Pages

Friday, December 14

Ota pullaa!


Täällä tykätään ruokkia puluja sun muita tipuja. Aina löytyy rannalta joku, jonka on pakko viskata murusia puluille ja muille pommikoneille.

Ottakee pullaa, ottakee!!!
Tuntuu olevan joillekin ihan perinne tämä tällainen kakkalintujen (anteeksi vain) ruokkiminen. Sitten ihmetellään, kun nämä röyhkeät siipiveikot pörräävät terassien ympärillä, mekastavat ja sontivat viattomien sivullisten päähän.

Nyt olis kuulkaa pulut pullaa tarjolla!
Itse en ole onneksi vielä saanut kakkaa päähäni täällä. Sen sijaan joskus sata vuotta sitten Linnanmäellä lokki kakkasi hameelleni. Siihen loppui se ilottelu.

Valokuvatorstai - perinne

Wednesday, December 12

Ruskaa pepussa


Pääni on hieman tyhjä, joten lätkäisen tällä kertaa vain kuvia päiväkävelyltäni.


Kaikki kuvat ovat Kew Gardensista. Siellä olikin mukavan rauhallista tänään. Taitaa olla liian kylmää brittelöisille. Heidän kun pitää hengailla shortsit jalassa joka paikassa (järkyttävä yleistys, mutta shortsijalkoja näkyy täällä runsaasti läpi vuoden).


Lunta (tai siis räntää) täällä on satanut tänä talvena kerran. Sitä kesti noin kolme minuuttia.


Riikinkukon peppusulissa on komea ruska.


Jonain päivänä olisi tarkoitus mennä ihmettelemään Winter Wonderlandia Hyde Parkiin. Sinne pääsee meiltä kätevästi parilla bussilla.

Matkustan mieluummin bussilla kuin tubella. Tubet jumittavat turhan usein kiskoilla milloin mistäkin syystä (jos siis kulkevat), yleensä kyseessä epämääräisesti signaalivika.

Ps. Vieläkö mietit, mitä lahjaksi läheiselle? Kirjalahja on hyvä idea - etenkin, jos antaa minun kirjoittaman kirjan lahjaksi! Tästä näet myyntipaikat, hopi vaan ostoksille!

Wednesday, December 5

Harrodsin ikkunaprinsessat

Harrodsin jouluikkunoiden teemana on tänä vuonna Disney. Vähän pliisu teema mielestäni: joku Walking Dead olisi ollut kenties enemmän makuuni, mutta sellaista jouluteemaa saanen odotella melko kauan ja luultavasti ihan turhaan.

Mutta ei se mitään, Harrods ei koskaan petä eli ikkunoihin satsataan yksityiskohtia myöten. Kyse ei ole vain mallinukeista, vaan kokonaisuudesta. Tänä vuonna oheiskrääsää (voiko käyttää sanaa "krääsä" Harrodsin yhteydessä?) oli selkeästi vähemmän.

Myös teeman mukaisia ikkunoita oli tehty vähemmän. Aiempina vuosina lähes kaikki Harrodsin suuret pääikkunat ovat olleet teeman mukaisia. Tänä vuonna vain osa.

Minun Harrods-teema tällä kertaa on heijastukset eli selkeitä potretteja on turha odotella (niitä kyllä varmasti tupsahtelee tänne silloin tälloin kuvituksena ja taideblogiini tunnistamattomina muokkauksina). Kuvia on nimittäin niin paljon, että ellen itsekin valitse teemaa, on ihan mahdotonta valita, mitä tänne tumppaan.

Lumikki hiplaa omenaa.


Täytyy tunnustaa, etten tiedä kaikkia Disney-hahmoja. Ikkunoissa toki aina luki, mikä hahmo on kyseessä, mutta varsin laajalle edenneen dementiani takia en enää muista, mitä niissä kunkin kohdalla luki. Eli kukahan neito mahtaa tämä olla?


 Tämä on Pocahontas, sen tunnistin (tosin piti varmistaa tunnistus, ennen kuin olin varma).


Tästä tuli mieleeni Romeosta ja Juliasta se Julia. Ei tosin tainnut olla Disney-hahmo, joten ei hajua kuka tuo leidi mahtaa olla. Saa kertoa, jos tietää.


Oma suosikkini oli Prisenssa Ruusunen. Ikkunan kokonaisuus oli runsas, mutta silti siinä oli tilaa.


