Pages

Saturday, April 28

Olet olemassa VÄÄRIN




Olen miettinyt tovin
jos toisenkin
miksen olla saa
vaikka olenkin.


Joku suurempi voima
mahtava halu
tulee ja kertoo:
On työkalu.



Sillä kalulla pistät
kuntoon päät,
määräät itse
mielesi säät.


Mene ulos,
katsele merta
se on suonille
kuin verta!


Puraise porkkanaa.
ota nauris
kohta kirmaat
niin kuin kauris!


Niskasta kiinni
itseäs ota
Sillä jos et ota
syttyy sota!



Koska minä en kestä, että on ihmisiä, jotka ovat erilaisia. Jotka eivät ole terveitä. Tai eivät ajattele samoin kuin minä, koe samoin kuin minä, kulje samaan suuntaan kuin minä, ole niin kuin MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ!!!


~~~~

30 kuvaa - haaste: 18: Tunteet

30 comments:

  1. Itse olen ehdottomasti terveellisen ruokavalion ja liikunnan puolesta (niin kuin varmasti sinäkin) mutta ai että käy suoraan sanoen v*tuttamaan kun joku sanoo että esim. skitsofreniaa voi parantaa ruokavaliolla. Minulla on sukulainen, joka on skitsofreenikko, joten on vähän realistisempi kuva siitäkin sairaudesta. Tietysti itselläkin saattaa unohtua välillä, että se mikä toimii minulle ei välttämättä toimi muille, ihmiset kun ovat niin erilaisia..

    ReplyDelete
  2. Jeps, kuitenkin on tosiaan olemassa sankoin joukoin ihmisiä, jotka ovat terveitä tai sairaita ihan riippumatta siitä ruokavaliosta(kaan). Eli vaikka sillä eittämättä onkin merkitystä ihmiselle, niin ei se mikään tae yhtään mistään silti ole.

    Minulla on myös kokemusta skitsofreniasta. Taannoinen paras ystäväni sairastui skitsofreniaan ja valitettavasti hän on edelleen "sillä tiellä". Oli parempia kausia, sitten oli psykoosijaksoja jne. Lopulta menetin hänet kokonaan sairaudelle. Hän ei enää halunnut pitää yhteyttä ja väkisinhän ei voi. Tällä hetkellä hän on käsittääkseni edelleen sairaalahoidossa.

    Ajattelin tuota postausta kirjoittaessani myös laajemmin sitä, miksi joillakin ihmisillä on niin suuri tarve pyrkiä muuttamaan toisia. Mistä sellainen halu oikein kumpuaa?

    ReplyDelete
  3. Otsikko on osuva. Pitää olla olemassa näkymättömänä läpi elämän, missään nimessä ei saa olla läpinäkyvä, jotta kukaan ei näkisi miten olet väärin syönyt ja elänyt. Erilaisuus on ryppy matossa, se pitää oikaista.
    Minäkin aattelin nyt sanoa skitsolle anopilleni, että tarpeilla pitää käydä joka aamu klo 9, onko ihme että pääkin ummettuu kun ei käy. Nih.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olipas hieno tuo mattovertaus - ihastuin siihen! Nykyään pitää olla tarkkana mitä sanoo ja tekee, ettei joudu tilille syömästään ruuasta, harjoittamastaan (tai harjoittamatta jättämästään) liikunnasta ja plaa plaa.

      Pitäisikin säätää ihan direktiivillä vessa-ajat kansalle!

      Delete
  4. Joillakin ihmisillä on pakottava tarve tunkea ihmiset muotteihin, ja jos ei joku sinne mahdu, siltä leikataan ylimenevät osat irti. Ettäs kehtaavat rönsytä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Amen, olipas hienostu sanottu. En osaa tähän mitään lisätä.

      Delete
  5. Meissä jokaisessa on kai narsismia, toisissa enemmän ja toisissa vähemmän.
    Runosi soljuu kuin vuolas virta

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos. Terve itserakkaus ja -tunto ovat hyviä asoita. Narsismi sairautena harvemmin sitä on.

      Delete
  6. Jokaisella kukalla on oikeus kukkia!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Näin on, myös vaatimattomilla leskenlehdillä!

