Pages

Sunday, October 30

Kolea New York

Uuh, zombie!
Terveisiä New Yorkista! Moni on varmaan huomannut uutisista, että täällä on satanut lunta. Sade alkoi vetenä, minkä näimme laskeutuessamme JFK:n kentälle.

Kun olimme selviytyneet ulos kentältä, sade olikin muuttunut loskaksi. Siitä se muuttui sitten lumeksi matkalla hotelille. Aika jäätävä vastaanotto siis.

Olin ottanut vaatetta mukaan sääennusteiden mukaan, jotka lupailivat kirpakkaa syyssäätä. No ihan ei tarkene sellaisissa asuissa, joten tänään kävin ostamassa talvitakin. Se on muuten melkein kaunein takki, jollainen minulla on koskaan ollut – kauneimman sijan säilyttää edelleen Tokiosta ostamani valkoinen talvitakki!

Anyway, nyt tarkenee taas hillua. Ja tänään onkin hilluttu miehen kanssa oikein urakalla. Mieskin muuten ”joutui” (en muista, milloin miehen olisi saanut pysymään vaatekaupassa niin kauan kuin tänään!) ostamaan talvitakin.


Sitten tuli vähän nälkä, mutta onneksi helpotus oli lähellä! Tai olisi ollut, ellen olisi vege :D


Kahvi on hyvää täällä ja arvatkaas mikä muu - no RAEJUUSTO!


Ihan selkeitä turistikuviakin (mm. World Trade Centerin rakentamisen edistymisestä) on, mutta valitsin nyt vähemmän turistimaisia kuvia. Kuvia turistikohteista kun voi googlettaakin.

Mutta kerro mielipiteesi: millaisia kuvia haluat jatkossa? Voit kommentoida omin sanoin tai/ja äänestää sivupalkissa!

***

Ps. Vastaan kyllä kommentteihin (myös edellisten postausten), mutta se voi vähän kestää.

Friday, October 28

Mielipuolen maakellari

Elegia Apartments ylpeänä esittää: KUMMITUSTALO (myös valokuvatorstain aihe)

