Pages

Friday, October 14

Vitsi vitsi

Havaitsin juuri, että minulla on mielipide-kategoria, jossa on vain yksi mielipide! Pakko nyt oikaista se epäkohta, sillä mielipiteitähän minulla riittää asiasta kuin asiasta.

Minun kanssani ei ole pakko olla samaa mieltä - minunkin mieleni voi muuttua, jos ilmaantuu näkökulmia, joita en ole osannut ottaa huomioon.

En ole kuitenkaan mikään tuuliviiri mielipiteitteni kanssa. Joidenkin mielestä se voi olla jähmeää ja tylsää, mutta itse koen sen enemmänkin vakaudeksi, joka syntyy itsetuntemuksesta. Niin tai näin, aivan sama.

Toki on olemassa aiheita, joiden tiimoilta mielipiteeni voi muuttua herkästikin. Tällaisia ovat aiheet, joista tietoni on rajallinen tai suorastaan puutteellinen (esimerkiksi ydinvoima).

Muita en tunne kuin itseni. Se ei ole sama asia kuin olla täydellinen, tai ettei olisi tarvetta kehittyä: minä en ole noita kumpaakaan, vaan aika kaukana niistä.

Vitsi vitsi 

Vitsi vitsi -ihmiset päästelevät suustansa, mitä sylki sinne tuo ajattelematta lainkaan, miltä se saattaa muista tuntua. He eivät ehkä edes itse tajua tekevänsä mitään hölmöä, koska heidän maailmassaan voi aina kaiken kuitata "vitsi vitsi hei - se oli sillon se, nyt on nyt".

Hyvä piirre mielestäni ihmisissä onkin, että voi antaa asioiden mennä ja myös antaa anteeksi, jos on saanut ryöpyn loukkaavia sanoja/tekoja tmv. Joskus sitä suutuspäissään voi suusta tulla sammakoita. Se on ihan ymmärrettävää.

Sen sijaan, jos sammakoita lentelee noin muutenkin johdonmukaisesti ja jopa selän takana, niin sellaista käytöstä en minä enää laskisi rehellisen, hyvää tarkoittavan ihmisen repertuaariin. Kyllä silloin on kyse jo jostain ihan muusta, esimerkiksi kenties ilkeydestä ja pahansuopuudesta.

Toisaalta ehkä olenkin tiukkapipoinen tällaisten asioiden suhteen ja pitkällisen pohdinnan tuloksena olen päätynyt sellaiseen johtopäätökseen, että sammakoita kestää kyllä ihmisiltä, joiden kanssa luottamus on kunnossa. Silloin niitä voi katsoa läpi sormien ja niille voi nauraa myöhemmin.

Sen sijaan jos luottamus on syystä tai toisesta mennyt, niin koko ihmissuhteelta putoaa mielestäni pohja. Minkä tahansa lauseen perään voi huutaa "vitsi vitsi - se oli sillon se". Eihän siinä enää pysy perässä, että mikäs tässä nyt on totta ja mikä jotain muuta showta.

En sainoisi tuollaista käytöstä lapselliseksi, sillä jopa lapset ovat reilumpia: he sanovat päin naamaa, koska iän mukana tuoma pelisilmä ja taito piiluvittuiluun eivät ole vielä kehittyneet.

Toisaalta lapsellista tuollaisesssa käytöksessä on se, että tällaiset ihmiset harvemmin osaavat - jos heitä edes kiinnostaa - ottaa huomioon muiden tunteita. Oma välitön hyvänolontunne on se puskuri, joka heidät saa toimimaan. Ja miksi pitäisi miettiäkään sanojaan, kun "vitsi vitsi" ja asia on sillä kuitattu.

Omalta osaltani täytyy sanoa, etten koe tällaista maailmankatsomusta kovin läheiseksi itselleni. En tiedä, miten suhtautua siihen. Sellainen tekee ihmisen hiljalleen vainoharhaiseksi, koska itse en ainakaan osaa erottaa, milloin kyse on mistäkin. Se vie luottamuksen näennäisen kauniistakin sanoista.

Inhoan "keskeneräisiä" asioita ja inhoan riitelyä. Ihmisen, johon luottamus on kunnossa, kanssa on kuitenkin turvallista riidellä ja kertoa omista tunteistaan ja pahasta olostaan, koska tietää, että toinen suhtautuu siihen empatialla eikä levittele asioitasi.

