Pages

Tuesday, February 28

Gibraltar: Ainaskin miljoona porrasta!


Palaan vielä kerran Gibraltarille. Oli muuten mielettömän vaikea valita kuvat, koska niitä siunaantui reissun aikana melkoisen runsaasti.

Yllä oleva kuva on Main Streetiltä, joka on siis ikään kuin kaupungin keskusaluetta. Sen varrella sijaitsee suurin osa kaupoista. Tuo mies oli taitava tekemään jättisaippuakuplia.

Enpä ole ennen käynyt kaupungissa, jossa on näin paljon portaita. Niitä on joka paikassa.


Kato, portaat!


Yleisilme on aika rupuinen, joskin taloja myös paikka paikoin kunnostetaan.


Tällainen kiva kasa (oma kasani kyllä kalpenee tämän rinnalla!) löytyi portaikkoviidakosta. Ja kyllä, nämä ovat ihan julkisia kulkureittejä, mutta niitä käyttävät lähinnä paikalliset.


Lisää julkisivuja - ja portaita!


Erittäin subjektiivinen mielipiteeni on, että Gibraltar on enemmän espanjalaisvaikutteinen kuin britti. Lisäksi se on valovuosia jäljessä joidekin asioiden suhteen: lähes joka paikassa sai tupakoida - myös suurimmassa osassa baareissa sisällä. Jopa joissakin työpaikoilla tupakoidaan sisällä.

Maksuvälineenä käy eurot ja punnat. Havaitsin, että punnalla maksaminen oli joissakin liikkeissä kalliimpaa. Monesti jokin asia saattoi maksaa joko yhden euron tai yhden punnan. Eli melko vapaata hinnoittelua. Tämä ei tietenkään pätenyt yleisesti tunnettujen ketjujen (Next, M&S jne.) myymälöissä, mutta lähes kaikissa pienemmissä.

Yleisilme on ns. turistialueita lukuun ottamatta aika törkyinen. Roskakasoja oli jopa kasvitieteellisessä puutarhassa. Tuli aika surullinen olo.

Monday, February 27

Elegia Apartments: Sairaan siisti penthouse!

Sisäinen kiinteistönvälittäjäni ei nuku matkoillakaan. Tutka pyöri ja tuotti tulosta tälläkin kertaa.

Historiallisten muurien kätköistä paljastui oikea helmi: mahtava kattohuoneisto, joka on ihan ehdasta kivestä hakattu. Kaikkien linnaromantikkojen unelma siis.

Sijainti on keskeinen, mutta silti mukavan suojaisa ja tarjoaa kosolti yksityisyyttä. Lukuisat aidat pitävät kutsumattomat vieraat loitolla - jos siis viitsii kunnostaa ne ensin.


Sukellus syvemmälle muurin sisuksiin ja saavumme alakerran eteiseen.


Hieman lisää portaita pitää kavuta päästäkseen varsinaisiin asuintiloihin. "Rakennuksessa" ei ole hissiä, joten ei sopine pyörätuolipotilaalle tämä lukaali.


 Kiinteistössä on kuitenkin juokseva vesi - se juoksee jopa portaita pitkin.


Snadisti joutuu ehkä siivoileen, mutta mikäpäs sen mukavampaa kuin tutkia, millaisia  aarteita voi löytyä - muista, että toisen roska, voi olla toisen aarre!


Tässä sisäänkäynti huoneistoon. Taitava hortonomi loihtii pihasta varsinainen puutarhan. Jos ympäristö kuitenkin masentaa liikaa, hintaan sisältyy köysi. Köysi on ripustettu valmiiksi.


Ei muuta kuin narun jatkeeksi ja kiikkumaan vihreämmille niityille, autuaammille metsästysmaille.


Nämä kuvat ovat siis Gibraltarilta. Seurasin eräitä portaita, jotka lähtivät nousemaan Casemate squaren nurkkauksesta ja tänne päädyin. Onnistuin kuitenkin välttämään kaulakiikun houkutuksen.

Sunday, February 26

Gibraltar: Patikointia the upper rockilla


Takaisin kotona. Reissu oli kaikin puolin onnistunut ja sain kaiken, mitä Gibraltarilta hain: luontoa, historiaa, seikkailua, jännitystä, raunioita ja ennen kaikkea ulkoilua. Eikä mitään sunnuntaikävelyä, vaan kunnon patikointia mahtavissa maisemissa.