Varoitus: Jos olet heikkohermoinen, skippaa tekstit.

~~~~~

Hämäräperäisen kuolemantapauksen takia markkinoille vapautui 500 vuotta sitten tämä upea kellarihuoneisto, joka sopii erinomaisesti esimerkiksi vampyyreille, gooteille, kummituksille tai sarjamurhaajille!


Ikkunoita ei ole (paitsi yksi, mutta ovi kyllä löytyy), joten vampyyrin on turvallista siellä pesiä, gootin ei tarvitse pelätä ruskettuvansa ja... Noh, sarjismurhaajan puuhastelut eivät näe päivänvaloa.

Kummitukselle voi tosin tulla tylsää, kun ei ole ketään, jolle kummitella. Toisaalta perimätiedon mukaan talossa asuu jo ennestään lukuisia kummituksia.

Sisääntulokäytävän reunamilla on runsaasti karsinatilaa säilyttää erilaisia "tarvikkeita". Lattia on kiveä, josta on helppo pestä erinäiset tahrat ym. roiskeet pois.


Myös seinät ovat jykevää tekoa, joten niihin voi kiinnittää vaikka ketjuilla "asiakkaita" tai mitä nyt tulee mieleen. Ovia ei tässä avoimessa tilassa ole, mutta yksi eristysselli löytyy erityisen hankalille "asiakkaille".

Sisääntulohallin lisäksi talossa on erillinen huone, ns. isännän huone. Entinen omistaja (menehtyi huhujen mukaan vuonna 1526, mutta ruumista ei koskaan löydetty) piti siellä ilmeisesti pontikkatehdasta.


Erään legendan mukaan omistaja teki siellä viiniä korvaten rypäleet "asiakkaittensa" sisäelimillä. Varastossa on edelleen lukuisia täysinäisiä viinipulloja (kunnon vuosikertaviinejä siis: sisältyvät hintaan!), joiden sisällöstä on edelleen kiistanalaista tietoa.


Älä ole uhrilammas, vaan osta heti - olen varma, että tämä lukaali viedään käsistä!

Tuesday, October 25

Joutilas marmatuksenpoikanen


Joutilasta olisi elämä, jos ei tarvitsisi edes hengittää.

Alkukirjaimet - JO


***

Vastaan edellisen postauksen kommentteihin huomenna. Pakko vielä kertoa, että nyt on saatu hiukset kuntoon matkaa varten. Väri on aivan sama kuin alla olevassa kuvassa. Onnistui siis hyvin.


Pieni marmatuksenpoikanen loppuun: Suihkun power-toiminto taisi pimahtaa eilen. Tarkoittaa sitä, että vettä tulee tyyliin kolme pisaraa minuutissa. Otti hieman päähän etenkin, kun oli se hiusväri päässä!

Friday, October 21

Ehta hömppäpostaus


Tajusin jokunen aika sitten, että minullahan on aika pitkät hiukset. Olin niin kauan lyhyttukkainen, että jotenkin identiteetti jäi jälkeen hiusten kasvaessa.

Vasta nyt kun tukalla on pituutta oikein kunnolla, niin tajuan että sitähän voi alkaa laittaa. Ei sillä, etteikö lyhyitä hiuksia voisi, mutta toisaalta lyhyet hiukset on ihan nätit aukikin. Tämä pehko sen sijaan ei ole, koska se on niin raskas, että jos sille ei tee mitään, se vain valuu alas.

Olen siis nyt innostunut hiuslaitteista. Tässä uusin ostokseni (kuva alla).


Tätä sanotaan "double hair comb" ja se oikeasti toimii. Sillä saa minuutissa tehtyä vaikka minkälaisia kampauksia ja jopa minä opin sitä käyttämään heti ekalla kerralla. Nyt on vain mielikuvitus rajana, mitä sillä voi tehdä.

Tykkään myös hiusklipseistä tavallisten lenkkien sijaan. Alla olevan kuvan klipsi on ihan must, koska siihen mahtuu kaikki hiukseni.


Minulla on sen verran runsas tukka, että se vaatii klipseiltäkin aika paljon joustavuutta.

Alla olevaan perhosklipsiin mahtuu vain puolet tukasta. Se sopiikin "puolikampauksiin".


Tämän ihanan hellehatun ostin Tel Avivista.



Yaelianille terkkuja - hän toimi siellä oppaanani ja ihanana seuraneitinä.

Hattu ei hiosta, vaan on mukavan ilmava päässä. Sille tuleekin pian käyttöä, sillä about viikon päästä istun koneessa matkalla suureen maailmaan - nimittäin Jenkkeihin.

