aikakysymys. Ja aikaahan maailmassa on, vaikka joskus pitäisikin vähän odotella.

Kuvassa on Torni (kävin kuvaamassa sen jälkikäteen, koska ei ollut kameraa mukana tapaamisessa), jonka ihastuttavalla sisäpihalla kaatui ”muutama” hedelmäinen juoma kitusiin.


Vaikka viime tapaamisesta oli vuosi aikaa, tuntui jälleen siltä kuin tapaisi vanhan ystävän ja juttu alkoi heti luistaa.

Uusintakierros heitettiin heti seuraavalla viikolla.

Susu tuli herrasmiehenä noutamaan minut Kampista (mainittakoon nyt, että majailin Helkassa – voin suositella!) ja menimme hikoilemaan Harakan Taivaaseen, jonne ei siis kannata enää mennä (vitsikäs hymy tähän)!

Sieltä siirryimme Storyvillen ökyterassille (hedelmäjuoma 7 euroa!) odottelemaan Mymskää ja Lepistä, jotka pian saapuivatkin. Baarimikkokin alkoi muistaa mieltymyksemme, mikä oli selvä merkki siitä, että oli aika vaihtaa paikkaa.

Ja kyllähän ne terassit vaihtuivatkin aika tiuhaan, mutta onhan se hyvä hieman kuntoilla yhdessä. Oli aivan mahtavat kinkerit: kiitos Lepis, Mymskä ja Susu – otetaanpas uusiksi taas joku kerta, kun ollaan mestoilla! Jäi ihastuttavat muistot teistä ystävistä - kyllä, kutsuisin teitä kaikkia ystävikseni!

Susun ja Mymskän versiot tapahtumista. Lepiksellä ei vielä ole versiota, mutta tuoreimpien tietojen mukaan hän on yhä hengissä.


Ps. Kuvat olen ottanut eri päivänä.

Thursday, July 14

Covent Gardenissa hengailemassa


Hengailin tänään Covent Gardenissa ja vaivaudun jopa ottamaan muutamia kuvia.


Kameran roudaaminen on joskus rasittavaa, koska se painaa ainaskin tonnin (yhtään en liioitellut!).


En oikein ollut kuvaustuulella, mutta jotain tuli räpsittyä.


Enempi keskityin vain olemiseen, kaupoissa kiertelyyn ja esineiden hiplaamiseen. Mitään en ostanut (paitsi yhden magneetin), vaan kyseessä oli tosiaan silmänruokakiertely.


Covent Gardenista kävelin China Townin kautta Piccadilly Circusille. Kuva italialaisesta ravintolasta China townin kyljessä.


Lontoon China town on aika aneeminen, joten siellä ei viitsi usein käydä. Viime kerrasta olikin jo about vuosi!

Tämä sopiikin muuten mainiosti myös Kestohaasteen (jos se vaikka joskus loppuisi!), jossa ollaan jo menossa kohdassa 12 - Arkeni. Lontoo on osa arkeani.

Ensi viikolla roudaan ruhoni Suomeen, mutta siitä enemmän - tai sitten ei - joskus toiste.

Wednesday, July 13

Ihan hullua!?


No en nyt tiedä, mitä on hullua eikä oikeastaan edes kiinnosta. Onhan sitä kaikenlaista, mitä voisi pitää hulluna, mutta en jaksa sitäkään.

Usein kysymys on kuitenkin vain erilaisuudesta tai eroavaisuudesta suhteessa johonkin. Pitäisi siis ensin määritellä rajat normaalille, että voisi määritellä hulluuden. Vai onko normaali hullun vastakohta?

Sehän tarkoittaisi sitä, että hullu on yhtä kuin epänormaali, koska se (epänormaali) on ainakin normaalin vastakohta. Kuitenkaan kaikki epänormaalius ei ole hullua. Ja plaa plaa, se päivän pohdinnoista.

Onko hullua - tai edes vähän hassua - kastella *pernaa pikkuriikkisellä (feikki)porsliinikannulla?


