Pages

Thursday, September 1

Mexikon aavikolla

Kew Gardensin Princess of Wales Conservatoryn Mexico-osassa on meneillään The Day of the Dead -teema. Se olikin mukava ylläri, jota piti tietty kuvata.

Ja kas, samalla tajusin, että tässähän voi samalla osallistua Alkukirjaimet-haasteeseen, jossa etsitään tällä kertaa AA-alkuisia sanoja.

Aavikolle oli ängetty eräs lemppariartistini, Frida Kahlo.


Ja kaikkea muutakin roinaa.


Aavikon kuningatar?


Aavikon ruusu?


Vain aivot puuttuu!


19 comments:

  1. Ihan ihmeellisiä juttuja on siellä teillä joka päivä :) Höh.

    ReplyDelete
  2. Peikko, ei tarvi matkustaa merta edemmäs kalaan päästäkseen aavikolle ;D

    ReplyDelete
  3. Ihanan värikästä ja Fridakin siellä:) Minua tuo Dia de Muertos on aina kiehtonut:miten kerran vuodessa mennään ikäänkuin piknikille hautausmaalle viettämään aikaa vainajien kanssa.

    ReplyDelete
  4. Istanbul oli viime vuonna kulttuuripääkaupunki. Pera museoon tulikin suurta taiteilijaa toisen perään. Fridakin oli siellä. Tykkäsin kyllä väri-iloittelusta näyttelyn verran. Jos jotakin taidetta pitäisi katsoa päivästä päivään valitsisin kuitenkin Chagallin. Sen verran olen kuitenkin tasaisen harmaa tai sininen arkipäivässäni. Hän oli museossa ennen Fridaa ja Picassoa.

    ReplyDelete
  5. Ja aavikolla kuollut eläin, jonka kallo...

    ReplyDelete
  6. "Vain aivot puuttuu!" = siispä enemmän kuin valmista kauraa Seiska-lehden uudeksi kestotähdeksi. Vähänkö tuli heti hienoja mielikuvia Seiskan lööpeistä. "KALLO SALALOMALLA TENERIFFALLA!", "KALLON SALAHÄÄT VAIN SEISKASSA!", "KALLO RIEHUI KAATOKÄNNISSÄ!" jne.

    No niin, ok. Meen takas nukkumaan. ->

    ReplyDelete
  7. Yaelian: Oli kieltämättä kivan värikästä, kun aavikko ja sen kasvit saivat värikästä seuraa kalloista ym. Minulle tämä juhla ei ollut ennestään tuttu, vaan kaikkea sitä taas oppi reissullaan ;)

    Mine: Tykkään Fridan taiteesta ja etenkin siis hänen omakuvistaan. Liikutuin hänen elämäkerrastaan lukiessani sen joskus aikoja sitten. Kävin Fridan näyttelyssä joskus vuonna 97, kun se oli Helsingissä. Ja siitä se sitten lähti ;)

    Itse tykkään monenlaisesta taiteesta eli en ole kiinnostunut vain mistään yhdestä tietystä tyylisuunnasta.

    Pappilan mummo: ...on aivoton ;D

    Bemary: Tuollaiset aivoton-otsikot kyllä olisivat omiaan Seiskaan :D Ja kallokin sopii niihin, kun kuitenkin luurankomainen olemushan on aina IN ;)))

    ReplyDelete
  8. Hyvin toteutettu teema josta myös mainiot kuvat :)

    ReplyDelete
  9. En oikein ymmärrä että mikä noissa kuolema / pääkallo-aiheissa sinua kiehtoo.

    ReplyDelete
  10. Ihania pääkalloja :-)
    Kyllä muuten tää elämä ja kuolema on ihmeellistä! Jaksan miettiä nykyään sitä joka päivä, siitä lähtien kun rakas veljeni kuoli äkillisesti...

    ReplyDelete
  11. Ari: Kiitokset!

    Anonyymi: Maailmassa on varmasti paljon asioita, joita on vaikea ymmärtää.

    Vanda: Voi ei, olen tosi pahoillani ja otan osaa. Elämä on tosiaan oikukas. Hali :))

    ReplyDelete
  12. Värikäs tailteilija, joka ammensi luovuutensa kivustaan.

    Dramaattista värikästä kauneutta on aavikollasi.

    ReplyDelete
  13. Liplatus: Niin oli. Oli tosiaan mukava ylläri, kun aavikko oli koristeltu :)

    ReplyDelete
  14. Erikoiset koristukset aavikolla :)

    ReplyDelete
  15. Maiju, mukavasti toivat väriä aavikolle :)

    ReplyDelete
  16. Kiitos Elegia, tosiaan se tapahtui huhtikuun alussa, mutta pistää miettimään joka päivää...

    ReplyDelete
  17. Vanda, huhtikuusta ei ole paljon aikaa. Ei ihme, että asia kummittelee mielessä. Toivottavasti aika auttaa ja parantaa, suru väistyy antaen tilaa ihanien muistojen täyttää mielen!

    ReplyDelete
  18. Aaaaah, mitä oivalluksia. (Melkein tekis mieli huutaa IIIIIIk, mutta jääköön nyt). TOi sininen kitsch-kallo on kyl melkein liikaa :D

    ReplyDelete
  19. Kutis: Huuda vaan, ei kukaan kuule (ainakaan täällä päässä) ;D

    ReplyDelete

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikille joko yhdessä tai erikseen (yleensä erikseen). Joskus vastaaminen voi vähän kestää, mutta ei kannata huolestua - vastaan kyllä :)