Olen nuohonnut koko kiven läpi alhaalta ylös ja ylhäältä alas, tutkinut kaikki löytämäni kolot ja polut. Suurin osa sellaisia, joissa ei pahemmin turisteja näkynyt. Turistitilatxit kuljettavat turisteja teitä pitkin ja pysähtyvät sitten hetkeksi tiettyihin pisteisiin, joissa he saavat ottaa kuvia.

Minun makuuni tylsää ja suppeaa. Tietenkin nuo parin tunnin taksikierrokset ovat oivallisia esim. liikuntarajoitteisille tai huonokuntoisille.

En sano tätä mitenkään ylimielisesti: minäkin vanhenen ja jonain päivänä en enää jaksa samalla lailla kuin nyt. Pelkään sitä päivää, sillä rakastan liikuntaa ja jännitystä.


Vuorelle (The Upper Rock) on pääsymaksu: jalankulkijoille 50 penceä, autoilijoille 2 puntaa. Jos pulittaa kympin (maksoin sen ekalla kerralla), sisältää se lisäksi pääsymaksut kaikkiin tuossa kyltissä oleviin kohteisiin.

Tosin the Ape's deniin ei mitään erillistä pääsymaksua olisi muutenkaan ollut. Toisaalta The Great Siege tunnelsin pääsymaksu oli kympin ja St. Michael's Caven muistaakseni 3.50 puntaa.


Liikunta voi siis olla myös jännittävää. Etenkin vuorella. En tiennyt minulla olevan korkeanpaikankammoa, mutta opin, että tietyissä tilanteissa minulla on. Esimerkiksi kiipeillessä epätasaisia portaita, kun ei ole suoja-aitaa tai mitään, mistä voisi ottaa tukea.


Alkoi huimata ja luottamus omaan tasapainoon mureni. Näin kävi muutaman kerran Mediterranean steps -kierroksella. Reitti on vain puolitoista kilsaa pitkä, mutta sen luokitus on "hard".

 Ihan rapakuntoisen ei ehkä kannata tuolle kierrokselle lähteä, sillä se on lähes yksinomaan nousua.



 Tällainen kyltti on hyvä huomata vasta, kun on heittänyt koko kierroksen. Tosin tuskinpa tuo olisi minua pysäyttänyt kuitenkaan.


Ylös olisi päässyt myös cable carilla, mutta minä mieluummin patikoin sinnekin.


Patikoin tuolla vuorilla kolmena päivänä ja tunnen ne jo lähes kuin omat taskuni. Myös kaupungin olen nuohunnut aika huolellisesti - myös muut kuin ns. turistialueet. Niistä juttua myöhemmin ja apinoista on ihan pakko tehdä oma postaus (on myös videokuvaa tarjolla).

Joten turistipostauksia tulossa lisää joskus. Vastailen edellisten postausten kommentteihin, jahka tästä asetun taloksi. Pitäisi purkaa laukut jne.

Wednesday, February 22

Karvainen kädenojennus


Karvainen terveinen Gibraltarilta! Mitäs niihin kortteihin aina kirjoitetaankaan... ilmoja pitelee? No, pitelee ihan riittävästi.

Hengailu jatkuu vielä jonkin aikaa. Tähän mennessä olen hengaillut mm. jyrkänteillä ja kokenut muutamia sydäntä tykyttäviä tilanteita (sekä jyrkänteillä että muuallakin).

Erittäin erikoinen ilmoitus on myös tulossa Elegia Apartmentsiin, jahka täältä kotiudun. Siinä on sellainen mesta, että jos et jo ole masentunut, niin takuulla hyppäät kiikkuun. Ja kaulakiikku tulee kaupan päälle!!!

Nettiyhteys on aika syvältä. Kuvan lataaminen kesti sen verran kauan, että hermo meni. Ja nyt alkoi väsyttää, menen nukkumaan. Hyvää yötä!

Thursday, February 16

Limaisen liukas naru


Spagethi on limaisen liukasta. Se pyrkii pois jopa lautaselta saati että haluaisi mennä suuhun. Spagethin syöminen näyttää rumalta.