      Delete
  7. Runosi on hyvin koskettava.

    Tuo sinun sivupohjasi on ihana.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitokset. Tämän sivupohjan koodin saa muuten sivupohjablogistani, jos haluat jossain vaiheessa vaihtaa ;)

      Delete
  8. Runosi pistää ajattelemaan...live and let live!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jeps, kaikenlainen kyttääminen ja toisen elämäntavoista "vikojen" etsiminen on ikävää - joskus jopa ilkeää.

      Delete
  9. Jos ei ole sinut itsensä kanssa, pelkää vierasta. Sitä mitä ei tunne toisessa. Silloin tekisi mieli tehdä kasa itsensä klooneja. Jotta varmasti tietää mitä toinen ajattelee, sanoo, tuntee ja tekee. Jos minä olen itsestäni ihan hyvä tyyppi, ymmärrän, että erilaisuus on rikkautta. Että juuri se tekee maailmasta mielenkiintoisen, kun siellä on erinäköisiä ja eritavalla ajattelevia ja tekeviä ihmisiä. Se ei ole uhka, se on aarre, jonka löytää jos haluaa etsiä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kauniisti kirjoitettu! En osaa tähän mitään lisätä. Minulla ei ole maailman paras itsentunto, mutta ei huonoinkaan. Toisaalta minulta puuttuu myös saarnaamis- ja opettamisvietti. Oman vajavaisuuden ymmärtäminen ehkä auttaa joissain tilanteissa ymmärtämään ja etenkin hyväksymään myös erilaisuutta.

      Delete
    2. Mitä muuta monet kirjoituksesi ovat kuin saarnaamista?

      Delete
    3. Ne ovat mielipiteitä. Oletko kuullut sellaisista. Niitä on ihmisillä erilaisia. Jos kokisin tarvetta saarnata/käännyttää, silloin kertoisin, miten tulee toimia ja olla. Vaan niin kuin näissä kirjoituksissa usein kirjoitan: se mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle.

      Jos koet sellaisen saarnaamisena, niin koe toki. Ei häiritse minun elämääni.

      Delete
  10. Älyttömän kaunis ja kylmät väreet nostattava runo. Ajattelin ensin, että se on jostain runokirjasta otettu, niin ammattimainen ja syväluotaava ote tekstissäsi on. Et ole ajatellut laittaa sanoja joskus kansien väliin... ? Sinulla kyllä rahkeet riittäisivät.

    Meitä on joka junaan ja lähtöön, jokaisella asemallekin meitä riittää pällistelemään. Ja hyvä niin, kerrassaan täydellistä juuri niin! Mikä olisi maailma, jossa jokainen olisi samaan muottiin valettu, samanmuotoista nenää, korvaa ja lantiota jokaikinen ihminen!? Ja uskonpa, ettei tässä kukaan lopulta ole toista hullumpi tai sairaampi, jos ei nyt fysiologiaa oteta mukaan. Samanlaisia kaikki, samalla viivalla alusta loppuun asti.

    Kommentoisin tuohon yllättävään skitsofreniakeskusteluun jotain. Mielestäni on hienoa nähdä, että on olemassa myös toisinajattelevia lääkäreitä, jotka haluavat etsiä helpotusta muun muassa mielen sairauksiin (ja muihin kroonisiin sairauksiin) muualta kuin lääketeollisuuden puolelta. Skitsofrenia ei todellakaan johdu ruokavaliosta, eikä sitä omega kolmosilla paranneta (!), mutta on paljon näyttöä siitä, että esimerkiksi harhoja ja muita oireita on mahdollista lievittää tiettyjen mineraalien ja ravintolisien avulla. Uskon tähän täysin. Sairaus ei katoa mihinkään, mutta ihmisen on ruokavaliollaan mahdollista vaikuttaa oireiden laatuun. On fakta, että esim. omega 3 -rasvat toimivat aivoissa parantavasti ja esim. sokerit ja viljojen proteiinit käyttäytyvät aivoissa morfiinin tavoin. Viljatuotteiden ja sokerin poisjättäminen ja niiden korvaaminen kasviksilla, pähkinöillä, kalalla, kanamunalla ja hyvällä lihalla olisi suotavaa myös mielenterveysongelmista kärsiville. Tuloksia on nähty ja sille on olemassa fysiologiset perusteet.

