Pages

Saturday, March 31

Virvon varvon varpaillani



Valokuvatorstai - punainen

Virvon varvon
kuolleeks menneeks
edeltäväks vuodeks
sulle ruoskaa, mulle rahaa.

***

Virvon varvon vitsallani
rapsuttelen ruoskallani
Kutittelen kullillani
Mitäs annat
vai annatko lainkaan?

Tuesday, March 27

Levitoiva opaskoira

Nyt on taas se aika vuodesta, kun on aika julkistaa kevään uudet tuulet muotirintamalla. Viime kevään muoti oli runsasta ja värikästä - etenkin mitä tuli hiuksiin ja meikkiin. Tänä keväänä kaikki on melkein toisin.

Kevään muotivinkit koostin suoraan Lontoon sydämestä eli jälleen kerran Oxford Streetiltä. Moda in Pellen ammattitaitoinen trendiasiantuntija vastaili auliisti kysymyksiini.

Rusketus on ehdottomasti pannassa. Kalpeus on nyt muotia. Jos perinteinen valkoinen kalpeus kyllästyttää, voi ihon värjätä millä tahansa pastellivärillä. Kaikki värit ovat muodissa, kunhan ovat vaaleita.

Alla ihastuttava limenvihreä (vai onkos toi nyt turkoosi: olen ehkä värisokea) iho. Vaatteet valitaan aina ihonvärin perusteella.


Kevään tukkamuoti on hillitty ja hiuksissa suositaan ainoastaan yhä väriä. Kaikenlaiset raidat ym. väriäilottelut ovat ehdottoman OUT. Myös vaaleat hiukset on nou nou.


Hiusten pitää olla joko mustat tai tummanruskeat, punainenkin käy hätätilassa. Jos siis olet blondi, niin kipin kapin väripurkille, ellet halua olla lääst siisön. Ja kukapa haluaisi!

Yyber-trendikkäät imagolasit. Pelkistetty musta on aina IN, mutta muitakin värejä saa käyttää!

Tämän kevään imagorillit kuvastavat kantajansa yksilöllisyyttä ja tarvetta esiintyä "incognito." Ekstrovertti huomiohuora huomionhakuinen voi kuitenkin hankkia sitä huomiota vaivihkaa törmäilemällä seiniä (ja ihmisiä) päin. Jos ei ole niin huomionhakuinen, voi hommata kepakon, jolla voi tunnustella, että kulku sujuu esteettä.

Jos ei tykkää käyttää imagolaseja, voi hiukset kammata naamalle. Ns. opaskoiramalli on myös IN.



Korut kruunaavat kokonaisuuden. Mitä enemmän, sen parempi. Tänä vuonna korujen painopiste on päässä ja kaulassa.


Ja vielä bonusvinkki: Jooga on jo ihan last season - nyt muotia on levitointi!

Muodin edelläkävijä levitoi trendikkäässä opaskoirakampauksessaan.


Sellaista tänä keväänä. Toivottavasti tästä oli apua kaikille muodin orjille. Lähdenpä tästä levitoimaan, hej på dig!

Sunday, March 25

Herttuattaren sääret Elen keittiössä

Jokin aika sitten Iltapulu uutisoi Cambridgen Herttuatar Catherinen sääristä. Oltiin järkyttyneitä leidin "tikkujaloista" ja erityisesti pohkeessa näkyvistä "möykyistä". Lehti on myöhemmin muokannut uutista ja lisännyt juttuun "pohjelihas näkyi selkeästi erottuvana möykkynä."

Kun juttu julkaistiin, ei ollut mainintaa lihaksista, vaan puhuttiin ainoastaan "möykyistä". Mistäkö tiedän tämän? Siitä, että postasin kyseisen uutisen taannoin Naamakirjan seinälleni.

Ruutukaappaus täältä.
 Ehkä toimittajaa alkoi hävettää, ettei tuolloin tiennyt "möykkyjen" olevan lihaksia ja oppi asian vasta jutun kommenteista. Vaan eipä hätää - onneksi näin netin aikana voi julkaista vaikka mitä paskaa (tämänkin), ja korjailla sitä sitten jälkikäteen vaikka sata kertaa. Meneehän se väkisinkin joskus oikein.