Yksityiskohdat olivat kauniita, samoin Ruusunen itsekin. Sänkykin oli ihan kiva - olisin voinut kernaasti koenukkua sen!


Tässä vielä edellisvuosien Harrodsit, jotka olen saanut kuvattua. Eka muuttovuosi puuttuu, koska silloin en käynyt kuvaamassa. Sitä paitsi jos olisinkin, kuvat olisivat vanhassa blogissani.

Harrods 2010 - Näyteikkunat
Harrods 2010 - Sisäkuvat
Harrods 2011 - Näyteikkunat

Ps. Kaikki kuvat saa klikkaamalla isommaksi.

Saturday, December 1

Aina yhtä ihana Thames


Tällä kertaa en valita mistään. Remonttiasiasta ehdin valittaa lisää sitten maanantaina. Tietty olisi kiva, jos ei tarvitsisi valittaa, mutta luultavasti tarvitsee.

Siksipä onkin mukavaa, kun on tämä blogi, johon valittaa ja marmattaa niin paljon kuin sielu sietää! Mutta nyt valitukset seis - tänään oli oikein mukava päivä.

Lähdin ulkoilemaan ja sain jopa mieheni houkuteltua mukaan. Tykkään meidän yhteisistä kävelyistämme (harrastamme niitä enempi keväällä ja kesällä). Ne ovat hyviä hetkiä meille molemmille tuulettaa ajatuksiamme ja mietteitämme. Varsinaista laatuaikaa siis.

Hetken mielijohteesta pakkasin myös kameran mukaan. En jaksa sitä yleensä kuljetella mukana (siksi minun on pakko saada minikamera!), mutta onneksi nyt otin.

Päivä alkoi ihanasti hämärtyä ja kaiken lisäksi osuttiin Thamesin rannalle nousuveden aikaan. Tykkään nimenomaan nousuista, laskuveden aikaan kaikki näyttää niin likaiselta.


Menimme kantapubiimme (White Cross) yhdelle. Istuttiin sisällä, mutta minun oli pakko tulla kuvaamaan ulos. Viime kesänä oli päivä, jolloin nousuvesi ulottui tähän pubin terassille asti.

Youtubessa on jopa jonkun ottama video, jossa mies meloo tuohon terassille! Olen nähnyt vain kerran veden niin korkealla kuin silloin.



Oli siis kaikin puolin mukava päivä. Bonusta vielä siitä, että sain silitellä hauvaa. Joku mies tuli pubiin koiransa kanssa ja asettui meidän pöytämme läheisyyteen. Luonnollisesti käytin tilaisuuden hyväksi ja rapsuttelin ja jokeltelin hauvalle.


Ensi viikolla olisi tarkoitus tehdä perinteinen Harrods-rundi eli mennä pällistelemään jouluikkunoita ja ylihinnoiteltuja merkkituotteita.

Harrodsin jouluikkunoiden teemana on tänä vuonna Disney. Ei ihan kamalasti innosta, mutta pakko silti kuvata eli niitä tulossa sitten jossain vaiheessa.

Friday, November 30

Iso remonttiavautuminen - katso kuvat!

