Pages

Sunday, February 26

Gibraltar: Patikointia the upper rockilla


Takaisin kotona. Reissu oli kaikin puolin onnistunut ja sain kaiken, mitä Gibraltarilta hain: luontoa, historiaa, seikkailua, jännitystä, raunioita ja ennen kaikkea ulkoilua. Eikä mitään sunnuntaikävelyä, vaan kunnon patikointia mahtavissa maisemissa.

Olen nuohonnut koko kiven läpi alhaalta ylös ja ylhäältä alas, tutkinut kaikki löytämäni kolot ja polut. Suurin osa sellaisia, joissa ei pahemmin turisteja näkynyt. Turistitilatxit kuljettavat turisteja teitä pitkin ja pysähtyvät sitten hetkeksi tiettyihin pisteisiin, joissa he saavat ottaa kuvia.

Minun makuuni tylsää ja suppeaa. Tietenkin nuo parin tunnin taksikierrokset ovat oivallisia esim. liikuntarajoitteisille tai huonokuntoisille.

En sano tätä mitenkään ylimielisesti: minäkin vanhenen ja jonain päivänä en enää jaksa samalla lailla kuin nyt. Pelkään sitä päivää, sillä rakastan liikuntaa ja jännitystä.


Vuorelle (The Upper Rock) on pääsymaksu: jalankulkijoille 50 penceä, autoilijoille 2 puntaa. Jos pulittaa kympin (maksoin sen ekalla kerralla), sisältää se lisäksi pääsymaksut kaikkiin tuossa kyltissä oleviin kohteisiin.

Tosin the Ape's deniin ei mitään erillistä pääsymaksua olisi muutenkaan ollut. Toisaalta The Great Siege tunnelsin pääsymaksu oli kympin ja St. Michael's Caven muistaakseni 3.50 puntaa.


Liikunta voi siis olla myös jännittävää. Etenkin vuorella. En tiennyt minulla olevan korkeanpaikankammoa, mutta opin, että tietyissä tilanteissa minulla on. Esimerkiksi kiipeillessä epätasaisia portaita, kun ei ole suoja-aitaa tai mitään, mistä voisi ottaa tukea.


Alkoi huimata ja luottamus omaan tasapainoon mureni. Näin kävi muutaman kerran Mediterranean steps -kierroksella. Reitti on vain puolitoista kilsaa pitkä, mutta sen luokitus on "hard".

 Ihan rapakuntoisen ei ehkä kannata tuolle kierrokselle lähteä, sillä se on lähes yksinomaan nousua.



 Tällainen kyltti on hyvä huomata vasta, kun on heittänyt koko kierroksen. Tosin tuskinpa tuo olisi minua pysäyttänyt kuitenkaan.


Ylös olisi päässyt myös cable carilla, mutta minä mieluummin patikoin sinnekin.


Patikoin tuolla vuorilla kolmena päivänä ja tunnen ne jo lähes kuin omat taskuni. Myös kaupungin olen nuohunnut aika huolellisesti - myös muut kuin ns. turistialueet. Niistä juttua myöhemmin ja apinoista on ihan pakko tehdä oma postaus (on myös videokuvaa tarjolla).

Joten turistipostauksia tulossa lisää joskus. Vastailen edellisten postausten kommentteihin, jahka tästä asetun taloksi. Pitäisi purkaa laukut jne.

19 comments:

  1. Olen kateellinen. Aikanaan olen kävellyt tuolla, silloin vielä portaiden nousu oli vaivatonta.
    Nyt joutuisin varmaan ajelemaan bussilla, nyyh.
    Vanhaksi ja raihnaiseksi ei ole tulemista, muista se!!

    En voinut sietää niitä apinoita, ne olivat ihan liian röyhkeitä minun makuuni.

    Ehkä sinulla ei ole korkean paikan kammoa vaan jyrkännekammo. Minulla on se, huomasin joskus kavutessani Eiffel-tornista alas. Ylhäällä ei tehnyt yhtään pahaa, mutta kun katsoi kierreportaita alas, niin johan alkoi jalat vapista.

    Welcome home!!!!

    ReplyDelete
  2. Siinäpä haastetta!
    Mukavalta kuulostaa paikka ja ah, siellä kukkii :)

    ReplyDelete
  3. ihanan keväistä ja muutenkin mahtavat maisemat. En tiedä olisinko ainakaan noita portaita rohjennut laskeutua..