On kuitenkin ihmisiä, jotka käyttävät heikkouksiasi sinua vastaan, jos sille päälle sattuvat. He heittävät heikkoutesi ja paskan olosi päin kasvojasi eivätkä anna sinun unohtaa. Eivät, vaikka olisit itse siirtynyt jo eteenpäin. Silti he jatkavat ja jatkavat jatkavat jatkavat.

Se ärsyttää ja pistää miettimään, missä määrin viitsii enää itsestään mitään antaa, koska vaarana on saada nekin naamalle.

Eikö olekin ristiriitaista: vitsi vitsi -ihminen vaatii asiallista käyttäytymistä muilta, mutta kokee itse voivansa sanoa mitä tahansa ja vielä vedota "mutta kun sanoit noin aiemmin, niin miksi sanoit, jos et kerta tarkottanut". So what - vitsi vitsi, in your face.

17 comments:

  1. Ah, puit ajatukseni sanoiksi, kiitos. Olen yrittänyt monesti kirjoittaa aiheesta, mutta en ole tainnut saada oikein mitään järkevää aikaiseksi.

    Minun mielestäni rielu riitelykin on parempi kuin piilovittuilu ja vinoilu, vaikka riitely minua ahdistaakin.

    Minulla muuten on kategoria "mä otan nyt kantaa". Siinä ei ole kovin montaa kirjoitusta... :D

    ReplyDelete
  2. Mymskä: Minä olen jopa aikoja sitten seurustellut vitsi vitsi -ihmisen kanssa. Hän oli niin vitsi, että väänsi vitsiksi jopa vakavat asiat. Se alkoi rasittaa siinä vaiheessa, kun tajusin, että mistään tuskin koskaan voi puhua vakavasti.

    Minäkin arvostan riitelyä, jos pitää valita piilovittuilu. Toisaalta kaikkein eniten haluaisin aina puhua asiat selviksi, mutta se vaatii molempien osapuolten tahdon. Mieheni kanssa olen oppinut, että hänen kanssaa pitää odottaa monta päivää ennen kuin riita-aihetta voi ottaa esille. Mies kun enemmänkin eristäytyy kun taas minä haluaisin selvittää asian heti. Mutta se ei toimi niin.

    Voisit aktivoitua tuon kategoriasi kanssa!!!

    ReplyDelete
  3. Olen samaa mielta noista "vitsi vitsi-tyypeista". Sita voi sanoa mita tahansa kuhan lisaa loppuun, etta se oli vaan vitsi! (Olen joskus kirjoittanut samasta asiasta...) Sellaiset ihmiset eivat raukkamaisesti otaa vastuuta sanoistaan, mutta paasevat torkeasti loukkaamaan muita.
    Onneksi en ole sellaisten ihmisten kanssa tekemisissa nykyaan (paitsi pari sukulaista ja mieheni kaveria), entisessa tyopaikassa niita oli aika montakin. Muutamalle tarpeeksi "hyvalle ystavalle" puhuin asiasta suoraan. Ja muut "ei niin tarkeat", jatin omaan arvoonsa.
    Hyvaa viikonloppua! :)

    ReplyDelete
  4. Niin hyvä pointti! Näillä "vitsi, vitsi" -ihmisillä on muuten sellainen sukulainen kuin "kännin piikkiin". Eli mitä tahansa voi sanoa ja tehdä, ja sitten iloisesti kuitataan kaikki vain "kännin piikkiin". Onneksi tulee enää ikiharvoin jos koskaan törmättyä tilanteisiin, joissa nämä tyypit kutevat.

    ReplyDelete
  5. Minä pelkään aina joskus olevani vahingossa tuollainen "vitsi, vitsi" -ihminen. Siis varsinkin tälleen virtuaalisesti kommunikoidessa tuntuu välillä, että olen kuin norsu posliinikaupassa. En vaan ymmärrä muotoilevani asian niin, että vastapuoli käsittää sen väärin, pahimmassa tapauksessa pitää jopa piilovittuiluna, ja sitten asiaa selittäessä tulee sellainen olo, että "hei, en mä tosissani"...
    Toisaalta, olen myös vainoharhainen. ;)

    ReplyDelete
  6. Joo, olen samaa mielta. Vittuilu on taidetta ja riitely kasvattaa luonnetta, mutta ilkeytta ei voi puolustaa mitenkaan.