Nyt tulee iso remonttiavautuminen eli jos nämä remppa-asiat jo kypsyttää, niin ei kannata lukea.

~~~

Meillä alkaa (jos alkaa) remontti maanantaina. Siis ihka oikea remppa. Tähän mennessähän tämä "remontti" on lähinnä ollut seinän kuivumisen odottelua. Toisin sanoen kolmasosa olkkarista on ollut - ja on - käyttökelvottomana.

Olkkarimme ei ole niin iso, että tällaiseen olisi varaa. Olemme joutuneet tunkemaan kamat lomittain vapaaksi jääneeseen osaan. Jo kolme kuukautta tätä!

Tänne oli poissaollessamme tuotu tuollainen hieno kuivuri. Landlady on ilmeisesti vuokrannut sen tuosta parin korttelin päässä olevasta vuokraamosta.


Kuivuri piti sellaista meteliä, että oli pää hajota. Siispä otimme sen pois päältä ja nyt se jököttää tuossa hiljaa.

Kuva täältä.
Jos emme olisi torstaina (viikko sitten) palanneet kotiin, olisi kulho, johon vesi ohjautuu, tulvinut lattialle. Lady (tai joku hänen lähellä asuvista tuttavistaan) on ilmeisesti käynyt sitä tyhjäämässä päivittäin, mutta sitten oli vissiin loppunut motivaatio.

Kulho, johon vesi ohjautuu, on muuten minun salaattikulhoni. Toisin sanoen landlady on katsonut oikeudekseen tonkia tavaroitamme keittiössä.

Salaattikuivurikulhoa ei ole hinnalla pilattu, mutta kyse on enemmänkin periaatteesta. Kenelläkään ei ole oikeutta tonkia saati käyttää tavaroitamme!


 Rakas salaattikulhoni, rakkain kodinkoneeni. Jään kaipaamaan, sinua ikävöiden. RIP.

Koska ketään ei kiinnosta seinän kosteus (märkä se on edelleen), ihmettelen mikseivät voineet samantien re-decorate tätä saatanan kämppää poissaollessamme. Olimme hitto vieköön melkein kuukauden poissa ja siinä ajassa olisi ehtinyt mainiosti hoitaa tämän läävän kuntoon. Mikä mainio tilaisuus heille!

Mutta ei, nyt yhtäkkiä tultuamme takaisin asia taas kiinnostaa. Eilen saimme mailia, jossa siis kerrottiin, että remppa alkaa maanantaina kello. 8:00.

Landlady on yllättäen siirtänyt vuokrasuhteenhoidon Foxtonsille (välitysfirma). Luonnollisesti Foxtons nuolee leidin persettä ja nyt vieläpä enemmän, koska leidi maksaa tästä extraa.

Täällä on myös käynyt councilita, jonne valitimme tilanteesta, täti. Tätä tätiä kiinnosti kuitenkin enemmän ihan muut asiat (mm. puuttuva varoitin: eli palo- vaan joku muu) kuin itse vuoto. Ne pitää leidin laittaa kuntoon.

Mutta siis noin muuten ihan yhtä tyhjän kanssa. Eli aika yksin olemme tämän asian kanssa. Olen väsynyt eikä minua enää kiinnosta. Ihan sama vaikka seinä lahoaisi ja romahtaisi. Oikeastaan olisi kiva, jos niin kävisi.

Nyt vain toivon, että tuo remppa on nopeasti ohi (in my dreams). Koko olkkari maalataan (seinät ja katto) ja kokolattiamatto vaihdetaan. Tarkoittaa sitä, että tämä huone pitäisi muka tyhjentää (sitä ei tosin tuo mailinlähettäjä maininnut).

Herää kysymys: minne? Kun asia nyt on niin, etteivät ne mahdu muihin huoneisiin. Tai tietty sohvan voisi laittaa vaikka sänkyyn, mutta joo.

Tässä ensi maanantain marttyyrimainen päiväohjelmani:

Kello 08:00 istun tässä olkkarissa koneeni ääressä rillit päässä. Eteeni olen avannut kässärini, jota olevinaan kirjoitan (mitä välii, vaikka se on jo julkaistu) keskittyneesti. Taustalla on auki myös nettiputiikkini ja Bodin sivu.

Tämän lisäksi saatan keskustella Skypessä. Ei haittaa, vaikken oikeasti puhukaan kenenkään kanssa. Voin horista tärkeänkuuloisena säästä suomeksi. Sitten hermostun, kun remppaajat tulevat ja keskeyttävät tärkeän puheluni. Yritän silti vielä keskustella itseni kanssa säästä, mutta lopulta joudun luovuttamaan ja lopettamaan puhelun.

Eli katsotaanpa nyt, mitä maanantaina tapahtuu. Ihan jo jännittää itseänikin. Oletus nimittäin ilmeisesti on, että me voimme asua täällä remontin ajan (mainittakoon, että kylppäri, joka piti rempata kolme vuotta sitten, menee myös nyt remppaan). Kyllä meidän työt (heh heh) nyt häiriintyvät ja aion tehdä sen selväksi sekä landlehmälle että Foxtonsille.