    ReplyDelete
  4. Mahtavia maisemia! Ja olen huomannut tuo korkeanpaikan kammon myös itsessäni, hieman vastaavissa paikoissa täällä Norjassa ja Alpeillakin... :) Hmm, taisi mennä Gibraltar "haluaa käydä" listalle!

    ReplyDelete
  5. Oijoi, vaikuttaa ihanalta. Mäkin tykkään patikoinnista ja olen huomannut saman tuon korkeanpaikankammon kanssa. Se on tietyissä tilanteissa varmaan ihan tarpeellinen tunne, että pysyy tarkkana.

    ReplyDelete
  6. Hyvin taltioituja kuvia, en itse ole tuolla koskaan käynyt. Kiitos

    ReplyDelete
  7. Hienoja kuvia !Joskus 15 vuotta sitten kuljettiin noita samoja reittejä silloin vielä aika pienen poikani kanssa,joka vähän nurisi välillä;DTuollaisissa jyrkissä paikoissa voikin tulla korkean paikan kammo,kun katsoo alas (tai sivuille),Minulta tulee lähinnä mieleen se,kun kiipeilimme Caracasia ympäröivien vuorten jyrkkiä serpentiiniteitä ylös ja katselin alas,hui!

    ReplyDelete
  8. jännän näköinen paikka, kyllä se tuki on tarpeen (p0ikani kiipeilevät kallioita).

    ReplyDelete
  9. Olipa hauska katsella näitä kuvia. Hienoa, että sinulla oli aikaa tutkia paikkoja tarkemmin.
    Me olimme vain päivän retkellä, oli pakko turvautua pikkubussiin.
    Huikeat näkymät vuorelta alas on, huimaa jo katselukin.

    ReplyDelete
  10. Oh miten ihania kuvia !!
    Minun blogissa on sulle haaste :-)

    ReplyDelete
  11. Mielettömän hienoja kuvia ja kiva kertomus. Itsellä jäisi kyllä tuon sortin systeemit kiipeämättä, sen verran kammoa tietyntyyppisiin korkeisiin paikkoihin - ainakin kunnon kaiteet pitäisi olla :) Mielenkiintoinen paikka.
    Jatkoa odotellessa!

    ReplyDelete
  12. Voi mitkä maisemat! :O Ah, meri, vuoret ja kaikkialle levittäytyvää vihreää <3 Luonto on maailman suurin ihme, voisin asua ulkona, elää metsässä kuten erään kirjan nainen (en muista nimeä). Hän päätti paeta yhteiskuntaa ja alkoi elää metsissä, hänen jalkapohjansa kovettuivat ja rystysensä samoin, hän oppi ruokkimaan itsensä luonnon antimilla ja suojautumaan metsän vaaroilta. :) Vau. Mieleni lähti ihan toisille uomille katsellessani kuviasi.

    Sanoit blogini kommentissa, että sinuun on jäänyt joitakin merkkejä sairausajoiltasi, mutta eipä ole ainakaan ilmeisesti kuntoasi heikentänyt! :) Hyvä tietää tämä kyllä itsekin. Suurin pelkoni on etten enää saa takaisin sitä jaksamista mikä minulla oli ennen sairastumistani. Pelkään, että kuntoni jää ikuisesti tällaiseksi mummon kunnoksi, enkä jaksa edes mäkeä kiivetä ylös :( Sain sinulta toivoa siihen, että vielä minä kiipeilen ja samoilen väsähtämättä!
    :>

    Olitko muuten ihan yksin reissussa vai porukalla? Briteistä on kyllä todella edullisia lentoja ja etelän matkapaketteja tarjolla, olen ollut ihan yllättynyt asiasta. Meinasin varata itselleni huilausloman Espanjaan, mutta kuulin ettei siellä ole tällä hetkelä järin lämmin. Enpä sitten suotta varannut. Lähden pääsiäiseksi Suomeen palelemaan :)

    Kiitos tästä, uutta kuvasarjaa odotellessa. <3

    ReplyDelete
  13. Onpa hienon näköistä!! Muistan teininä haaveilleeni että pääsisin kielikurssille Gibraltarille (kutsuin sitä kaverin kanssa 'Gibuksi' :D) ... mutta mentiin Isle of Wightille sen sijaan ... Ehkä nyt kun on 'iso' ja saa itse päättää mihin menee, niin voisi käydä Gibulla -- tämä postaus ainakin antaa paljon aihetta siihen!