    Kiitos Elegia! Kaunis postaus.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitokset kannustavista sanoistasi! Onhan minulla kaikenlaisia projekteja vireillä, mutta kesken ovat - edelleen. Hiljaa hyvä tulee ;-)

      Liittyen tuohon skitsofreniaosaan. Olen täysin samaa mieltä siinä, että oireita voi tosiaan yrittää ja saadakin helpotettua ruokavalion avulla. Oma kokemukseni (ei tietenkään todellakaan kata kaikkea) on, että ruokavalioon kiinnitetään melkoisen paljonkin huomiota erilaisten sairauksien hoidossa.

      Ei siis vain mielenterveysongelmien kohdalla. Monihan valitettavasti yhäkin ajattelee, että niitä ei periaatteessa ole olemassa, vaan ne ovat aina merkki joko väärästä ruokavaliosta, asenneongelmista, liian vähäisestä liikunnasta tai mikä nyt milloinkin on "muodissa".

      Tiedätkö, vastauksestani tuli niin pitkä, että ajattelinkin tehdä sen pohjalta postauksen. :D

      Delete
    2. Hieno hienoa. Projektien hedelmiä odotellessa ;)

      Totta turiset; ruokavalio nostetaan nykyään esille sairautta kuin sairautta hoidettaessa. Mutta valitettavasti ei vieläkään tarpeeksi. Moni terveyskeskus toimii liukuhihnapohjalta; asiakas sisään, asia koneelle ja lääkeresepti kouraan. Perään saatetaan parhaassa tapauksessa huikata: juo vähemmän alkoholia!/ muista omena päivässä! ;) Eri asia ovat sitten nämä toisinajattelevat lääkärit ja ravitsemuksen asiantuntijat, joilla on todellakin molekyylitason tietoa siitä, mitä eri aineet ja aineiden yhdistelmät tekevät ihmisen sisällä. Tämä on kertakaikkiaan kiehtova tieteen ala ja tulen yhä vakuuttuneemmaksi eri ravintoaineiden parantavista vaikutuksista.

      On esimerkiksi todistettu (kuten kirjoitinkin), että sokerit ja puhdistetut viljat toimivat aivoissa morfiinin tavoin ja läpäisevät suojaavan aivokuoren sekoittuen aivojen välittäjäaineisiin. Tämä on jo aika pysäyttävää kun mietitään monia mielenterveysongelmia.

      Väärä ravinto tuskin on laukaissut ko.ongelmia (muutenhan 99% länsimaiden väestöstä kärsisi skitsofreniasta!). Mutta fiksaamalla ruokavaliota, voidaan vaikuttaa aivojen välittäjäaineisiin, aivokuoreen ja hypotalamukseen, hormoneista puhumattakaan. Ruoka on se polttoaine, joka tarjoaa energian ja ravinteet aivan koko kropalle ja jokaiselle sen osalle -niin; jos tarjoaa. Monesti sitä luulee syövänsä terveellisesti, mutta itse asiassa saatammekin syödä säännöllisesti sellaisia ruoka-aineyhdistelmiä, jotka häiritsevät toistensa imeytymistä. Tämä selittää monia nykyajan puutostauteja.

      Mielenterveysongelmat ovat todellakin yksi suuri tabu, joista ei puhuta ja joista on olemassa tietyt ennakkokäsitykset etenkin suuremman sukupolven edustajien keskuudessa (kaikella kunnioituksella). Sen jälkeen kun mummoni kuuli minun olleen sairaalassa anoreksian takia, hän leimasi minut totaalisen hulluksi ja sitä tulen olemaan hänelle elämänsä loppuun asti. Tämä paljastuu aina kun päädymme kinastelemaan jostain: "Mutta minä en olekaan ollut hoidossa!" hän väläyttää viimeisen sanansa. :( Kyllä meinaan käy aika kipeästi. Pappani puolestaan tyrmää masennukset sanomalla: "Minun lapsuudessani masennus oli laiskuutta!" Niinpä niin.