Tässä oli tämä tapaus siis pähkinänkuoressa. Oli aika iso pähkinä: onnittelen sinua, joka pääsit tänne asti. Olemme kaikin tavoin yrittäneet saada tätä sotkua selvitettyä ja nopeutettua, mutta huomattu on, että yksin olemme. Nyt ei ole enää tahoa, jonka puoleen kääntyä.

Nähtävästi remonttia voi vetkuttaa ja kämppää pitää ns. levällään vaikka kuinka kauan, eikä vuokralainen voi muuta kuin alistua. Tosin aion vielä valittaa siitä, että KOLME KUUKAUTTA TÄTÄ PASKAA. Miksei voitu heti kuivattaa ja rempata?
 

Friday, November 23

Zetorin vessa (varoitus: sisältää rohkeita kuvia!)


 Miestenvessa on vuorattu vanhoilla Kallen kuvilla. Hieman on ollut eri tyyli joskus aikoinaan, jos vertaa nykymenoon.


 En tosin lue Kallea, mutta joskus teininä on toki tullut selailtua noita jännittäviä lehtiä. Monet kuvat ovat suorastaan taiteellisia minun silmääni.

Naistenvessa on kuvitettu elegantisti, jopa romanttisesti. Kuviakin oli vähemmän, mikä on minusta hieman epäreilua.




Mitä minä oikein tein Zetorissa keskiviikkona? Kävin syömässä mieheni kanssa.

Tilasin kasvispihvin (varmistettuani ensin, että se todella on kasvispihvi eikä mikään tofu/soijapihvi) sienikastikkeella ja perunamuusilla.

Annokseen kuului myös paistettuja juureksia. Noh, olihan siinä muutama lanttukuutio ja neljä (kyllä, laskin ne) pientä porkkananpalasta. Miehen annokseen (Traktorimiehen pihvi) sisältyi myös paistettuja juureksia ja hän sai luonnollisesti samaa kamaa kuin minäkin, mutta huomattavasti enemmän! Melko epäreilua.

Olisin mieluummin ottanut vähemmän muussia ja enemmän noita juureksia. Muussia oli ihan liikaa muutenkin. Anyway, ruoka oli kyllä ihan hyvää, joten ei valittamista. Plussaa myös siitä, että vegelle oli ihan kivasti vaihtoehtoja tarjolla.

Aterioinnin päätteeksi pakotin miehen kuvaamaan miestenvessaa ja sitten menin itse kuvaamaan (miehen puhelimella) naistenvessaa. Tajusin, että minun on saatava joku minikamera. Se olisi omiaan tällaiseen spontaaniin kuvaukseen ja kun ei aina jaksa järkkäriä muutenkaan roudata mukana.

Syömä-, juoma- ja kuvaussession päätteeksi menimme majapaikkaamme nukkumaan ja lensimme seuraavana päivänä kotiin.

Tässä minä nyt olen ja kuuntelen kuivauslaitteen hurinaa. Ottaa aivoon, mutta siitä ehkä joskus toiste enemmän. Tai sitten ei.

Wednesday, October 17

Remonttimuistio

Kosteusvauriolle ei ole edelleenkään tehty mitään sitten viime postauksen. Nyt se ämmä on saanut päähänsä, että haluaa second opinion?!

Kosteuden on mitannut sen ämmän itsensä tilaama asiantuntija asianmukaisilla laitteilla, ja mittauksesta on laadittu virallinen raportti. Mitä se ämmä oikein kuvittelee: että seinä yhtäkkiä kuivahtaa itsekseen tai ei kummiskaan olis niinku oikeasti märkä?

Vessanpönttöä kävi joku kurkkaamassa viime viikolla. Sen korjaamiseksi tarvitaan varaosia, jotka putkimies sanoi saavansa tosi nopeasti, kunhan saa tilata ne. Epäilen, ettei ämmä ole antanut putkarille lupaa tilata osia. Ehkä hänellä on aikeena googletella, josko voisi itse tilata varaosat tyyliin Amazonista.

Meidän keskuslämmitys lakkasi toimimasta eilen eli enää ei lämpene kämppäkään. Lähetimme eilen sille akalle mailia, jossa sanoimme, että joko nämä viat korjataan HETI tai me häivymme täältä niin kauaksi aikaa että kämppä kunnossa EMMEKÄ maksa vuokraa TAI puramme vuokrasopimuksen.

Tänään leidi soitti loukkaantuneena mutisten jotain, että ikään kuin syyttäisimme häntä asioista, joille hän ei voi mitään. Ai ei voi? Kyllä voi, kysymys on siitä että hän EI JUMALAUTA TEE MITÄÄN. Kyllä se on nyt nähty, että siihen ämmään saa toimintaa ainoastaan uhkailemalla.