    Heitin sua, btw, hyvän mielen haasteella ... voi olla että olet tehnyt jo, ... katselen postauksiasi lisää samantien. Miten mä en ole tässä blogisa tainu olla aikasemmin?!! Sulla taitaa olla niin monta, että tämä on jäänyt jotenkin välistä.

    oho miten pitkä kommentti ... :D

    Haliterkut <3

    ReplyDelete
  14. Upeita maisemia ! Aika suoritus kiivetä tuonne, mua huimaa jo pelkkä ajatuskin.

    ReplyDelete
  15. Aivan huikeita maisemia! Ja hirmu kapeita portaita... Huuu.

    ReplyDelete
  16. Susu, Ja kuitenkin se on väistämättä edessä joskus. Mutta sitten ajattelen, että onneksi on ne bussit!!!

    Minä taas tykkäilin apinoista. Olivat paljon rauhallisempia aina kun tursitit katosivat ja niiden kanssa sai istuksia rauhassa. Kuski-oppaat suorastaan villitsivät niitä antamalla niille ruokaa (tais olla pähkinöitä) ja ihmiset ihastelivat. Ei ihme, että apinat hyppivät päähän.

    Jyrkännekammo kuulostaa oikeammalta! Sillä en tosiaan yleensä pelkää korkeita paikkoja, mutta tuolla kapoisilla poluilla kulkeminen aiheutti välillä sydämentykytyksiä! Ja muuten alaspäin meneminen on kamalampaa kuin nouseminen, koska silloin on pakko katsoa alas. Kiivetessä pitää vain muistaa, että ÄLÄ katso alas :D

    Kiva olla kotona kumminkin! Etenkin kun alakerrassa on kylppäriremppa ja koko talo tärisee ;D

    Lepis, Ja ihanasti kukkikin! Siellä olisi ollut hyvät apajat sinulle!!! Itse en pahemmin kukkasia tällä kertaa kuvannut - ihan muutamia vain. Oli liikaa virikkeitä ja kaikkea uutta :)

    Madame Kissankulma, Nouseminen on jotenkin helpompaa kuin laskeutuminen, kun ei tarvitse katsoa alas :)

    Satu VW, Ehkä kyseessä on siis Susun mainitsema jyrkännekammo. Sitä tuntee itsensä tosiaan aika pieneksi ja avuttomaksi jylhien rinteiden keskellä.

    Luulen muuten, että tykkäisit Gibrlatarista! Sinä kun olet liikunnallinen, niin Gib tarjoaa paljon sen saralla. Minulle tuo oli aivan mahtava elämys, sillä olen aina haaveillut patikoivani kunnon vuorilla!

    Fcookie, Kieltämättä se kammo tekee extra-varovaiseksi, joten siitä on varmasti siinä mielessä ihan hyötyäkin. Itse kaaduin kerran, mutta en sentään kierinyt rinnettä alas: selvisin muutamilla mustelmilla eikä se menoa hidastanut :D

    Ari, Kiitos! Suosittelen ehdottomasti käymään, jos tulee tilaisuus!

    Yaelian, Luulen että noita mediterranean stepsejä ei kuljettu lasten kanssa. Käsittääkseni tuo reitti oli suljettukin jossain vaiheessa, koska sitä pidettiin liian vaarallisena. Mutta jylhmiä maisemia tuolta vuorelta kyllä löytyy lähes joka paikasta! :)

    Hannele, On jännä, miten paljon se turvakaide tuo turvaa. Heti on askelkin vakaampi, mutta silloin kuin se aita puuttui, tuli aika hutera olo. :)

    ReplyDelete
  17. Unelma, Olen todella iloinen että minulla oli aikaa. Rakastan tutkia eri paikkoja ja tuolla riittikin kaikelaista polkua ja portaita, joita lähteä seuraamaan ja tutkimaan. :)

    Riitta, Kiitokset - tulen pian katsomaan blogiisi :)

    Tiina, Tuolla vuorella on kaikille jotakin: kammoiset voivat kierrellä teitä pitkin. Hulppeat maisemat näkee sitäkin kautta :)