Minullakin on tuollaiset järisyttävät "möykyt" pohkeissani. Sellaiset saa, kun joskus vähän liikkuu. Omani olen hankkinut ihan vain lenkkeilemällä ja fillaroimalla. Ja syömällä. Eihän sitä jaksa harjoittaa liikuntaa, jos ei syö kunnolla!


Mielestäni Cathrinella on oikein kauniit sääret ja muutenkin hän on kaikin puolin kaunis ja suloinen. On varmasti rasittavaa olla julkisuudessa, kun joka ikistä muhkuraa ja möykkyä vahditaan. Milloin on liian vähän massaa, milloin liian paljon.

Eilen ravitsin itseäni kasviskiusauksella. Jos joku nyt luulee, että tein sen itse, niin huoli pois - en tehnyt. Mies teki ison satsin ja siitä meni minulle pakkaseen myös annoksia. Eli herkkupäivät jatkuvat.


Mitä tuo kiusaus sitten sisältää? No ei paljon mitään, tässäpä ainekset (tarkempaa reseptiä en osaa antaa, mutta jos kovasti hingut tietoa, voin kysyä mieheltä): perunaa, porkkanaa, sipulia, herneitä, kukkakaalia ja broccolia. "Liemenä" on Alpron soyajuttua.


Otaksuisin, että rehut heitetään pellille ja sitten uuniin. Se soyajuttu lisätään joskus myöhemmin. Ja sitten lopuksi voi päälle ripotella juustoraastetta maun mukkaan. Maustaakin voi jotenkin, en tiedä miten. Meillä ei mausteta. Mies maustaa omansa erikseen.

Ja ei, tästä ei ole tulossa ruokablogia. Sitä paitsi olen jo pitänyt kokkikoulukurssin aloittelijoille edellisessä blogissani.

Thursday, March 22

Aamujalassa

Olen aika selkeästi aamuvirkku: joskus valvon aamuun asti. Sitä tapahtuu tosin aika harvoin ja silloin aina hyvässä seurassa. Noin muuten menen mielelläni ajoissa nukkumaan ja herään aikaisin.

Useana aamuna olen herännyt linnunlauluun. Linnut aloittavat laulamisen näin keväisin jo ennen aamunsarastusta.

Eilen kävin pitkästä aikaa aamukävelyllä. Herätys noin kello 4.00am, pyöriskelyä noin vartti sängyssä (en saanut uudelleen enää unta) ja sitten ulos.


Kaikki näyttää paljon mielenkiintoisemmalta öisin. Tutut kadut ja kulmat näyttäytyvät erilasina pimeässä.




 

Tuesday, March 20

Hautakiviä kaatelemassa

Ostin jokunen päivä sitten kunnollisen Lontoon kartan kyllästyttyäni omiin irtokarttoihini. Pienten irtokarttojen kanssa oli usein hermo piukalla ja monesti mukana menossa oli muutenkin väärä kartankappale.

Sitten oli alueita - ja niitä oli paljon -, joista minulla ei ollut karttaa ollenkaan. Ei, en todellakaan tunne joka ikistä tietä Lontoossa saati muista, miten minnekin mennään. Etenkään siis fillarilla. Kävellen on vähän eri juttu ja yleensäkin, jos menee tubella jonnekin.

Karttahan ei sinänsä ehkäise väärin ajelemista, mutta on paljon kivempi eksyä, kun on jotain toivoa löytää takaisinkin. Nyt on mukavaa, kun voi vain suhailla eikä tarvitse liikaa mietiskellä. Sitten jos (kun) on totaalisen eksyksissä, voi kaivaa karttakirjan esille ja pelastaa itsensä.

Tänään fillaroin Kensal Green Cemeteryyn ("muutaman" extrasilmukan kautta). Ei ihan vedellyt vertoja Nykin hautuumaille, mutta hyvänä kolmosena se tulee heti Bronxin (Woodlawn Cemetery) ja Brooklynin (Green-Wood Cemetery) jälkeen.

Ennen kuin siirrymme kaatelemaan hautakiviä, niin tässäpä Kensal Greenin tube-asema.

Kuva täältä.