Saadaksemme tänne tuon kosteusmittauksen meidän piti uhkailla häntä sanomalla, että otamme yhteyden counciliin, jos ei asioita ala tapahtu. Ja kas kummaa, yhtäkkiä pieruna saharaan kadonnut lehmä löytyikin karsinastaan.

Mutta nyt asiat taas seisovat ja oikeasti mikään muu ei auta kuin uhkailu. Vuokrasopimuksen purkaminen ei ole ihan yksinkertainen juttu. En tiedä riittävätkö perusteet siihen vielä. Kohta kyllä riittävät, jos ei asioita ala tapahtua.

Mehän emme voi itse tilata mitään huoltoja tänne. Ne voi tehdä vain landlehmä itse. Soitimme eilen johonkin huoltopäivystysnumeroon ja sieltä sanottiin, etteivät he voi ottaa meiltä mitään työtilauksia vastaan, koska emme omista tätä kämppää.

Tämä postaus on lähinnä muistiinpano itselleni. Lisään tähän postaukseen mahdolliset uudet käänteet, joita asian tiimoilta tapahtuu.

Päivitystä tilanteeseen 18.10. kello. 11:40

Vessakorjaaja tuli eilen ja sai vessan korjattua. Nyt toimii pytty taas kuin junanvessa!

Tänään pitäisi tulla British Gasilta huoltaja korjaamaan lämmityslaitteen. Hieman epäilyttää voiko noin vanhaa romua enää edes korjata.

Landlehmä on ilmoittanut tulevansa käymään lauantaina kiinteistönomistajan kanssa. Kiinteistönomistaja siis omistaa alimman kämpän ja tämän rakennuksen yhteistilat. Landleidillä on leasing tähän kämppään, britillä keskikerroksen kämppään.

Käynnin tarkoitus on vähän epäselvä, sillä kumpikaan näistä ei ole mikään kosteusmittaaja ja se kosteus on jo mitattu ja märkää on. Mutta ämmä haluaa nyt pelata aikaa, vaikka kieltääkin sen jyrkästi ja on levittänyt marttyyrin viitan harteilleen.

Thursday, October 11

Asumme ongelmapesäkkeessä

Mainitsin tässä jokunen aika sitten, että meillä on täällä ollut vesivahinko. Asia on vihdoin ja viimein edennyt sen verran, että kosteus on nyt mitattu. Ja sitä tosiaan on - siis kosteutta.

Sallittu raja on 16 prosenttia, meillä se on tuossa vaurioituneessa seinässä 100%. Se tarkoittaa sitä, että tänne pitää tuoda iso kuivauslaite, joka kuulemma pitää sellaista meteliä, että tärykalvot puhkeaa.

Toisin sanoen täällä ei voi asua kuivauksen aikana. Miten kauan kuivaaminen kestää, herra yksin tietää.

Lisäksi vessanpönttö on reistaillut jo jonkin aikaa. Sen saa vedettyä vain remputtamalla kahvaa voimalla about parikymmentä kertaa eikä se silti välttämättä toimi.

Asiasta on valitettu eikä mitään tapahdu. Tänään olisi pitänyt putkimiehen tulla, vaan eipä ole näkynyt.

Hermo on ollut piukalla, joten en ole jaksanut blogia pahemmin päivittää saati lukea toistenkaan blogeja. Enkä välttämättä jaksakaan hetkeen. En tiedä.

Kannattaa mennä katsomaan SusuPetalin taidenäyttelyä Melleriin! Siellä mieli ja silmä lepää. Menisin itsekin, jos pääsisin.


Kiitokset teille kaikille edelliseen postaukseen kommetoineille! Vastaan niihin heti, kun saan itsestäni jotain irti. 

Wednesday, October 3

Taas kaatui pari kiveä


 Hengailin eilen haustausmaalla. Hautausmaalla on minuun terapeuttinen vaikutus: tunnen oloni siellä jokseenkin eloisaksi.




Kun olin kaadellut riittävästi hautakivia, menin rannalle ja pöllin veneen. En tarvitse airoja, sillä en tiedä, minne olen menossa.


Kirjaani on muuten luettu. Rakkaudesta kirjoihin -blogin Annika avaa kirjaa hieman enemmän kuin sen takateksti. Kannattaa käydä lukaisemassa!

Thursday, September 20

Syksy Nykissä


 Valokuvatorstaissa on aiheena ajankohtaisesti syksy. Täällä ei pahemmin syksy vielä näy. Tai kyllähän se näkyisi, jos oikein etsisi. Kuolleita lehtiä makoilee maassa ympäri vuoden. Niitä kuivia ruskeita. Ne näyttävät syksyltä.

Mutta haluan kuitenkin palata vielä muistelemaan New Yorkin syksyä ja sen kaunista ruskaa. Eli kuvat eivät ole tuoreita, vaan viime vuoden marraskuulta ja olen ottanut ne keskuspuistossa.