Ensin pari viikkoa Nykissä jossa hengailen pääasiassa yksin. Sen jälkeen mieskin vapautuu ja ei muuta kuin



Road trip to Florida!

Olen ollut Nykissä kerran aiemminkin, mutta siitä on jo vuosia aikaa. Teko- ja menovinkkejä saa antaa! Toki tutkin itsekin turisti- ym. sivuja, mutta toisten vinkit ja kokemukset eivät koskaan ole pahasta.

Tuesday, October 18

RIP



Alkukirjaimissa RI. Nämä kuvat ovat Lake Meadilta eräästä ihanasta kaupasta. Katso enemmän juttua täältä.

Sunday, October 16

Viikon syyskatsaus

Tällä viikolla syyskamamassa seurataan vakiokohdetta. Minulta jäi yksi syyskampa välistä, mutta maailma ei kaatunut siihen.

Vakiokohteeni kuvaan olkkarin ikkunasta. Alla kuva, jossa on sekä edellinen (17.9. otettu) että eilen otettu seurantakuva. Kuvan saa suuremmaksi sitä klikkaamalla.


Syksyinen hehku alkaa jo näkyä etenkin ilta-auringon rouhussa.


Tällä on kuitenkin pidellyt vielä t-paitakelejä. Perjantaina Thamesin rannalla näytti tältä.


Kävelin rantaa pitkin Kew Gardensiin, jossa tulee ravattua vähintää kerran viikossa. Alue on niin laaja, että siellä on mukava käyskennellä. Lisäksi sieltä löytää vieläkin joka kerta jotain uutta.


Waterlily House on eräs lempparikohteeni, jossa pistäydyn melkein joka kerta puistossa käydessäni.


Tällä hetkellä näyttäisi asteita olevan 16,5.


Ps. Vastaan edellisen postauksen kommentteihin myöhemmin. Nyt on keskittymiskyky about nolla ja haluan vastata kunnolla ajatuksen kanssa.

Friday, October 14

Vitsi vitsi

Havaitsin juuri, että minulla on mielipide-kategoria, jossa on vain yksi mielipide! Pakko nyt oikaista se epäkohta, sillä mielipiteitähän minulla riittää asiasta kuin asiasta.

Minun kanssani ei ole pakko olla samaa mieltä - minunkin mieleni voi muuttua, jos ilmaantuu näkökulmia, joita en ole osannut ottaa huomioon.

En ole kuitenkaan mikään tuuliviiri mielipiteitteni kanssa. Joidenkin mielestä se voi olla jähmeää ja tylsää, mutta itse koen sen enemmänkin vakaudeksi, joka syntyy itsetuntemuksesta. Niin tai näin, aivan sama.

Toki on olemassa aiheita, joiden tiimoilta mielipiteeni voi muuttua herkästikin. Tällaisia ovat aiheet, joista tietoni on rajallinen tai suorastaan puutteellinen (esimerkiksi ydinvoima).

Muita en tunne kuin itseni. Se ei ole sama asia kuin olla täydellinen, tai ettei olisi tarvetta kehittyä: minä en ole noita kumpaakaan, vaan aika kaukana niistä.

Vitsi vitsi 

Vitsi vitsi -ihmiset päästelevät suustansa, mitä sylki sinne tuo ajattelematta lainkaan, miltä se saattaa muista tuntua. He eivät ehkä edes itse tajua tekevänsä mitään hölmöä, koska heidän maailmassaan voi aina kaiken kuitata "vitsi vitsi hei - se oli sillon se, nyt on nyt".

Hyvä piirre mielestäni ihmisissä onkin, että voi antaa asioiden mennä ja myös antaa anteeksi, jos on saanut ryöpyn loukkaavia sanoja/tekoja tmv. Joskus sitä suutuspäissään voi suusta tulla sammakoita. Se on ihan ymmärrettävää.

Sen sijaan, jos sammakoita lentelee noin muutenkin johdonmukaisesti ja jopa selän takana, niin sellaista käytöstä en minä enää laskisi rehellisen, hyvää tarkoittavan ihmisen repertuaariin. Kyllä silloin on kyse jo jostain ihan muusta, esimerkiksi kenties ilkeydestä ja pahansuopuudesta.

Toisaalta ehkä olenkin tiukkapipoinen tällaisten asioiden suhteen ja pitkällisen pohdinnan tuloksena olen päätynyt sellaiseen johtopäätökseen, että sammakoita kestää kyllä ihmisiltä, joiden kanssa luottamus on kunnossa. Silloin niitä voi katsoa läpi sormien ja niille voi nauraa myöhemmin.