    Maria, Todellakin! Itse ihastuin niin kovasti, että harkitsin jo muuttoa erääseen vanhaan raunioon tuolla huipulla :D Kuvia tulossa jossain vaiheessa! Ihana kuulla, että sinä olet myös luontorakas. <3 Minulle on luonto todella tärkeä virranantaja ja hermonlepuuttaja. Tykkään kyllä asua kaupungissa, mutta luonnon läheisyys on must - täällä kotona se onneksi toteutuu myös :)

    Kyllä sinäkin vielä pompit kuin kauris, kunhan annat itsellesi aikaa toipua, Maria! Olen ihan varma siitä. Minulla on hyvä kunto - kehtaanko sanoa näin, etten kerskaile? Ei nyt mikään huippukunto, mutta liikun paljon, joten tiedän aika hyvin rajani, mitä jaksan. Ja hyvin jaksoin hillua ;))

    Sairaus jätti pysyviä merkkejä hampaisiin. Kiillevaurioita. Moni ei ajattele, miten monitahoisesti se sairaus kuluttaa elimistöä. Minulla kiillevaurioit ovat lähinnä onneksi takahampaissa eli eivät näy. Mutta kasvuiässä sairastaminen on myös haurastuttanut hammasluuta eli pitää olla todella tarkka putsausten sun muiden suhteen. Se nyt tietty pätee kaikkiin :)

    Kyseessä oli miehen työmatka, jonne lähdin mukaan. Mies siis oli päivät asiakkaalla ja minä hengailin itsekseni. Ei muuta kuin kartta käteen ja menoksi :) Olen tottunut koluamaan eri paikkoja yksin, koska olen usein mukana miehen työmatkoilla, jolloin hänellä ei ole aikaa "leikkiä" minun kanssani ;)

    Se on ihan ok minulle, tykkään kierrellä yksikseni: saan päättää kaikesta itse. :D Toisekseen olen myös liikunnallisempi kuin mieheni, joten näin rumasti sanottuna onneksi hän ei ollut kanssani vuorilla, koska häntä olisi saanut raahata perässä. Osaan paikoista en olisi häntä edes saanut, koska hän ei ole samalla lailla utelias (ja tyhmänrohkea) kuin minä :)

    Täältä on kyllä ihanasti lentoja saatavilla moniin paikkoihin ja usein ilman välilaskuja!

    MaaMaa, Minusta tuli kertaheitolla Gibu-fani eli suosittelen! Kesällä siellä voi olla liian kuuma, jos haluaa liikkua oikein kunnolla, mutta esim. nyt siellä oli mainio ilma liikkumiseen!

    Jännä, että mainitsit tuon Isle of Wightin: meille tuli juuri pieni esitevihkonen kyseisestä paikasta ja heti tietty tutkin sitä innoissani. Täälläkin on niin paljon kohteita, joihin haluaisin tutustua!

    Kiitos haastamisesta, kävinkin jo blogissasi! Ja minulle näitä blogeja on tosiaan siunaantunut "muutama" tässä vuosien aikana ;D


    Marianna, Kiitokset! Jos kovasti huimaa, voi kuleksia teitä pitkin eli jokaiselle jotakin :)

    Mymskä, Monta jännää hetkeä koin siellä! :)

    ReplyDelete
  18. En mä kyllä yhtään ihmettele jos tuollaisissa paikoissa huimaa ja tuntuu pelottavalta. Mä en kovin pidä autoreissuista mutkaisilla kapeilla vuoristoteillä, varsinkin jos siellä bussit ja paikalliset hurjastelee seassa. Luulenpa, että nuo raputkin ilman kunnon kaiteita saisi mut hipsimään siellä seinämän puolella ;-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Birgitta, tiet joilla tuolla sai ajaa, ovat kapeita mutta eivät kuitenkaan kovin kapeita. Eli varmaan niitä uskaltaisi ajella ja liikennettä ei pahemmin ollut: suurin osa niitä turistitaxeja.

      Patikointireitit olivat kyllä ajoittain hyvinkin jännittäviä :D

      Delete

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikille joko yhdessä tai erikseen (yleensä erikseen). Joskus vastaaminen voi vähän kestää, mutta ei kannata huolestua - vastaan kyllä :)