Kensal Green Station - Bakerloo Line

Heti alkuun on todettava, että kuva ei ole minun ottama. Näin kyllä aseman huristellessani sen ohi, mutta oli sen verran paljon vauhtia vaihteessa, etten ehtinyt kurvata sitä kuvaamaan. Takaisinkaan ei voinut kääntyä, kun oli niin hyvät kyydit.

Tällainen röyhkeys ei kuitenkaan enää toistu, vaan jatkossa kuvaan (toivottavasti) itse myös ne asemat. Tuo nyt on muutenkin niin rääpäle asemaksi, että annettakoon tämä minulle tällä kertaa anteeksi, jooko.

Tai ehkä pöllinkin jatkossa kaikki kuvat netistä, niin ei tartte lähteä minnekään. Sitten vaan kirjottelen tänne jotain höpöjä mitä nyt milloinkin mieleen tulee.

No jos nyt sinne hautuumaalle, jonne on parin minuutin kävelymatka Kensal Greenin asemalta. Noin muuten alue on aika kuivahko, joten jos ei hautuumaat kiinnosta, ei Kensal Greeniin kannata edes mennä.


Alemmassa kuvassa vilahtaa fillarini. Hautausmaalla ei saa fillarilla ajaa (autolla kylläkin), mutta sen saa ottaa mukaan, jos taluttaa. Kiltisti taluttelin.






Kauniiksi lopuksi haukun erään mulkvisti-autoilijan. Olin ajanut liikenneympyrään tarkoituksenani jatkaa suoraan. Pieni koukkaus siis vasempaan ja matka olisi saanut jatkua kivasti.

Vaan mitä tekeekään tuo idiootti, joka tule minusta katsottuna vasemmalta. Hän halusi sinne, mistä minä tulin. No hänpä kääntyy suoraan eikä aja sitä saatanan liikenneympyrää. Olisi tullut kolari ellen olisi ehtinyt pistää liinoja kiinni. Se kusipääkin taisi säikähtää, mulkaisin sitä pahasti.

Jos (ja yleensä KUN - tämä on suoranainen liikenneympyröiden ihmemaa) siinä on se kuinka mitättömän näköinen liikenneympyrä, niin se jumalauta kierretään!

Se, joka tulee siihen liikenneympyrään, on väistämisvelvollinen. Mitään vaaraa ei olisi ollut, jos se vatipää olisi ajanut kiltisti myötäpäivään.

***

Ps. Oikeasti en kaatanut yhtäkään hautakiveä, mikäli se jollekin jäi epäselväksi.

Saturday, March 17

Sädekehä


Tein kerran virheen. Sitten tein sen toisen kerran. Onneksi olen nykyään niin viisas, etten enää tee samaa virhettä. Tai oikeastaan en tee virheitä ollenkaan. Olenhan täydellinen.

Alkukirjaimet - SÄ

Wednesday, March 14

Ja kaikilla hyvä mieli (tai ainakin minulla)

Sain jokunen aika sitten haasteen MaaMaalta. Haasteen kuvaus kuuluu näin:



"Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen)."

Kiitoksia haasteesta, ihana!

1. Ystävät


Ystävät ovat elämänsuola. Olen onnekas, että minulla on ystäviä. Aito ystävyys säilyy välimatkoista huolimatta ja jatkuu siitä, mihin se jäi, kun taas tavataan. Ja vaikkei tavattaisikaan!

Ystävien kanssa voi tehdä kaikenlaista aina aina retkeilystä kulttuuririentoihin. Tykkään myös höpötellä ja hihitellä. Kookontua pöydän ääreen parantamaan (tai pahentamaan, whatever) maailmaa. Istukaa, olkaa hyvä! Tarjoilu pelaa ja sitä saa, mitä tilaa - joskus enemmänkin.

Hienostella ei tarvitse. Jos slurpsahtaa eväät tai juomat suusta, voi suupielet pyyhkiä pöytäliinaan. Loppuillasta pöytäliina on näköisemme taideteos.


2. Huumori

Huumorini on lähinnä mustaa, mutta nauran kyllä puujalkavitseillekin. Ja kaikelle hassulle.Joskus nauran muuten vain. Tai sitten en.

3. Mielikuvitus ja kuvankäsittely

Vajoan usein omiin maailmoihini. Sitä tapahtuu sekä lenkeillä että etenkin kuvia tehdessä. Tykkään olla "sisälläni", kaukana muualla. Siellä alkavat kuvat elää omaa elämäänsä, syntyy tarinoita.