Sen sijaan jos luottamus on syystä tai toisesta mennyt, niin koko ihmissuhteelta putoaa mielestäni pohja. Minkä tahansa lauseen perään voi huutaa "vitsi vitsi - se oli sillon se". Eihän siinä enää pysy perässä, että mikäs tässä nyt on totta ja mikä jotain muuta showta.

En sainoisi tuollaista käytöstä lapselliseksi, sillä jopa lapset ovat reilumpia: he sanovat päin naamaa, koska iän mukana tuoma pelisilmä ja taito piiluvittuiluun eivät ole vielä kehittyneet.

Toisaalta lapsellista tuollaisesssa käytöksessä on se, että tällaiset ihmiset harvemmin osaavat - jos heitä edes kiinnostaa - ottaa huomioon muiden tunteita. Oma välitön hyvänolontunne on se puskuri, joka heidät saa toimimaan. Ja miksi pitäisi miettiäkään sanojaan, kun "vitsi vitsi" ja asia on sillä kuitattu.

Omalta osaltani täytyy sanoa, etten koe tällaista maailmankatsomusta kovin läheiseksi itselleni. En tiedä, miten suhtautua siihen. Sellainen tekee ihmisen hiljalleen vainoharhaiseksi, koska itse en ainakaan osaa erottaa, milloin kyse on mistäkin. Se vie luottamuksen näennäisen kauniistakin sanoista.

Inhoan "keskeneräisiä" asioita ja inhoan riitelyä. Ihmisen, johon luottamus on kunnossa, kanssa on kuitenkin turvallista riidellä ja kertoa omista tunteistaan ja pahasta olostaan, koska tietää, että toinen suhtautuu siihen empatialla eikä levittele asioitasi.

On kuitenkin ihmisiä, jotka käyttävät heikkouksiasi sinua vastaan, jos sille päälle sattuvat. He heittävät heikkoutesi ja paskan olosi päin kasvojasi eivätkä anna sinun unohtaa. Eivät, vaikka olisit itse siirtynyt jo eteenpäin. Silti he jatkavat ja jatkavat jatkavat jatkavat.

Se ärsyttää ja pistää miettimään, missä määrin viitsii enää itsestään mitään antaa, koska vaarana on saada nekin naamalle.

Eikö olekin ristiriitaista: vitsi vitsi -ihminen vaatii asiallista käyttäytymistä muilta, mutta kokee itse voivansa sanoa mitä tahansa ja vielä vedota "mutta kun sanoit noin aiemmin, niin miksi sanoit, jos et kerta tarkottanut". So what - vitsi vitsi, in your face.

Wednesday, October 12

Kaksi vuotta eikä suotta


Menin ulos kameran kanssa. Ulkona otin kuvia. Syksyä varmasti on ilmassa, vaikkei se siltä vielä Suomen syksyihin tottuneena tunnukaan. Tajusin juuri, että olemme asuneet täällä nyt himppasen yli kaksi vuotta.

Kertaakaan en ole muuttoa katunut, vaikka joskus kovasti ikävöinkin ystäviäni ja tunnen itseni yksinäiseksi. Tämä maa on kuitenkin astunut sydämeeni ja juurtunut sinne tiukasti.

Pidän ilmapiiristä ja tunnelmasta, jotka täällä vallitsevat. Jotenkin niin easy going ja näin pakkasta ja lunta inhoavana ilmastokin sopii minulle paremmin.

Tältä näytti tänään Terrace Gardensissa. Se on muuten auki yötä päivää, joten taidankin joskus mennä sinne kukonlaulun aikaan kuvaamaan, kun aurinko alkaa heräillä. 


Alla olevan kuvan idyllinen kahvila sijaitsee niinikään Terrace Gardensissa. Meiltä kävelee sinne about vartissa.


Kun jokin lakkaa kukkimasta, jokin muu aloittaa kukkimisen. Kukista täällä ei olekaan puutetta - niitä on joka paikassa. Ruusut lienevät suosituimpia ja niitäkin näkee vielä sekä kukassa että nupussa.

Tämä jo parhaat päivänsä nähnyt ruusu jotenkin kolahti.


Ja sitten alkoi aurinkokin paistella! Aurinko lämmittää yhä kuin kesällä eikä ulkona muutenkaan ole kylmä ollut. Mittari näyttää vieläkin varjossa 19 astetta ja hyvinhän tuolla tarkeneekin.