Valokuvatorstain ylläpitäjät kannustavat inspiroitumaan aiheesta ja osallistumaan uusilla kuvilla, joskin vanhatkin kelpaavat. Itse olen osallistunut vaihtelevasti sekä uusilla että myös vanhoilla kuvilla.

Ajattelin kuitenkin jatkossa haastaa itseni osallistumaan vain uusilla kuvilla eli kerta kaikkiaan pohtimaan ja maistelemaan aihetta ja sitten toteuttamaan sen, mitä mieleen nyt tuleekin. Se ehkä kannustaa minua itseäni näkemään asioita eri tavalla.


 Ps. Jos joku on onnistunut välttymään kuulemasta kirjastani, niin lue ihmeessä lisää täältä. Ne, jotka siitä ovat jo tietoisia, voivat siirtyä uuteen blogiini nimeltä Kadotettu maisema. Jatkossa päivitän kirjaan liittyvät asiat sinne ja mellastan täällä samaan tapaan kuin aina ennenkin.

Uusi blogi on olevinaan asiallinen, mutta on vain ajan kysymys, milloin harhaudun sivupoluille ja sinne alkaakin ilmaantua jotain "outoa".

Saturday, September 8

"Remontti"

Havaitsimme jokunen päivä sitten, että joku putki tässä talossa vuotaa. Se oli kivasti vuotanut mm. meidän olkkarin matolle.

Kyseessä oli eräs poistoputki, josta veden pitäisi valua ulos ja niin se periaatteessa valuikin, ensin. Sen jälkeen se valui takaisin talon sisäseinämän kautta meidän olkkariin ja aina alakerran jenkeille asti.

En jaksa tässä "teknisiä" tietoja selitellä, koska täällä nämä vesiputkiviritykset ovat vähintäänkin mielenkiintoisia. Putki oli kuitenkin typerästi asennettu, joten ei ihme, että vesi oli alkanut valua sisälle.

Vuotonurkkaus haisi todella pahalta ja siitä luonnollisesti piti repiä kokolattiamatto auki ja alta poistaa muutama "eriste" tai alusta tai mitä ne nyt on, koska niissä oli hometta. Sitten vain kuivaamaan. Näin vuotokohdat kuivataan täällä.


Landlady toi tuulettimen ja se on hurissut tuossa pari päivää. Nyt entinen kosteikko vaikuttaisi olevan melko kuiva.

Mitä jatkossa tapahtuu, sitä ei vielä tiedä kukaan. Jotain tarttis vissiin kuitenkin tehdä. Todennäköisesti leidi tilaa matonasentajan, joka uusii matonaluskaistaleet ja pistää maton takaisin paikalleen.

Vihjaisimme, että haluamme jonkun homemittauksen tänne. Saas nähdä saammeko. Noita pistokkeita ei uskalla käyttää, koska ne olivat märät. Ne pitäisi kai tutkia siltä varalta että ovat vaurioituneet, vai?

Maton ja alusmattojen alta paljastui mukavan rupuinen lautalattia. Oli pakko käyttää tilaisuus hyväksi ja perustaa siihen studio. Tässä satoa.


Kuvasin lähinnä kirjoja, koska halusin tehdä uuden bannerin kirjablogiini. Siitä tulikin mieleeni, että minulla on kesken (tai juuri alkamassa) projekti nimeltä "elämänmuutos seitsemässä päivässä." Lue lisää täältä (tai älä lue, jos nuttura kiristää)!


Vielä kerran ihku saippua. Enää se ei esiinny kuvissa, sillä otin sen käyttöön.

Wednesday, July 25

Ihan turhaan ostin makkaroita


Olympiasoihtu tuli ja meni eilen. Tunnelma oli rento ja huumoripitoinen, ihmiset innoissaan. Minä muiden mukana.


Ennen soihdunkantajaa tuli muutamat prätkäpoliisit ja poliisiautot, juoksijoita, rekkoja ym. saattuetta. Osa prätkäpoliiseista jakeli "läpsyjä". Minäkin annoin muutamat high fivet sinivuokoille kuvaamisen ja liputuksen* ohessa.


Vihdoin se tuli saapuu. Odottelin kulmilla makkarapaketin kanssa tupakka huulessa, että joskos siitä saisi tulet savukkeeseen ja makkarat käristettyä. Vaan eihän tuollaisella aneemisella nuotiolla mitään saanut aikaiseksi.

Olin hieman pettynyt, sillä odotin kunnon kokkoa - vähintään sellaista keskikokoisen juhannuskokon kokoista.


Soihdun kantoi kunnialla meidän alueemme lävitse suloinen 15-vuotias tyttö nimeltä Sarah Austin.


*Kyllä, minulla on lippu. Ostin sen eilen kahdella punnalla.