      Itse en ole huomannut, että ruokavaliota painotettaisiin kovinkaan usein mielenterveysongelmien parannuskeinona, vaan sairastuneet leimataan vain yksinkertaisesti kahjoiksi. Kuten sanoinkin; minusta on hienoa, että jotkut uskaltavat nostaa ruokavalionkin esille tässä asiayhteydessä ja uskoa, että sairaus on hoidettavissa tai ainakin lievennettävissä. Hulluksi leimaajille tuskin tulee edes mieleen, että sairasta on mahdollista auttaa... Tällaisia pohdintoja.

      Kiva kun teit erillisen postauksen aiheesta. Tästä aiheesta riittäisi keskusteltavaa kirjaksi asti :) Ja siis painotan; ymmärrän täysin mitä tarkoitat.

      Mukavaa vappua sinulle sateiseen ja pommi-isku-uhkaiseen Lontooseen! ;) :S

      Delete
    3. Hei taas, vastaan sinulle tuohon tuoreempaan postaukseen. Tosin kaiketi vasta huomenna. Haluan laittaa tämän illan osalta aivot narikkaan ;)

      Delete
  11. Itsekin menetin läheisen ihmisen mielenterveyden sairaudelle. Kai se skitsofreniaa oli, en tiedä enkä voi tietää mikä hänen sanomisestaan oli loppujen lopuksi totta. Vuosien ystävyys piti sisällään niin monta valhetta. Totuutta on vaikea erottaa, kun niin monen valheen ja harhan vyyhti kietoutuivat yhteen.
    Se, oliko mikä tarkoituksellista ja tahallista on myös epäselvää.
    Eikä siitä parane porkkanoilla.

    "ota itseäsi niskasta kiinni" on sanonta, jonka suustaan päästävä ei näe itseään pidemmälle. Ihminen, jolle mielen ongelmat ovat tuntematon käsite. Sananparsi, jonka sanominen satuttaa usein enemmän kuin voisi kuvitella. Vaikka varmasti sanomisen tarkoitus on hyvä. Se on kuitenkin kuin ruoska päin naamaa. Ettei se vähäinenkään yrittäminen riitä.

    Masennus on mielenterveyden sairauksista kokenut jo inflaation. Siihen on helppo sanoa "tee itselles jotain". Eikä koskaan voi tietää mitä suunnitelmia masentuneen päässä voi pyöriä.

    Taidankin laittaa tähän runoon linkkiä.
    Niin osuvasti sanottu.
    Kaiken suhteen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen pahoillani. Voin kuvitella, miltä menettäminen tuntuu. Minulle se ainakin oli kova kolaus ja surullinen asia.

      En olisi itse osannut ystävääni diagnosoida (eikä se edes ole tehtäväni: en ole lääkäri), vaan se tuli ilmi sitten myöhemmin. Kävin ystäväni luona usein osastolla ja myös sen jälkeen, kun hän pääsi kuntoutuskotiin.

      Hän oli välillä paremmassa kunnossa, välillä huonommassa. Valitettavasti vaaka taisi lopulta kallistua sinne toiselle rajalle.

      Olen samaa mieltä masennuksen kokemasta inflaatiosta. Sitä tunnutaan herkästi pidettävän vain negatiivisena asenteena, laiskuutena ja saamattomuutena ja tähän voisi listata kaikki yleisesti negatiiviset ja leimaavat piirteet. Se tuntuu pahalta.

      Delete
  12. Peikko tykkää tällalisista soivista rytmeistä. Sanatkin ovat kumuavia. Sellaisia, jotka jäävät mieleen soimaan. (Se apinajuttukin oli hassu, peikko mietti mille apina haisee...)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitokset. Apinat eivät muuten mielestäni haisseet miltään. En ainakaan huomannut :D

      Luulen, että eläintarhan apinat haiskahtavat, koska he asuvat ahtaasti omien kakkapökäleiden kanssa. Nyt kun mietin, niin en pahemmin nähnyt (tai en ainakaan muista nähneeni) apinan kakkia Gibraltarilla. Kakkivat varmaan puskiin ;D

      Delete
  13. Mine tuossa edellä kerkesikin jo panemaan omat ajatukseni sanoiksi. Minustakin halu muuttaa muita ihmisiä kumpuaa monilla ihmisillä siitä, että he pelkäävät erilaisuutta ja erilaisia ihmisiä - tuntematon pelottaa. Siksi halutaan muuttaa kaikki muut samanlaiseksi kuin itse; siksi olennoksi, joka on itselle kaikista tutuin.