Syksy tulee kovin vaihtelevasti eri (ei-ikivihreisiin) puihin. Siinä missä jotkin puut ovat vielä ihan vihreitä, jotkin ovat jo kellastuneet tai ruskettuneet.


Minulta jäi yksi syyskampa väliin. Se oli juuri se kerta, kun piti kuvata vakiokohdetta. Voin kuitenkin kertoa, ettei muutoksia pahemmin ole tapahtunut, joten kukaan ei missannut mitään.

Ja lisää syksyä Syyskammassa täällä!

Tuesday, October 11

Pirullinen talo


Alkukirjaimet - MAhtipontinen

Tämä kohtuullisen mahtipontinen (minun näkökulmastani hyvällä tavalla) asumus sijaitsee Venice Beachin kupeessa Los Angelesissa.

Oho, tuli matkakuume. Olisi kiva tehdä pitkästä aikaa nimenomaan joku road trip -tyylinen matka. Haaveissa olisi muutamakin.

Monday, October 10

Armotonta saunottelua

Meillä on tässä lähellä uimahalli. Keksin, että haluan aloittaa uimaharrastuksen. Mietin myös, että se olisi ainut tapa päästä saunaan täällä. Ei muuta kuin uimahallin sivuja tutkimaan.

Selvisi, että uimaan pääsee kertalipulla, jonka hinta on ihan kohtuullinen. Sivuilta ei kuitenkaan käy ilmi pääseekö uimalipulla saunaan. Vähän epäilin sitä, koska sitä ei mainuttu erikseen.

Lähetin siis mailia uimalaan ja tiedustelin asiaa. Ei pääse saunaan uimalipulla. Pitää joko liittyä clubiin, joka maksaa a) £59/kuukausi (väh. puolen vuoden sopimus) tai b) £70/kuukausi (kuukauden sopimus kerrallaan) tai ostaa c) päivälippu, joka maksaa £20. Melko tyyris sauna- ja uimareissu ettenkö sanoisi.

No lähetin vielä uudelleen mailia kyseiseen laitokseen ja kysyin millainen sauna heillä on (lähinnä lämpotilaltaan) ja saako siellä heittää löylyä. Nyt odottelen taas vastausta. Vastaavat kyllä mukavan nopeasti eli sinänsä ihan hyvää palvelua.

Ymmärtääkseni tuolla £20 päiväpassilla saa käyttää mm. kuntosalia jne. Kysyin siitäkin, mitä kaikkea se (päivälippu) sisältää.

Tässähän alkaa hahmottua suunnitelma. Halli aukeaa kello 6.30 ja sulkeutuu 22.00

Kuva täältä.

Tässä päiväohjelmani:

6:30 Hallin oven takana ryysimässä ekana sisään.

7:00 - 8:00 Vaatteet on riisuttu ja uikkari (jota minulla ei tosin ole, vielä) on kiskottu päälle. Suihku otettu ja saunaan päädytty. Ankaraa saunomista ja löylyn viskaamista (jos siis löylyä saa heittää).

8:00 - 8:30 Alkulämmittelyä uima-altaassa. Kevyttä uiskentelua ja vesivenyttelyä.

8:30 - 9:00 Saunassa lämmittelyä ja armotonta löylyttelyä (jos siis saa löylyttää).

9:00 - 10:00 Uimista altaan päästä päähän. Välillä kevyttä vesijumppaa altaan päädyissä.

10:00 - 11:00 Kevyttä saunottelua ja suihkuttelua. Uimapuku pois ja jumppavaatteet päälle.

11:00 - 12:00 Jumppapallon päällä makaamista.

12:00 - 14:00 Kuntosalille tekemään sitä, mitä siellä nyt voi tehdä.

14:00 - 15:00 Vaatteet pois, uikkari päälle ja suihkuun plus saunaan.

15:00 - 21:00 Altaaseen polskuttelemaan ja sukeltelemaan. Välillä saunaan ja sitten taas altaaseen.

21:00 - 22.00 Hiusten- ja kehonpesu, kuivaus. Vaatteet päälle, rasvaus ja poistuminen takavasemmalle.

Päivän jälkeen olisin kyllä niin rusina, ettei rasvaaminen varmaan paljon auttaisi. Mutta hei, tulihan oltua koko rahan edestä!

Tuesday, October 4

"Unen laulu. Mykkä, kun pahkapuu puserruksessa mahlan epämuodostuu"

Pyysin Heljältä sanoja ja sain nämä viisi sanaa. Kiitos, Heljä sanoista!

1. Runous
2. Kauneus
3. Joki
4. Unelma
5. Päätös


1. Runous

Runous on läsnä kaikessa:
Se asuu sanassa ja
maisemassa.

Olen itsekin jotain kirjoitellut, aika laiskasti vaan esille niitä laittelen. Täällä on muutama. Elegia on myös runo. Mutta kuka kirjoitti Pahkapuun?