4. Valokuvaus

Tykkään tarkkailla maailmaa linssin läpi. Tykkään myös kokeilla kaikenlaisia uusia kuvausideoita ja -tapoja. Kuvien ei tarvitse aina olla mitään "taidepläjäyksiä", vaan yhtä lailla tykkään näpsiä ns. turistikuvia.

Joskus on kiva pystyttää kotistudio, mutten jaksa aina ottaa kuvia samoista romuista, joten mieluummin kuvaan jossain muualla. Muutenkin oma ympäristö tuntuu liian tutulta, että näkisi siinä mitään kiehtovaa tai kuvaamisen arvoista.


5. Liikunta


Rakastan liikkumista. Eniten tykkään lenkkeillä jalan ja fillarilla. Minulle liikunnassa ei tärkeää ole ainoastaan itse liikkuminen, vaan myös ulkoilma ja maisemat. Haaveilen, että joskus pääsisin "leikkimään" ja kokeilemaan rajojani jonnekin seikkailupuistoon.

Mahtava elämys oli Gibraltarilla vaeltelu. Se oli eräs toiveitteni täyttymys, sillä pääsin ekan kerran kunnolla kokemaan, miltä tuntuu vaellella vuoristoreiteillä. Enkä nyt tarkoita mitään asfaltoituja teitä, vaan niitä polkuja vuorenrinteillä.


6. Kulttuuri ja matkustelu

Olen kiinnostunut eri maiden kulttuureista ja käytännöistä. Kulttuurien välistä viestintää olen opiskellutkin. Tarkatelen eri kulttuureita avoimin silmin, en tuomiten. Tykkään lukea romaaneja, jotka sijoittuvat eri maihin.


7. Lukeminen

"Lukeminen on pääasia", joku on sanonut tai kirjoittanut. Varmaan aika monikin. Olen samaa mieltä ja rakastan lukemista. Tykkään kaikenlaisista kirjoista (miinus harkeliini-tyyppiset romaanit) ja etenkin eri kulttuureja valottavista kirjoista. Vaikka olisivatkin fiktiota, niin niiden kautta usein pääsee tirkistelemään verhojen taakse.

Etelä-Afrikka on lähellä sydäntäni Japanin ohella. Ja itse asiassa kaikki muutkin maat. Luen myös dekkareita, viihdettä ja koskettavia kohtaloita.


8. Jännitys


Olen adrenaliininarkkari, kaipaan vauhtia ja vaaratilanteita. Minun ei silti tarvitse harrastaa base-hyppyjä tyydyttääkseni tämän tarpeen, vaan pienimuotoisemmatkin toimet riittävät: Hylätyn talon löytäminen, seikkailu uusilla alueilla, eksyminen fillarilenkillä tai muuten vain, vaativa urheilusuoritus jne. Tällaiset pienet jännittävät seikkailut riittävät minulle.


9. Nukkuminen

Rakastan nukkumista, mutta en tykkää vedellä päiväunia. Päiväunien nukkuminen on minulle huono enne. Se on viesti paskemman kauden alkamisesta. Mutta kunnon yöunet ovat kuin elokuviin menisi.


10. Kahvi - etenkin aamulla

Ainoa miinus matkustelussa on aamukahvin saamisen ajoittainen vaikeus. En herää enkä toimi, ellen saa kahvia. Sitä täytyy saada HETI herätessä. En tykkää, jos sitä pitää lähteä metsästämään jostain.

***

En haasta nyt ketään, koska tämä haaste on varmaan jo käynyt kaikilla.

Ensimmäinen ja viimeinen kuva on Hampton Court Palacesta, jonne fillaroin eilen. Mieletön mielenkiintoista historiaa haviseva paikka!

Sunday, March 11

Raitapeppu


Kuka tunnistaa mikä ötökkä on kuvassa? Oikein tiennyt saa mainetta ja kunniaa!


MustaValkoMaanantaissa haasteena on raidallinen.


***

Kävin viime viikolla London Zoossa. Se on melko pieni eläintarha Regent's parkin kupeessa. Luulen, että se on viimeinen eläintarha, jossa aion käydä kovin pian. Gibraltarin vapaiden apinoiden jälkeen tuntui eläintarhavierailu kahta kauheammalta.

