Pages

Sunday, April 8

Kadotettu Maisema



Afrikassa varttuu Kirahvi, joka kaikkien hämmennykseksi ei lakkaakaan kasvamasta. Se kasvaa yhtä suureksi kuin uljaimmat puut. Kirahvi on aina halunnut nähdä yhtä kaus kuin puutkin ja niin kävikin. Sen hintana vain oli yksinäisyys, joka sen eristi muista.

Kunnes paikalle liihottelee Lintu. Syntyy luja ystävyys, mutta sateiden väistyessä jatkaa Lintu matkaansa. Eikä mikään ole ennallaan sen jälkeen.

Kirja kertoo sekä ystävyydestä että yksinäisyydestä. Se kertoo etsimisestä ja se kertoo löytämisestä. Se kertoo elämäntarkoituksesta, joka itselle on pakko rakentaa kokeakseen elämänsä mielekkääksi. Löytääkseen syyn herätä aamuisin.


Kiinnostaisiko sinua lukea tällainen kirja? Onko kuva kiinnostava? 


Arvostan kovasti mielipiteitä ja niistä huolimatta tällainen kirja putkahtaa ulos heti, kun tajuan, miten BoD toimii. Eli ei välttämättä ihan heti, heh.


Ps. Kirjassa ei ole zombeja eikä sarjamurhaajia, pahoittelen.

18 comments:

  1. Kyllä, kyllä ja kyllä! :D

    ReplyDelete
  2. Ehdottomasti kyllä!Ja toivottavasti se BOD pian selkenee,,,,Kuva on upea!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitokset, kansikuva tuottikin aika paljon päänvaivaa, että siitä saisi edes jotenkin kirjan aihetta kuvaavan :D

      Delete
  3. Kyllä tilaan - ja luenkin - heti kun mahdollista (vaikket ehkä usko...)! Ihana kansikuva :)

    ReplyDelete
  4. Kuulostaa mielenkiintoiselta, asiat, joista kirjoitat, koskettavat kaikkia.
    Toivottavasti toteutus selkenee.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, Arleena. Tekninen osuus ei oikein kiinnostaisi ollenkaan ja se varmaan johtuu siitä, että minulla on ymmärrysongelmia ;)

      Delete
  5. Kiinnostaisi lukea, vaikka totuuden nimissä olen saina hieman karttanut tarinoita, joissa eläimet ovat pääosassa, vaikka tiedänkin, että symbolisesti niitä käytetään hyvinkin paljon.

    Johtuu varmaan lapsuuden traumoista, en kestänyt faabeleita, en Anni Swanin eläinsatuja. En vaan ymmärtänyt puhuvia eläimiä (tosikko). Noidista ja kummituksista kyllä pidin, hmm...

    Kuvassa on surumielisyyttä, ehkä sekin johtuu itsestäni, tuo ranta näyttää mökkirannalta, jonne on ikävä.

    Mites bodin kanssa sujuu?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin minäkin, tavallaan. Siis en ole mikään suuri eläinkirjojen ystävä paitsi eläinsaduista kyllä tykkäsin lapsena. Mutta siis saduissa ovat ok, ei ehkä aikuisten kirjoissa. Tämä on siis aikuisille suunnattu. Ja nuorille aikuisille, ei kuitenkaan ihan lapsille.

      Ihmettelen vähän itsekin, miten tällaisen kirjoitin, hehe. En enää muista, miten tämä sai edes alkunsa, kun siitä on jo niin kauan :D

      Bodin kanssa vähän takkuaa edelleen, mutta luulen että hieman on tapahtunut edistystä - iso kiitos siitä sinulle! <3

      Delete
  6. Kokeilin kommentoimista useamman kerran mutta ei meinannut onnistua (en pystynyt kirjoittamaan kommentointikenttään), nyt näyttäisi toimivan! Upea kuva, herättää kyllä kiinnostuksen ja aihepiirikin on varmasti kaikkia tavalla tai toisella koskettava. Mutta kuten SusuPetal kommentoi yllä, kartan hieman tälllaisia eläintarinoita... Tällä kertaa tekisin tosin mielelläni poikkeuksen :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. En tajua, mikä tätä Bloggeria vaivaa, kun joskus kommentointi takkuaa ja sitten taas pelittää. Höh.

      Ei kaikesta voi tykätä tai olla kiinnostunut :) En tiedä ostaisinko itsekään omaa kirjaani, ellen tietäisi sen sisällöstä enemmän. Siinä on ihan juonikin ja asioita tapahtuu eli ei ole pelkästään mikään pohdintakirja tmv. :)

      Delete
  7. niin, korkeella ne makupalat...

    ReplyDelete
  8. Mitä mitä? Sinä siis kirjoitat kirjan? Aihe ja teemat ovat mitä koskettavimmat ja tärkeimmät ihan jokaiselle ihmiselle. Sanoisinpa, että tämän perusteella sinulta on tulossa todella universaali ja ihmisiä yhdistävä teos, johon jokainen voi samaistua omalla kohdallaan. Kuva on koskettava, etenkin kun sen liittää tuohon introon, jossa kirjoitit: Kirahvi kasvaa muita korkeammaksi ja jää yksin.

    Tästä tulee mieleeni laulun sanat: tuulessa puita kaatuu, mut ruoho vain kumartaa. tuuli kun käy, tuuli kun käy, ruoho vain kumartaa.

    Kiitos tästä. Jään kiinnostuksella odottamaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, tai siis olen jo kirjoittanut - aikoja sitten. Kirjoitan paljon ja tekeillä ja vireillä on koko ajan jotain. Tuo on nyt käsittelyssä ja muutaman harmaan hiuksen olen jo saanut teknisten syiden takia - kirjoittaminen itsessään ei aiheuta harmaita hiuksia ;)

      Kiitos kannustavasta kommentistasi :)

      Delete

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikille joko yhdessä tai erikseen (yleensä erikseen). Joskus vastaaminen voi vähän kestää, mutta ei kannata huolestua - vastaan kyllä :)