    Sister-in-law piikitteli mua joka ikisessa mahdollisessa kaanteessa siita, etta en halua vieda lapsiani Disney Landiaan. Kammoan vakijoukkoja ja turistihelvetteja ja tekopirteaa prinsessailveilya sydameni pohjasta, vietan mieluummin aikaa lasten kanssa luonnon helmassa tai ulkomailla.
    -Joko teilla on DL matka varattuna? Ai niin, ma unohdin etta sa et harrasta sellaista. Sa oletkin sellainen vitun viherpiipertaja, pilvea poltteleva hampuusi ja haluat etta lapsistasi kasvaa samanlaisia. Kasket niiden kasvattaa pitkan risuparran ja sitten lahdette kaikki yhdessa telttailemaan metsaan. Hoho-hoo!, laukoi han pain naamaa jouluillallisella pari vuotta sitten. Nousin ylos, kerasin perheeni ja lahdin pois enka ole sen jalkeen ollut missaan tekemisissa heidan kanssaa, siita on nyt 2 vuotta. -No se oli sellainen vitsi vaan, oli han puolustellut itseaan jalkikateen ihmetteleville sukulaisille. Saan sairaasti nautintoa joka kerta kun polkumme kohtaavat ja saan ignoorata ko ihmisen taysin.

    ReplyDelete
  7. Noita ihmisia tuntuu riittavan, ja kokevat juuri oikeudekseen sanoa aivan mita haluavat koska "no enhan ma nyt tosissani, ala ny oo tollanen tosikko" .

    Ma itse olen mielipiteissani joskus turhankin mustavalkoinen, kaikki on joko-tain, ja kun kerran jostain asiasta mielipiteen muodostan on sen muuttaminen vaikeaa. Tosin tuo varman mielipiteen muodostaminen onkin sitten joskus aikaavieva projekti ;)

    ReplyDelete
  8. Niin samaa mieltä. Olen jo aikapäiviä päättänyt, että elämä on sen verran lyhyt, ettei sitä kannata viettää sellaisten ihmisten "ystävänä", jotka eivät sitä ole. Monta takaiskua kohdanneena tiedän, että vitsi vitsi -ihmiset on parasta jättää omaan arvoonsa, jos ei halua satuttaa itseään jatkuvasti. Olen itse hirveän suora - en kerta kaikkiaan osaa kierrellä, enkä hienostella, mutta koskaan en sano mitään tarkoituksenani loukata. Sanon vain, kuten asian koen, tai näen, mutta aina rehellisyyden vuoksi - en saadakseni toiselle pahaa mieltä aikaan. Arvostan itsekin rehellisiä, suoria ihmisiä, jotka osaavat olla vastuullisia niin itseään, kuin läheisiään ja ympäristöäänkin kohtaan ja karsastan sellaisia, joille kaikki on hälläväliä ja joiden mielestä mitä vaan voi sanoa, koska sen voi aina "peruuttaa" myöhemmin, jos siltä tuntuu. Siinä he ovat niin väärässä, kuin voi vain olla. Sanat voivat haavoittaa loppu elämäksi ja saada valtavia traumoja aikaan. Joskus jopa enemmän, kuin fyysinen väkivalta.

    Minullakin on vahvoja mielipiteitä asioista, mutta jotenkin en osaa niitä kovinkaan usein julki esim. blogimaailmassa tuoda. Omaan vahvan käsityksen siitä, miten minun tulee elää ja toivoisin, että kaikki läheisenikin olisivat oikeudenmukaisia, vastuullisia ja kunnioittavia muita kohtaan. Tuosta piirteestä johtuen petyn usein, kun huomaan, että muut eivät ajattelekaan aina samoin. Siihen on kuitenkin iän myötä jo oppinut suhtautumaan vähän rennommin ja olen alkanut sivuuttamaan toisten vitsi vitsi -asenteen tarvittaessa sillä, että enhän kuitenkaan voi koko maailmaa muuttaa. Jokaisen oma käytös on omalla vastuulla - ei minun ja jos joku tahtoo olla "tyhmä", lopulta hän itse tulee siitä eniten kärsimään (vai tuleekohan?). :)

    ReplyDelete
  9. Mulla on vissiin ollu hyvä tuuri, ku ei tuu mieleen ketään tuntemaani, joka sopis tohon "vitsi vitsi" -kategoriaan. Piti oikein miettiä, vaan ei, en keksiny ketään. Hämmentävää. Kaikenlaista muunlaista perseilyä on toki nähty, heh.