Yleensä tykkään käydä eläintarhoissa, koska olen eläinrakas - eläinten katseleminen rauhoittaa, vaikka toisaalta samaan aikaan eläintarhaeläimet säälittävät. Kunpa ne saisivat olla vapaana luonnollisessa ympäristössään.

Jotkin eläintarhat tekevät tärkeää työtä lajien säilyttämiseksi. Toisaalta ihminen itse tuhoaa lajeja ja uhkaa tappaa ne sukupuuttoon. Ajattelen, että käydessäni eläintarhassa, raha menee (myös) eläinten ylläpitoon.

Ensi kerran, kun menen "eläintarhaan", toivon sen olevan Etelä-Afrikan luonnonsuojelualueella.

Alla kamerallani kuvaama video Gibraltarilta. Pikku-apinat siinä leikkivät.

Friday, March 9

Mirriä silittelemässä


Alkukirjaimet - KA...

Täällä hengailee paljon misuja vapaallajalalla. Osalla on panta, osalla ei. Yleensä mirrit eivät päästä ihmisiä lähelleen, mikä tietenkin harmittaa tällaista silittelijää. Meidän pihalla pyörii ainakin kolme eri mirriä, mutta eivät tule lähelle.

Tähän rohkeaan misuun törmärin eilen erään Twickenhamissa sijaitsevan kirkon "minihautausmaalla". Se tuli ihan oma-aloitteisesti tervehtimään ja antoi minun rapsutella itseään. Olin luonnollisesti ihan onnesta pinkeänä.


Muutaman muunkin kuvan nappasin eilisellä retkelläni.



Kevät etenee kohisten. Kirsikkapuut kukkivat jo monin paikoin, ja magnoliatkin ovat jo tehneet nuppuja.

Sunday, March 4

Vali vali

Juuri kun pääsin valittamasta sanavahvistuhirviöistä, niin on ihan pakko valittaa vähän lisää. Eri asiasta tosin tällä kertaa.

Bloggerin "dynaaminen näkymä" sucks. Se mielestäni hidastaa blogin latautumista, vaikka siitä on käsittääkseni sanottu, että se päinvastoin nopeuttaa sitä.

No, ei nopeuta. Se on sekava ja halutessaan lukea koko jutun pitää se erikseen klikata isommaksi (ja se kestää eli hyöty plusmiinusnolla - sitä paitsi myös ulkonäkö on tärkeä minulle).

Lisäksi kommentointi on hankalaa ja sekin on usean klikkauksen takana. Olen myös havainnut, että turhan usein kommentti katoaa jonnekin. En todellakaan muista joka kerta (vaikka nähtävästi pitäisi) kopsata kommenttia varmuudeksi talteen, kun se kuitenkin pamahtaa jonnekin hevonkuuseen. Eli jääpi kommentoimatta.

Ja sitten kysymys: Vaihdoin oman kommentointialustani pois popup-ikkunasta (josta itse kyllä pidin, koska se toimi ainakin minulla hyvin) tuohon malliin, jossa voi kuhunkin kommenttiin vastata erikseen.

Ajattelin, että se on kiva idea, koska kuitenkin vastaan kaikkiin kommentteihin. Se siis helpottaisi vastaamista. Mutta olen kuullut, että joillakin on ongelmia kommentoida tuohon uuteen alustaan. Kysynkin onko sinulla ollut ongelmia sen suhteen?

Edit 5.3. kello 7:31: Dynaamista näkymää ihmeteltiin kommenteissa, nyt siihen on linkitys tuossa postauksen alussa.

Saturday, March 3

Shanghai Sister

Tiesin, että hän oli lähtenyt. Sitä en tiennyt, milloin. Ehkä siitä oli viikko, ehkä vuosi. Pakkasin laukkuni ja kuljin hänen jälkiään. Minua ei ollut vastassa kukaan. Seisoin Shangain kentällä, katsoin suoraan aurinkoon.