    Pysäyttävä kuva ja hieno runo. Kiitos. :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitokset. Mietin myös, että joitakin voi ärsyttää ja turhauttaa toisten ongelmat, koska he kokevat, että ne voi korjata helposti. Etenkin mielenterveden häiriöt tuntuvat olevan sellaisia "omapa on vikasi" -sairauksia, joita on helppo väheksyä.

      Delete
  14. Miehelläni on skitsofrenia. Vajaan 20 vuoden aikana on ollut 2 sairaalajaksoa eli pahempaa psykoottista jaksoa. Voi siis sanoa, että vointi on ja on ollut pääosin aika hyvä. En silti usko, että perusterve ruokavaliomme on siihen vaikuttanut. Pikemminkin sopiva lääkitys, joka muutti elämänlaadun ja yleisen voinnin kuin "taika-iskusta" paremmaksi. Se oli suorastaan uskomatonta nähdä ja kokea viereltä se parempi olotila.

    Tottakai vointiin vaikuttaa myös meidän hyvä suhde, ylipäänsä vakaa parisuhde, kuten vaikuttaa muutkin elämän perusasiat kuten kenen tahansa elämään,mutta ei hyvällä suhteella sairautta paranneta. Itse uskon, että skitsofreniassa kyseessä on pitkälti aivojen kemiallinen häiriö tai vastaava, johon lääkkeillä voi vaikuttaa hyvinkin suotuisasti. Uskon myös perinnöllisyyteen, mutta tietenkään oikein kukaan ei varmasti tiedä, mistä kaikesta sairaus mahdollisesti kumpuaa.

    Ongelma on tietysti noin yleisesti se, että sopivaa lääkitystä on monille hankala löytää tai lääkkeillä on liian ikäviä sivuvaikutuksia, ja toisaalta, sairastumisikäkin vaikuttaa. Kovin nuorena sairastuneet näyttävät oman näkemykseni mukaan sairastavan skitsofreniaa vaikeamman asteisena kuin esim. mieheni, joka ei sairastunut niin nuorena.

    Skitsofrenia on kuten moni muukin sairaus eri ihmisillä erilainen ja kaikkia ei toivottavasti niputeta samaan reppuun ja kaikilla ei siksi lääkityskään toimi välttämättä kuten minun miehelläni.

    Skitsofreniaa kai pidetään sen verran vaikeana sairautena ja osin kai pelottavanakin että siihen liittyen harvemmin saa kuulla neuvoja ja simppeleitä ohjeita, kuinka tätä syömällä parantuu.
    Silti, niitäkin on matkan varrelle mahtunut ja ei voi mitään, että osaa ottaa pannuun!

    Jotenkin toivois vaan avarakatseisuutta ja kuuntelemista ja ymmärtämystä. Ei meistä kukaan tiedä, mihin sairastuu, jos sairastuu, ja kaikkeen ei todellakaan voi itse juurikaan vaikuttaa.

    Sun blogi on todella kiinnostava! Löysin vasta, aion tutustua tarkemmin.

    Lämmintä kevättä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitokset kommentistasi! En oikein tiedä, mitä siihen sanoa. Arvostan kovasti, että kerroit oman näkemykseni. Oli ihana lukea kommenttiasi, ajattelen näistä asioista samalla tavalla kuin sinä.

      Ja olen vilpittömän iloinen, että sairaudesta huolimatta, sinun ja miehesi liitto on pysynyt koossa ja että on saatu apua sairauteen. Minäkään en usko, että esim. psykoosista "noustaan takaisin tähän maailmaan" syömällä tai olemalla syömättä jotain tiettyä ruokaa.

      Mielenterveyden sairaudet ovat ihan todellisia sairauksia ja nimenomaan aivoissa usein silloin on kemiallisia töimintahäiriöitä. Ja jos ei ole, niin eipä ne lääkkeet silloin autakaan. Ja niin kuin kirjoititkin, niin sama lääke ei välttämättä sovi kaikille.

      Aurinkoista kevättä sinulle ja miehellesi!

      Delete

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikille joko yhdessä tai erikseen (yleensä erikseen). Joskus vastaaminen voi vähän kestää, mutta ei kannata huolestua - vastaan kyllä :)