    Mustakin on mahtavaa tuntea muutamia semmosia ihmisiä, joiden kanssa voi riidellä turvallisesti tietäen, että toinen kyllä ymmärtää vaikkei samaa mieltä oiskaan, eikä siitä riitelystä seuraa mitään välien poikkimenemisiä. Semmosta riitelyä vois kutsua toisinaan jopa ihan hyödylliseksi.

    ReplyDelete
  10. Hyva kirjoitus!
    Ystava/tuttavapiirissani ei tuollaisia ihmisia ole mutta kylla niihin tormaa erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa.
    Usein pahat sanat laitetaan kannin piikkiin. Jotkut ihmiset ovat myos selvinpain mielestaan oikeutettuja yli-ihmisia ja voivat kyykyttaa ja v...lla ilman empatian haivaa. Onneksi tuollaisissa tilanteissa voi yleensa kavella pois.
    Nykyinen trendi toisen kustannuksella ilotteluun on ihmeellista. Miksi toisen noyryyttaminen ja mokailu on ihmisten mielesta huvittavaa?
    Tunteeko katsoja/kuulija ylemmyytta, 'minahan en tuolla karsi, siitas saa kun asetti itsensa tuohon tilanteeseen'?
    Ihmisilla on kaikkea enemman mutta tyhmyys sen kun lisaantyy ja mikaan ei tunnu riittavan.
    Onneksi silloin talloin kokee pilkahduksen muutoksesta...aikansa kutakin!

    ReplyDelete
  11. Peikkokin on tavannut tuollaisia ihmisiä. Niiden ymmärtäminen on vaikeaa, tai ei ole, mutta kun sen pitää muuttua koko ajan sen ymmärtämisen niin se on raskasta.

    Mitähän muuta suusta voi tulla kuin sammakoita? Suukkoja? Kärmeksiä? Hampaita? Kiäli? Krokotiilejä? Punajuuria? Aika hassua, semmoinen runsaudenlähde se suu on :)

    ReplyDelete
  12. Susa: Juuri niin, mitä vain voi sanoa ja kaikki on sallittua, koska ainahan voi perua sanansa. Minä en jaksa sellaista. En muista kirjoitustasi aiheesta, mutta olisi kiva lukea se. Onko sinulla suoraa linkkiä siihen? :)

    Aura: Totta, nämä känni-ihmiset ovat läheisiä sukulaisia vitsi-ihmisille. Känni on aina hyvä (teko)syy puolustella ja perustella sanojaan ja tekemisiään. Tosin olen itsekin urpoillut kännissä, mutta mutta... Ei se silti ole mikään puolustus millekään. Sillä ei voi perustella mitään.

    Tiina: En ole sinussa huomannut sellaista. Ja kirjoittaessa on oikeasti tosi vaikea ilmaista itseään siten kuin itse tarkoittaa, koska kaikki ilmeet, eleet ja ääni jää pois. Silloin väärinymmärryksen vaara on suurempi. Minäkin koen usein olevani norsu porsliinikaupassa kirjoittaessani. :D

    Marianne: Minuun on joku sisäänrakennettu pakko(mielle) yrittää tulkita ilkeyttä. Haluaisin niin kovasti löytää jonkin "loogisen" perustelun sille, mutta olen alkanut tajuta, että ilkeyttä tosiaan ei voi oikeastaan perustella mitenkään. Ei ainakaan silloin, kun kyseessä on ns. perusilkeä ihminen.

    Toisten edessä nolaaminen on myös kuvottavaa niin kuin kälysi teki. Vaikea kuvitella tuollaista vitsailuksi - sen verran rumaa ja henkilökohtaisuuksiin menevää tekstiä. Toivottavasti oppi läksynsä!

    Karoliina: Juu, tosikoksi ja huumorintajuttomaksi nimittely jonkun idioottimaisen heiton jälkeen on alhaista. Kannattaisi miettiä, missä kulkee hyvänmaunraja.