Onko se hullua, jos näin naisena käytän miehen parfyymiä (en kylläkään käytä paitsi tässä kuvassa rekvisiittana)?


Onko hullua hamstrata Anna Sui -(feikki)kukkaroita Ebaystä (mutku tarviin kukkaroita!)?


Onko hullua haudata viinilasi, jossa on siideriä, korukasan alle (kuva on otettu viikonloppuna, nyt ei ole mitään siidereitä lasissa)?




*Rahapuu

Monday, July 11

George kolmosen kämpässä, 3. kerros



Vihdoin tein sen, mitä minun on pitäyt tehdä jo aikoja sitten. Nimittäin ryhdyin jäseneksi Kew Gardensiin. Nyt voin rampata kyseisessä puistossa vaikka joka päivä, eikä tarvitse enää maksaa siitä erikseen.

Vuoden jäsenyys maksaa £51, mikä ei sinänsä ole paljon ottaen huomioon, että kertamaksu on £13,50. Ei siis tarvitse käydä puistossa montakaan kertaa alkaakseen hyötyä jäsenyydestä.

Tällä kertaa menin visiitille Kew Palaceen, jossa UK:n ja Irlannin kuningas George III:kin on majaillut. Ei siis mikään ihan turha murju. Georgen vaimo, Kuningatar Charlotte kuoli Kew Palacessa.

George taas sairastui vakavasti ja ns. "pimahti" ja muutti Windsorin linnaan asumaan ja kuoli siellä parisen vuotta myöhemmin vuonna 1820.

Palatsissa asustaakin tällä hetkellä enää kuolleiden sielut. Nuohosin luonnollisesti koko läävän läpi ja entistä loistoa oli havaittavissa parissa ekassa kerroksessa. Jostain syystä kolmas kerros kuitenkin ihastutti minua eniten.

Se oli niin ihanasti rempallaan, että melkein luulin olevani autiotalossa.


Valitettavasti kaikkiin jännittäviin paikkoihin ei päässyt. Olisin niin mieluusti kivunnut nuo portaat ylös.


Kalustamattomia huoneita.


Kummitus, kuolleen sielu!!! Kuvaa EI OLE manipuloitu!

Tuesday, July 5

Ainaskin sata kuppia kahvia!

About 4:10 am.
Kestohaasteessa pitäisi tällä kertaa kertoa, mikä tekee minut iloiseksi (10. kohta - saankohan tätä ikinä kokonan tehtyä, eh...).

No onhan niitä kaikenlaisia juttuja, jotka tekevät iloiseksi. Ei tosin tällä hetkellä. On nimittäin kiinnostus taas vaihteeksi lopahtanut kaikkea kohtaan.

Tietty voisin tehdä listan asioista, jotka tekevät minut iloiseksi silloin, kun nyt yleensä tunnen mitään. Mutta enpä taida jaksaa.

Heräsin tänään noin varttia vaille 04 enkä saanut enää unta. En jaksanut piehtaroida sängyssä, joten lähdin ulkoiluttamaan kameraa. Siitä tuli vähän iloinen mieli, joten se saa nyt luvan kelvata tähän haasteeseen.

Ai niin ja kahvi maistuu ihan sairaan hyvältä (se tuottaa iloa), nam nam - vedän ainakin sata kupillista!

Sirkus on saapunut ja häipynyt kaupungista.


Idyllinen mesta istuksia!


Viekää minut baariin, veljet. Tuoliin nostakaa...


Thamsin rannalla tajusin, että hitto joo - asun ihanassa paikassa!


Bonuskuvana vielä eräs lemppariliikkeeni, Huttons. Käyn siellä usein ihan vain katselemassa kauniita esineitä. Tuotteet vaihtuvat tosi usein, joten silmänruokaan ei pääse kyllästymään.


Katson nyt ikkunasta ulos yli kattojen ja oikeastaan on aika kiva olo. Otan lisää kahvia. Sataan kuppiin on vielä matkaa.