Pyrin auringonvaloon
ja vihreyteen.
Minä tahdon oksaa
– ja pahkaa teen.

Vois silmuiksi si’itä
joka säie ja syy,
mutta matkalla mahla
jo kivettyy.

Syvä kohina tuulten,
jota kertaisi puu,
kivikirjoituksena
pusertuu.

salakieleksi visaan
ja siihen jää,
eikä kukaan taida
sitä selittää,

se vaikka – arvoitus
avaamaton –
minun lauluni herkin
ja kaunein on.

Sama ylpeä laulu,
jota laulavat muut,
kun tuhansin lehdin
huminoivat puut. 

Unen laulu. Mykkä,
kun pahkapuu
puserruksessa mahlan
epämuodostuu.

Mutta uskosta luovu
ja unesta en,
visakeräksi joskin
kiristän sen.

Pysähtynyt en ole,
– mua muovaillaan.
Yhä kasvaa – vaikka
vain pahkaksi saan.

Jokin pisara vettä,
jota juurilla juon,
voi hetkessä murtaa
padon tukkeuman tuon.

Ja kun latvani laukee
ja kuin muut huminoin,
kivikirjoitus aukee,
visa, virtenä soi.

2. Kauneus

Voi nähdä kauneutta sielläkin, missä sitä ei ehkä monien mielestä ole. Kauneus on subjektiivinen kokemus.




3. Joki

Joki on minulle meren ja järven korvike. Kaunis, mutta ahdas. Näen sen laidat, sen halun vyöryä pois uomastaan.


4. Unelma

Vieras on virta, ja vieras on vene,
Eivät ne unelmies uomia mene.
Ilta on ihmisessä, aamu on outo;
illasta aamuun on ihmisen souto.

Illasta aamuun on yöllistä matkaa;
jos jaksat uskoa, jaksat jatkaa.
Taapäin tuijotat, soudat eteen
outoa venettä outoon veteen.


Runo: Soutaja - Unto Kupiainen
Kuva: John William Waterhouse


5. Päätös

Minä olen päättänyt elää, vaikka joinakin päivinä en ole elossa.


Haluatko sinäkin viisi sanaa? Ilmaise halusi kommenttilootassa, niin saat ne.

Sunday, October 2

Yllytyshullun paljasteluja

Vihreätniityt naapursaarelta heitti minua haasteella, kiitokset! Olen pitkään (ehkä about pari vuotta) vältellyt (minulla oli blogissani sellainen plakaatti tyyliin "thanks but no thanks") haasteita ja tunnustuksia, koska olen huono/saamaton niihin osallistumaan. Mutta nyt saan aikaiseksi!

Haastee kuuluu näin: Saajan pitää kertoa kahdeksan asiaa itsestään, jotka ovat ennestään tuntemattomia/tietämättömiä.

En kyllä nyt muista, mitä kaikkea olen täällä jo paljastellut, joten ei saa ampua, vaikka toistaisinkin itseäni.

1. Olen erittäin eläinrakas. Meille hankittiin koira (saksanpaimenkoira) ollessani varmaan about ekalla luokalla. Koira oli tärkeä osa elämääni ja suuri persoona.

Ajattelen koiraamme yhäkin ja toisinaan ikävä riipaisee voimakkaasti. Hitsi kun saisi vielä leikkiä ja olla sen kanssa, käydä lenkeillä ja tehdä tutkimusmatkoja yhdessä.

Minulla oli tähän kuvakin valittuna, mutta enpä laitakaan sitä. En vain voi. Lue karvahelvetistä hauska sakemannien rotumääritelmä!

2. Olen kolminkertainen täti, ensi vuonna nelinkertainen.

3. Harrastan pubikylttien kuvaamista. Ne ovat usein kuin taideteoksia.



4. Olen ollut New Yorkissa katsomassa stand up -komediaesitystä ja nukahdin kesken shown.


5. Minulla on punaiset hiukset ja kamala, tumma juurikasvu.


6. Kävin eilen Euroopan suurimmassa kauppakeskuksessa. Oli kohtalaisen kookas kompleksi.


7. Olen viettänyt taannoin hauskat kuvaussessiot Hietsun hautuumalla kahden ystäväni kanssa.


8. Olen yllytyshullu. Joskus jokin idioottimainen idea saattaa alkaa vaikuttaa ihan järkeenkäypältä, jos tarpeeksi yllytetään. Ihan aina ei järki pysy perässä näissä jutuissa. Onneksi kuitenkin nykyään enemmän kuin ennen.

Tämä haaste on kiertänyt jo aika monissa blogeissa, joten en nyt haasta ketään. Mutta ottakaa mukaan, ken tahtoo!