    Minullakin on aiheita, joissa minulla on melko vahva mielipide ja sitä mielipidettä on vaikea muuttaa. Yleensä ne ovat sellaisia aiheita, joihin olen sitten paneutunutkin enemmän ja ainakin luulen tietäväni kohtuullisen paljon. ;)

    ReplyDelete
  13. TeeTee: Totta, onneksi voi valita seuransa. Aina ei tietenkään voi esim. töissä, mutta noin muuten siihen voi vaikuttaa. Minuakaan ei kiinnosta haaskata aikaa ihmisiin, joiden kerta toisensa jälkeen huomaa loukkaavan itseä. Sellaisista ihmissuhteista harvemmin saa muuta kuin pahan mielen, joten why even bother.

    Minäkin olen aika suora ja arvostan suoruutta toisissakin ihmisissä. Suorapuheisuus ei kuitenkaan ole sama asia kuin loukkaaminen. Asiat voi esittää suorasti, mutta silti kauniisti. Siihen pyrin itsekin, vaikka joskus kyllä pääsee töksäytyksiä suustani. Tosin uskon, että olen enemmän töksy kirjoittaessani kuin puhuessani.

    Tuo "peruuttaa" on oikeastaan kuvaavampi termi kuin "vitsi vitsi" ja nyökyttelen täällä päätäni sille, miten hyvin osasit sen kuvailla. Tuollaisiin sanmistensa peruuttajiin on vaikea luottaa, koska ikinä ei tiedä, miten suhtautua mihinkään, mitä he suustaan ulos päästävät. Kun sanathan voidaan peruuttaa vaikka viikon kuluttua!

    Minusta on hyvä, että on mielipiteitä. Jos ei ihmisellä ole mielipiteitä,on hänen kanssaan aika vaikea keskustella. Hyvässä keskustelussa myös arvostetaan osapuolia ja heidän mielipiteitään eikä tyrmätä niitä vain siksi, että on itse eri mieltä.

    Bemary: Sinulla on käynyt hyvä tuuri tai sitten olet osannut valita seurasi oikein ;)) Sellaisesta riitelystä (vai olisikohan se keskustelua?) voi tosiaan olla enemmänkin iloa, jossa ei ole taustalla mitään käännyttämistä tai saarnaa, vaan molemmat osapuolet arvostavat toisia. Täytyy tunnustaa, että itse nautin sellaisesta, mutta se tosiaan vaatii sen luotettavan ja turvallisen tahon. :D


    BLOGitse: Totta, onneksi usein voi valita, kenelle aikaansa antaa eikä sitä tarvitse kuluttaa pahantahtoisiin ihmisiin.

    Ns. reality-sarjat ovat lisääntyneet huimasti vuosien saatossa. Empiiristen tutkimuksieni mukaan niiden pointti on juuri tuo toisten kustannuksella ilottelu. Hyvä esimerkki on piilokamera ja vastaavat. Ja pakko sanoa, että osa Big Brotherinkin viehätyksestä varmaan on monelle se, että he odottavat talolaisten tekevän typeryyksiä.

    Peikkonen: Hih, hyvin sanottu! Ja suustahan voi tulla vaikka mitä - kaiken roinan lisäksi sieltä voi tulla vaikka serenadi. Hampaiden soisin kyllä jäävän suuhun :D

    ReplyDelete
  14. Se postaus oli mun vanhassa blogissa se "korttipostaus", yks korteista vitsi-kortti. Sullakin oli sillon korttipostaus. Ehka et enaa muista... Mutta mulla ei ole niita postaksia enaa tallella.

    ReplyDelete
  15. Susa, ai se on niin vanha :D No joku hämärä muistikuva minulla taitaa olla.

    Minulla on vielä se vanha blogi olemassa itseäni varten- Pitäsköhän alkaa kierrättää juttuja sieltä, niin ei tarvi kirjottaa uudelleen :D Not!

    ReplyDelete
  16. Sittenhän se voi kierrättää ;D

    ReplyDelete

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikille joko yhdessä tai erikseen (yleensä erikseen). Joskus vastaaminen voi vähän kestää, mutta ei kannata huolestua - vastaan kyllä :)