Hän oli joskus kertonut minulle kuvaajasta. Kuvaaja tietää kaiken, hän oli sanonut. Kiersin viikkoja ennen kuin vihdoin löysin hänet. Ei, en häntä, vaan kuvaajan. Emme puhuneet mitään: kuvaaja asetti minut tuolille, suojasi pääni paahteelta. Aurinko häikäisi, hän otti kuvan.

- Missä hän on, kysyin lopulta katkaisten hiljaisuuden.

Kuvaaja oli pitkään vaiti.

- Hän lähti, kuvaaja vihdoin vastasi.

- Minne?

- Eteenpäin.


Tämän kuvan ja tekstin innoittajana on SusuPetal, joka kirjoitti Shanghain matkasta blogissaan. Kuva ja teksti kolahtivat minuun sellaisella voimalla, että minun oli pakko tehdä asialle jotain. Kiitos, Susu, inspiraatiosta!

Thursday, March 1

Hoidetaan sitten, kun hoidetaan - jos hoidetaan


Rikkoutunut ikkuna

Rappukäytävän ikkuna meni rikki about kuukausi sitten. En ole varma, kenen ansiota se (rikkominen) oli, mutta tämän kiinteistön omistaja oli silloin paikalla. Hän tutki putkimiehen kanssa jotain vuotoa, joka oli ykkösasunnossa. En oikein vieläkään tajua, miten he onnistuivat rikkomaan tuon ikkunan.

Anyway, ikkuna on edelleen rikki. Eiväthän ikkunat toki itsekseen korjaannu, mutta eipä ole kukaan (eli tämän kiinteistön omistaja) viitsinyt asialle mitään tehdäkään. Joku rätti siihen laitettiin suojaksi, mutta senkin on tuuli irrottanut ja nyt se lepattaa villinä ja vapaana.

Keskikerroksen britti (tässä talossa on kolme huoneistoa, jotka kukin käisttää kerroksen) on asiasta aika näreissään. En ihmettele, sillä hän omistaa keskikerroksen asunnon ja on sitä juuri myymässä. Kuitenkin julkiset tilat tästä talosta omistaa sama henkilö, joka omistaa alimman kerroksen kämpän.

Hänen tehtäviinsä kuuluisi siis hoitaa kiinteistön julkiset tilat. Britin mukaan meidän landlord ja hän maksavat vuodessa tietyn summan (tuhat puntaa) suoraan kiinteistönomistajalle. Se summa kattaa julkisten tilojen siivouksen ja kunnossapidon.

Kunnossapito sisältää mm. porraskäytävän imuroimisen kaksi kertaa kuussa sekä roskapostien ja pyykkihuoneen roskien roudaamisen pois. Täällä ei ole kertaakaan asumisaikanamme (eli kahteen ja puoleen vuoteen) käynyt kukaan siivoamassa tuota rappua!

Keskikerroksen remontti

Keskikerroksen britti tuli lauantai-iltana kertomaan, että hänelle tehdään kylppäriremontti ensi (eli tällä) viikolla. Kaunis ele häneltä varoittaa etukäteen.

Remppamiehet tulivatkin heti maanantaina aamutuimaan, pistivät poppikoneen TÄYSILLE ja ryhtyivät hommiin. No ei se mitään. Se mikä alkoi lopulta ottaa päähän, oli se, että he tupakoivat britin kämpässä. Tiedän, ettei britti itse tupakoi.

Lisäksi he tupakoivat myös rapussa ja pihalla. Meidän piha onkin nyt täynnä tupakantumppeja. Ja juu, tupakoin itsekin, mutta missään tapauksessa EI SISÄLLÄ ja meillä on pihalla kannellinen tuhkakuppi. Onpa vielä ihan näkyvästi siinä, että olisivat voineet sitä käyttää. Mutta ei.

Lisäksi pihalla on nyt jotain ihme remonttimujetta. Suurimmat roskat veivät pois, mutta muut jättivät. Kohteliaita kyllä olivat, mutta kauheita melutoosia - riitelivät muutaman kerran keskenäänkin.




Kuvat eivät liity juttuun mitenkään: otin ne tänään Regent's parkissa ollessani siellä tuulettumassa. Kevät on täällä edennyt jo niin pitkälle, että narsissit kukkivat, samoin jotkin kirsikkapuut. Meidän pihan kirsikkapuukin on tehnyt nuput, joista osa on jo puhjennut.