~~~

Ps. Jos nyt joku oikeasti luulee, että hengailin tienposkessa makkarat tanassa odotellen tulen tulemista kuola suupielestä valuen saadakseni käristää itselleni myöhäisen aamiaisen, niin ikävä tuottaa pettymys: makkarat eivät oikeasti olleet mukana menossa.

Eikä edes se tupakka (poltin sen vasta myöhemmin, kun olin kaukana ihmismassasta).

Monday, July 23

Tube-asema: Ravenscourt Park

Ravenscourt Park - Distric line

Tänään fillarointia pitkästä aikaa, tuli kesä. Oikeasti fillaroin Kensal Greeniin, koska teki mieli hautuumaalle.

Kuvasin kuitenkin Ravenscourt Parkin aseman matkanvarrella, että voin tehdä siitä tube-postauksen. Ei tarvi sitten sinne(kään) enää erikseen mennä.


Asema pieni ja hiljainen. Tuo leidi saattaa kuumottua takissaan, sillä täällä piteli/pitelee noin 27 astetta. Olympialaisetkin alkavat tämän hetken ennusteiden mukaan oikein lämpimissä merkeissä.


Aseman nimen mukaisesti alueella on puisto nimeltä Ravenscourt Park. Puistossa on lisäksi puistoja sen sisällä.


Olen käynyt tuolla muutamia kertoja (pissalla ohikulkumatkalla, ilmainen vessa), mutta eipä se mitenkään kummoinen paikka ole. Ihan kaunis kompakti puisto kyllä, mutta ei sinne kannata varta vasten mennä. Kyllä esimerkiksi St. James Park ja Hyde Park ovat kiihottavampia kuin tuo.




 Huomenna lähes kotimme ohi kuljetetaan olympiatuli. Ajattelin mennä kytikselle, kun kerran melkein nenän alta tulen vievät. Enpä olekaan ennen ollut pällistelemässä olympiasoihdun juoksua.

Thursday, July 19

Pikainen katsaus Photoscapeen

Moni on puhunut Photoscape-ohjelmasta, joten päätinpä kokeilla sitä itsekin ihan vain uteliaisuudesta. Ohjelma on helppo ja efektejä saa loihdittua nappia painamalla.


Suosittu antique photo -efekti on helppo tehdä. Sen kun valitsee, kuinka vanhan kuvan haluaa asteikolla yhdestä seitsemään ja click - kuva on valmis.


Myös raameissa on valinanvaraa: voi teipata, kehystää, kuvioida jne. Ja kaikki onnistuu yhdellä napinpainalluksella.



 Region-toolilla voi vaikuttaa mm. kuvan terävyyteen. Terävyysaluetta voi itse säätää.


Monenlaista efektiä on myös tarjolla ja kaiken saa nappia painamalla.


Ihan kätsy ohjelma helppoon ja nopeaan kuvankäsittelyyn. Näin pikasilmäyksellä en havainnut, että Photoscapella voisi tehdä mitään sen kummempia kuin lähinnä efektien lisäämistä ymv. Ohjelmassa ei mm. ole layereita, jotka ovat melko keskeisiä kuvanmuokkauksessa.

Siksipä en oikein tiedä, mitä käytännön hyötyä voisin itse tuosta ohjelmasta saada. Ehkä noita kehyksiä voisi olla kiva lisäillä, mutta toisaalta tykkään tehdä ne(kin) itse.
 
Ohjelman voi ladata täältä. Sivulla kerrotaan myös, mitä kaikkea muuta voi kyseisellä ohjelmalla tehdä. Oma katsaukseni siihen oli tosiaan ihan vain pikakelauksenomainen kurkistus.