Pages

Wednesday, January 18

Haluan lenkille!


Alkukirjainhaasteessa on aiheena PÖ...

Mieleen tuli ihan ensimmäiseksi (vessan)pönttö: sitä kun on tullut halailtua aika runsaasti tässä viime aikoina. Jätin kuitenkin kuvaamatta. Sitä paitsi minulla on jo tässä blogissa ihan tarpeeksi kuvia pöntöistä.

Joten pöytätennismailat miellyttävät enemmän. Kuva on otettu Tel Avivissa viime toukokuussa. Oli ihana reissu, ihana kaupunki, ihanaa seuraa.

Nyt seuraa kevyt valivali-marmatus, joka ei liity itse haasteeseen. Eli jos vain haastekuva kiinnostaa, niin lopeta lukeminen tähän.

***

Kaipaan liikuntaa. Toistaiseksi en pysty edes menemään ulos, koska pelkään että pökrään. Toisaalta olen niin loppu, että jopa portaiden laskeutuminen täältä "tornista" on valtava ponnistus (enkä olekaan päässyt vielä alas asti - ainoastaan puoleen väliin).

Pienikin rasitus, niin alkaa aivot kutistua ja sitten tuntuu, että ne räjähtää ulos päästä. Minulla siis on aivot - lääkäri on todennut sen - eikä niissä ole mitään (hälyttävää, otaksuisin).

Eli hissun kissun pitää kuleksia eikä mitään rankkaa saa tehdä. Lääkkeet pitävät kivut poissa ja toiset lääkkeet auttavat olemaan oksentamatta.

Tosin sivuvaikutuksena lääkepöhnä ja armoton (fyysinen) väsymys, mikä on minulle uutta. Se v**uttaa. Olen nopeatempoinen ihminen. En jaksa tällaista hissuttelua. Haluan lenkille!

42 comments:

  1. Sairastaminen on niin p**seestä ja se kun huomaa ettei fyysisesti pysty siihen mitä ennen. Toivottavasti paranet pian!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sanos muuta! Kun on tottunut liikkumaan, niin tämä liikkumattomuus on ollut kamalaa. Eilen kävin ekaa kerta ihan ulkona asti ja hyvin meni. Tänään pääsin jo rauhalliselle aamukävelylle eli kivasti jo menee :)

      Delete
  2. Nooh, aikansa kutakin... Ymmärrän kyllä paremmin kuin hyvin miltä tuntuu, kun on fyysisesti rajoittunut. Mutta mikä ihmeen tauti sinulla oikein on! (En siis tietenkään pyydä täällä kertomaan yksityiskohtia enkä edes yleiskatsausta, ihmettelen vain, huolissani ♥)

    Maltahan nyt lepäillä tarpeeksi ja lähde varovasti liikkeelle, niin ei ainakaan tule mitään ikävää takapotkua. Kyllä se vielä iloksi muuttuu :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olenkin jo kertonut sinulle, mikä oli kyseessä. Ja juu, tiedän olevani kärsimätön ;)

      Delete
  3. Paranemista. Pöntto sana on kvin monimerkityksinen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiits. Pöntön voi tosiaan ymmärtää monella tavalla ;)

      Delete
  4. Onhan se kuitenkin lohdullista, että sulla on lääkärin lausunto aivoista,kaikilla ei sitä ole :) Koita kuitenkin parantua ja päästä lenkille.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, tuli sekin todennetteua :D Tänään aamulla tosiaan pääsin jo heiluttelemaan kinttuja kunnolla ulos ja mukavaa oli!

      Delete
  5. Ovatpa outoon paikkaan lyöneet pöytätennismailoja, siitä ei varmaan saa kulkea mailat kädessä..
    Pöhnäkin sopii haasteeseen, sitä vaan on vaikea kuvata.
    Pönttötaudit on kurjia, oli syy mikä tahansa - toipumisia.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kieltämättä se oli erikoinen paikka. En pöllinyt yhtään mailaa matkamuistoksi kuitenkaan ;)

      Pöntön halailu on ohi ja pöhnäkin alkaa jo helpottaa, jee!

      Delete
  6. Mikä hävityksen kauhistuksen pöpö suhun on oikein iskenyt?
    Parane pian!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Paranin jo ;D Kyseessä siis ilmeisesti oli migreeni, joka ei sitten loppunutkaan, vaan jatkui jatkumistaan.

      Minulla on tosi harvoin migreenejä (viimeksi ollut about 10 vuotta sitten) ja muuten tämä meni saman kaavan mukaan paitsi että oksentelu ja hedari jäi päälle. Tuli oltua kokonaiset viisi päivää täysin syömättä!