En syö spagehtia, mutta en siksi, että sen syöminen on likaista ja vaativaa puuhaa, vaan siksi, etten pidä siitä. En yleisesti ottaen pidä mistään makaroneista enkä pastoista.

Valokuvatorstai - liukas 

En myöskään ole kulinaristi. Vaikka tykkään matkustella ja tutustua uusiin kulttuureihin, ruoka on se osa kulttuuria, joka ei minua sen kummemmin kiinnosta. En ole erityisemmin innostunut maistelemaan uusia makuja enkä tuhlaamaan aikaani ruokalautasen äärellä istumiseen.

Friday, February 10

Näyttely: Lumivaippa laskeutuu penkille

Havaitsin, että minulla on kategoria nimeltä "Näyttelyt". Se on aika aneeminen kategoria, sillä siellä on vain kaksi postausta. Olin jo pamauttaa koko kategorian kapselilla avaruuteen, mutta muutinkin mieleni.

Nimittäin yhtäkkiä "Näyttelyt" alkoivatkin inspiroida minua. Eihän inspiraatiota voi heittää rodeen, eihän! Joten tässäpä koko blogihistoriani kolmas näyttely, tervetuloa!

Lumivaippa laskeutuu penkille
(kuvattu tänään viime yönä sataneen lumen kunniaksi, joka tosin on jo lähes sulanut pois)







Kuvaharmonian rikkoo eka ja vika kuva, koska niissä ei ole penkkejä. Vaan ihan kiusallanikin laitoin ne esille!

Thursday, February 9

Ja taas mennään!

Valokuvatorstain haasteena on kiva. St. Petersburg Floridassa oli melkoisen kiva kaupunki. Olimme siellä marraskuussa.


Siellä oli myös paljon kivoja seinämaalauksia. St. Pete on muutenkin taiderakastajan paratiisi, sillä siellä on taidetta joka nurkassa. Myös ihastuttava Dali-museo sijaitsee siellä. Kirjablogissani on pari kuvaa sieltä, jos kiinnostaa.


Ja että menisi oikein imeläksi tämä postaus, niin kerronpa vielä kivan uutisen: Nimittäin reilun viikon päästä hengailenkin sitten Gibraltarilla.

Unelma on vastikään käynyt Gibraltarilla, joten oli suunnattoman kiva kurkkia jo etukäteen, miltä siellä näyttää. En ole aiemmin siellä käynyt.

Tarkoitukseni olisi myös pistäytyä Espanjan puolella, mutta katsoo nyt, miten käy.

Wednesday, February 8

En mä voi puhuu, ku mul on tää aksentti...ja edit

Olen lueskellut (ja kuunnellut) netistä paljon aiheita liittyen suomalaiseen aksenttiin puhuttaessa englantia. Yllätyksenä ei tullut, että lähes kaikki (suomalaiset) haukkuvat suomalaisen aksentin alimpaan helvettiin.

Monilla on myös erilaisia näkemyksiä siitä, millainen on tyypillinen suomalainen aksentti. Alla olevan videon poju sanoo puhuvansa siinä stereotypisesti suomalaisella aksentilla.




Periaatteessa hänen ajatuksensa ovat fiksuja (eli mitä väliä, millainen aksentti, jos puhetta kuitenkin ymmärretään), mutta en kyllä tunnista tuota edes stereotypiseksi esimerkiksi suomalaisesta aksentista. Tai no, ehkä se pitänee osittain paikkansa vanhempien sukupolvien osalta?

Answers.comissa linkataan Kimi Räikköseen malliesimerkkinä suomalaisesta aksentista:

"Kimi Räikkönen, a Finnish formula driver has a good example of a Finnish accent. Finnish is pronounced almost exactly as its written, which shows in the accent. The R, V, P and some other letters are also quite sharp."



Listaan kirjaimista voisi lisätä T:n. Ja S:n. Mutta sepä ei nyt ole pointti tässä.

Minusta Räikkönen kuulostaa huomattavasti stereotypisemmältä aksentiltaan kuin ensimmäisen videon poika. Näitä vidoita ei tarvitse kuunnella kokonaan saadakseen juonesta kiinni.

