Pages

Friday, December 30

Kärpäsenpaska kaatopaikalla



- Voi hitsi, taas on juna myöhässä ja luntakin sataa, saamarin VR!!!
- Älä valita, täällä sentään kulkee juna. Kaikkialla ei pääse junaan!

Maailmaa ei voi yksi ihminen muuttaa - siihen tarvitaan useiden panos. Hyvää palvelua ei olisi ilman kritiikkiä. Asioiden tutkiminen ja kriittinen tarkastelu ovat edellytys kehittymiselle. Jos ei kukaan piittaa, miksi tehdä mitään.

Ongelmia on kaikkialla ja kaikissa kulttuureissa. Yhteen vetoaminen ja vertaaminen ei tee muuta kuin latistaa keskustelun - ehkäpä jopa kehittymisen. Enkä nyt tarkoita vain Afrikan lapsia vertailukohteena, vaan mitä tahansa ja myös yksilötasolla vertaamista.

Monilla ihmisillä kun on sellainen tapa, että KAIKKEA pitää verrata - jos ei omiin, niin toisten murheisiin or whatever. Sillä tavoin saadaan kenen tahansa murheet ja ongelmat näyttämään kärpäsenpaskalta kaatopaikalla.





Näihin kuviin, näihin tunnelmiin - Parempaa tulevaa vuotta kaikille tasapuolisesti!

Thursday, December 29

Kylpylästä katkesi sähköt - asiakkaat alastomina pakkasessa (kato kuvat)!

Ilta-Pupun nettitoimituksen aamupalaverissa:


Uutispäällikkö (UP): Mitäs meillä tänään olis tarjota lukijoille?
Toimittaja 1 (T1): Aika köyhää pitelee uutisrintamalla. Sääkin on rauhottunut, ettei siitä oikeen enää viittis repiä otsikoita.
UP: Mites on sen sokkipakkasen kanssa? Se oli aika hyvä juttu. Tai siis otsikko.

"Sokkipakkanen tulee: Nollasta yhtäkkiä -18 asteeseen!Pakkanen räjähtää äkkiä kireisiin lukemiin paikoin Suomessa."


T1: Se tuleekin vissiin vasta vuodenvaihteessa. Tai joskus.
UP: No tee siitä vielä yksi juttu. Tai otsikko, jos et kerkee kirjottaa.
T1: Okei.

Kuva: Ruutukaappaus Ilta-Sanomista


UP: No mitäs muuta meillä olis tarjota sään lisäksi? Onko Pave tehny tai sanonu mitään räväkkää?
T2: No sen vaaliauto on kuulemma ajettu jonkun kaupan eteen...
UP: Tee siitä juttu ja muista - kunnon otsikko sitten, ei sitä muuten kukaan lue!


Tällainen siitä sitten tuli (kuva kannattaa klikata isommaksi, niin näkee lukeakin jotain):


***

Kursiivilla kirjoitettu teksti on oikeasti otsikko Ilta-Sanomissa.
Viinakuva Ilta-Pupun kaneessa on lainattu täältä.

Sunday, December 25

Kuningattaren puhe


Joulupäivän kävelykierros on nyt tehty. Täällä näyttää suomalaisen silmään enemmän syksyltä kuin talvelta, ja asteetkin ovat syysmäiset eli 13,5 astetta. Plussaa luonnollisesti.



Kello kolmelta kuuntelin kuningatar Elisabethin pitämän joulupuheen telkkarista. Se kesti vain kymmenisen minuuttia, mutta olisin voinut kuunnella ja katsella sitä kauemminkin. Puhetta rytmitettiin mukavasti kuvamateriaalla, mikä antoi syvyyttä käsiteltäville aiheille - hienosti toteutettu.


Korvaan pisti kuningattaren moitteeton ja "riisuttu" ääntämys. Luonnollisesti hän äänsi sanat brittiläisittäin, mutta intonaatio ja tavupainotukset (eli brittiaksentille tunnusomaiset ominaisuudet) olivat lähes kokonaan poissa. Puhe kuulosti siis varsin monotomiselta. Toisaalta "aksentista" riisuttu puhe kuulostaa erittäin selkeältä.

Rauhaisaa joulunjatkoa! (Vastailen vastaamattomiin kommentteihin myöhemmin)

Edit 26.12. kello 11:18 UK time: Kuningattaren puhe

Friday, December 23

Mistä tunnet sä ystävän...




Rakastan ystäviäni. Joskus pelkään, että rakastan heidät pois. Hillitsen itseäni. Toisaalta olen huomannut, että aidot ystäväni ovat läsnä joka tapauksessa. Ilman sanojakin.

Minun ei tarvitse miettiä, että mitähän tuokin nyt... Tiedän, että hän kertoo, jos jokin häiritsee. Ja toisaalta olen myös kiitollisena huomannut, että läheinen ystävä ei edes ota kaikkea itseensä. Koska hän tietää. Ystävyys on kuitenkin myös sitä, että voi kysyä, jos jokin häritisee. Minäkin joskus kysyn.

Siinä vaiheessa, kun pitää itse miettiä, uskallanko kysyä, uskallanko paljastaa pelkoni, mietin että ehkä ei kyseessä olekaan aito ystävyys.