      Delete
  7. Hmm... me lukijat ollaan kylla huomattu, etta sulla on aivot ihan ilman laakarintodistuksiakin. Mutta hyvahan se on nykyaan olla virallisen tahon varmenne ;)

    Onneksi parantumisen loppusuora haamottaa jo, ihan kohta paaset lenkille ja jakamaan meille lontoon iloja. Take care!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hih, lohduttavaa että joku on huomannut sen ;D

      Delete
  8. Voimahalaus täältä 2 tunnin junamatkan päästä <3 Anna levolle se aika, jonka se vaatii. Joskus se vaatii enemmän, joskus vähemmän. Kärsivällisyyden taito on taidoista karmein, vaikein ja ikävin, mutta joskus sekin kai on opittava. Itse huomasin joululomalla ärsyyntyväni 6-vuotiaan velipojan kärsimättömyydestä, kunnes oivalsin käyttäytyväni itse ihan samoin. :p Ikä ei aina tuo viisautta, eikä minulla ole edes todistusta aivojen olemassaolosta! :O Ole onnellinen omasta dokumentistasi ;)

    Pikaista paranemista, ja jos ei niin pikaistakaan, niin hidasta ja varmaa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Halaus sinnekin <3 Olo alkaa tosiaan olla jo aika hyvä. Kärsivällisyys ei tosiaan ole hyveeni ja se olikin tässä kovasti koitoksella. ;)

      Ikä ei tosiaan ole mikään tae viisaudesta!

      Delete
  9. Ei sita joka mimmilla olekaan virallista todistusta etta aivot löytyy ;) Mutta toivottavasti paranet pian ja paaset lenkille. Haleja!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Varmaan pitäis vielä hankkia todistus, että siellä (avioissa) tapahtuukin jotain. Se onkin sitten toinen juttu... ;D

      Delete
  10. Hyvä kuva haasteeseen. Toivottavasti olosi kohenee joutuisasti.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, olo koheni hitaasti mutta varmasti :)

      Delete
  11. Sulla on ihan samaa mitä minulla oli loppuvuonna ja alkuvuodesta.Vie kaikki voimat.Pidä huolta itsestäsi ja voimat tulevat hitaasti takaisin,itsellläni kesti 2 viikkoa ennenkuin täysin toivuin.Voimahaleja.Ja muistan kun kuljimme tuolla;D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joku ylipitkä migreeni minulla siis oli, ihan kamala! Nyt jaksaa jo liikuskella, mutta ei mitään rankkoja hikilenkkejä voi kyllä vielä tehdä.

      Tuo oli kyllä upeaa aluetta!

      Delete
  12. Peikolta ja pöö. Sillä kun ei ole muuta annettavaa.

    ReplyDelete
  13. Kaiken maailman pöpöt jyllää... Nitistä ne! Onkohan mulla aivoja...?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nitistetty ;) Eiköhän sinultakin aivot löydy, olen ollut havaitsevinani ;)

      Delete
  14. Ompa tosi erikoinen paikka mailoille. Toivottavasti olo paranee pian, sairastaminen on rasittavaa..

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tel Avivissa oli paljon minun silmääni erikoisia juttuja. Hyvällä tavalla siis. Todella hämmentävä sekoitus vanhaa rupuisuutta, uutta ja taidetta.

      Delete
  15. Malta vielä vähän, kerää voimia. Pääset taas lenkille kunhan tauti tokenee. Voimia!

    ReplyDelete
    Replies
    1. En meinannut malttaa, mutta maltoin silti :)

      Delete
  16. Onhan siellä ne mailat. Huomaa paremmin, kun klikkaa kuvan suuremmaksi. En nyt lukenut sitä loppua, on vähän kiire. Sorry.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pääasia, että näit mailat - kaikki muu on turhaa ;)

      Delete
  17. Harmin harmi. En ole viime aikoina paljon bloggaillut ja sairaudestasi on ikävä kuulla. Ohimenevää sitten kai kuitenkin? Itseltäni menee aina mieliala aivan alas vakavammin sairastuessa, en ole mikään "hyvä sairastaja" urhea ja reipas. Sellainen ei mielestäni tarvitse ollakaan. Lempeä itselle - se riittää.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, ohimenevää laatua oli, onneksi. Vaikka alkoi jo usko mennä siihen, että se joskus loppuu. Kyseessä siis oli migreeni, joka ei vain loppunut.

      Delete
  18. Oi Elegia, tsemppiä paranemiseen ja toivottavasti pian pääset lenkille!! Täällä taistellaan niinkin tavallista tautia kuin flunssaa vastaan, mutta sekin jo rassaa. Joten voin vain kuvitella... Kiva kun kuitenkin jaksat bloggaillakin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, niin hyvin olen jo toipunut, että lenkkeily sujuu taas normaaliin tapaan, jee!

      Toivottavasti sinun flunssasi menee pian ohi - se on rasittavaa!

      Delete
  19. ios joukko noita pöytätennismailoja seinällä onkin - joko ostit?

    ReplyDelete
    Replies
    1. En ostanut, eivät varmaan edes olleet kaupan, vaan koristeita.

      Delete

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikille joko yhdessä tai erikseen (yleensä erikseen). Joskus vastaaminen voi vähän kestää, mutta ei kannata huolestua - vastaan kyllä :)