Tyypillinen piirre näille aksenttikeskusteluille oli, että suurin osa (suomalaisistaa) häpeää aksenttiaan ja ylläri pylläri - ei pelkästään omaansa, vaan myös toisten.

Voi kamalaa, mitä ne nyt oikein ajattelee MEISTÄ, kun meillä on tää aksentti ja iik. Taas saa hävetä, kun suomalainen puhuu ulkomailla!!!1

Herranjestas, täällä kuulee joka päivä mitä erilaisempia aksentteja. Ketään ei oikeasti kiinnosta joku "suomalainen aksentti" - paitsi tietty suomalaisia, jotka häpeävät silmiään päästänsä (ja ihan turhaan).

En tiedä, millainen aksentti minulla on. Puhun englantia hitaammin kuin suomea, mutta ääntämykseeni on tullut mukaan intonaatio. Lisäksi äännän sanat brittiläisittäin.

Nykissä eräs ihminen ei ollut ensin tajuta, mitä tarkoitan sanalla "shopping", koska en ääntänyt sitä jenkkiläisittäin. Minusta se oli suoraan sanottuna hieman huvittavaa, ettei hän tajunnut, kun kyseessä on kuitenkin hänen äidinkielensä.

Minuun luonnollisesti tarttuu tämä ympäröivä ääntämys ja intonaatio eikä minun tarvitse toistaa itseäni täällä - menee jakeluun ekalla kerralla.

Englanti on myös mukava kieli s-vikaiselle: minun on edelleen vaikea muodostaa kunnon kovaa s-kirjainta ja olenkin iloinen, kun ei tartte.

En tiedä, mikä tässä nyt oli pointtina. Ehkä se, että puhukaa miten puhutte - ei sitä suomalaista aksenttia tarvi hävetä sen enempää kuin muitakaan aksentteja.

Jonkinlainen aksentti siinä puheessa säilyy varmasti läpi elämän, koska kyseessä ei ole äidinkieli.

Edit: 9.2. kello 8:15. Pakko lisätä tähän hauska video eri aksenteista. Kannattaa katsoa - itse olen nähnyt tämän about sata kertaa ja edelleen se naurattaa.




Tuesday, February 7

Ihmisiä!

No niin, vihdoinkin niitä ihmisiä! Olin pyörtyä onnesta saadessani kuvaan nyt muutakin kuin tyhjiä tuoleja. Menossa siis Vuosikamman kolmas piikki eli seurantakohdetta jälleen kuvaamassa.



Lauantaina sadelleesta lumesta ei ole enää juuri mitään jäljellä.


Katunäkymää meidän asuin"kylässämme".


Tämä on eräs lempikylttini. Minähän harrastelen pubikylttien kuvaamista.

Monday, February 6

Puiset kädet



Mustavalkomaanantaissa on aiheena kädet. Toivottavasti penkin puiset kädet kelpaavat.

Täällä sateli viikonloppuna lunta ja sitä on vielä vähän jäljellä. Kuvan otin tänään ja sitä ei siis ole manipuloitu (paitsi tietty värit on poistettu).

Kamerallani voi ottaa suoraankin mustavalkoisia kuvia, mutta enpä ole muistanut käyttää sitä ominaisuutta aikoihin. Tästäpä tuli nyt mieleeni, että voisinkin joku päivä tehdä mustavalkoisen kuvausreissun jonnekin.

Saturday, February 4

Väliaikaista kaikki vain on

Tilapäistä on kynttilän elämä. Se liekehtii aikansa, kunnes jäljellä on enää sydän ja sen alati himmenevä loiste. Juuri ennen sammumistaan tanssii liekki hetken voimakkaammin. Sitten se luovuttaa. Minä ehdin nähdä toiseen ulottuvuuteen ennen kuin valo hiipui pois.

Valokuvatorstai - Tilapäinen


Kuvaa ei ole manipuloitu: sula steariini paljasti aluslautasen kuviointia. Alla kuva aluslautasesta ilman kynttilää.


Voimme suojata kasvomme naamioin, mutta se ei muuta sitä, mitä olemme.


Voimme kohottaa maljan huulillemme ja juopua sen sisällöstä. Vaikutus on kuitenkin tilapäinen.