Minulla on sokeat pisteeni. Kuvittelen olevani helppo ihminen. Ehkä sokea pisteeni onkin se, että odotan samaa toisilta -tiettyä helppoutta (tai ainakin rehellisyyttä). En jaksa ihmissuhdeleikkejä, en arvuutteluja, en vihjailuja.

Suoraan sanominen ei ole sama asia kuin loukkaaminen. Minä en myöskään jaksa yksipuolista yhteydessä olemista. Mielestäni se on merkki siitä, että "anna mennä".

Tässäpä mustavalkoinen kuva, se on kestohaasteen 16. aihe.

Friday, December 16

Keramiikkahäät

Meille tuli jokunen päivä sitten miehen kanssa täyteen 4 aviovuotta. Neljäs aviovuosi on nimeltään keramiikkahäät, ellen ihan väärin luntannut googlesta.

Miehen hääsormus on usein hukassa. Niinpä ostin (tosin jo aikoja sitten) hänelle sammakon, jossa hän voi säilyttää sitä.


 Aiemmin sormus hengaili siellä sun täällä ja oli hukassakin lähes puoli vuotta vain löytyäkseen uudelleen.

Sammakko aukeaa ja sormuksen koti onkin sammakon masussa. Mies oppi heti käyttämään sammakkoa eikä sormus - saati sammakkokaan - ole ollut hukassa sen jälkeen.


 Meillä samanlainen tapa: kotiintullessa kumpainenkin riisuu ekana sormuksen (minun tapauksessani sormukset: sormissani killuu tavallisesti viisi sormusta).


Kestohaasteen 15. aihe on rakkaus. Keramiikkahäät puhunevat puolestaan.


En yleensä tykkää mainoksista, mutta alla oleva on poikkeus - kannattaa katsoa (todennäköisesti moni on sen joskus nähnytkin)!

Tuesday, December 6

Itku pitkästä ilosta


Itku pitkästä ilosta. Tai itkua ilman iloa, ikinä.

Alkukirjaimet IT olisivat mahdollistaneet sanaksi ajankohtaisemmankin aiheen esimerkiksi itsenäisyys, mutta skippaan sen. Arvostan luonnollisesti Suomen itsenäisyyttä, mutta hoitelen sen juhlistamisen keskenäni.

Alla vielä alkuperäinen kuva. Ei varmaan ole yllätys, että kuvasin sen eilen Harrodsilla.


(Vastaan edellisten postausten kommentteihin myöhemmin)

Monday, December 5

Lemmiskelyä ikkunassa (ei mitään pornojuttuja kuitenkaan)

Knightsbridge - Piccadilly line


Tämä tubeasema lienee tunnetuin Harrodsin ansiosta. Se on se asema, josta pääsee ihan Harrodsin ovelle, jos osaa tulla ulos oikeasta portaikosta. Kävin siellä tänään pällistelemässä jo käsitteeksi muodostuneita jouluikkunoita.

Viime vuonna koristelu oli runsasta: yksityiskohtia ja muuta rojua oli paljon. Viime vuoteen verrattuna tämän joulun ikkunat ovat suorastaan askeettisia. Se ei silti tarkoita, etteivätkö ne olisi taiten tehty ja näyttäviä.

Oli hieman vaikea valita kuvat, jotka tähän heitän (kuvia tuli otettua reilut 500 - ei tosin pelkästään Harrodsin ikkunoista). Valitsin teemaksi pariskunnat ja siinä karsiutuikin sitten kivasti kuvia pois.

- Oh dear Lord, don't you dare to die! For fuck sake it's Christmas!


-Ooh, baby, anna pusu, nyt ollaan mistelin alla!




Jostain kumman syystä tämä (kuva alla) oli lempi-ikkunani.


Musta lammas vielä lopuksi eli pariton leidi.


Tämä postaus kuuluu sarjaan tube-asemalla. Tietämättömät voivat lukea lisää täältä.

Valitsen nämä kuvat myös kestohaasteen 14. päivän (minulla nämä eivät mene ihan putkeen, eh) eli TALVIKUVA kuviksi. Sillä onhan nyt talvi (ja ajattelin oikeasti joskus saada tuon haasteen tehtyä)!

Sunday, December 4

Kaikki katoaa

Mikään ei minua saa kyyneliin niin kuin luonto. Kun oksat koskettavat toisiaan, tanssivat tuulessa. Lähentyvät. Kun aallot runtelevat rannan, paiskaavat hiekan tieltänsä. Näkinkengät paiskautuvat kiveä vasten. Hajoavat pirstaleiksi.

Nuput aukeavat värikkäiksi kukisi. Silitän terälehteä. Seuraavan kerran sen nähdessäni sitä ei ehkä enää ole. Hyväksyn sen.

Kidutettu koira pääsee ulos vankilastaan. Se ei osaa kävellä. En sano enää. Se ei koskaan ole oppinut kävelemään. Se ei tunne maata jalkojensa alla. Joustava ruoho pelottaa.

Minä itken kaikkien niiden vangittujen puolesta. Vangittujen ja hyväksikäytettyjen. Minä itken jokaista puunrunkoa, jota sahataan. Itseni tähden en itke. Jokainen päivä olen lähempänä.