Pages

Saturday, June 30

Tappajakala

Silmänruokaa antiikkiliike Fasaanissa Helsingissä.
Suomiretki on tänä vuonna ollut oikein onnistunut. Ehdin viettää melkein kolme viikkoa kaupunkilomaa ennen kuin siirryin tänne maaseudun rauhaan mökkeilemään.

Olen saanut tavata paljon ystäviäni ja nauttia heidän ihanasta seurastaan. Kolmisen viikkoa sellaista sosiaalisuutta on minulle aika rankkaa, joten tämä mökkeily tuli kyllä tarpeeseen. Toki täälläkin on ihmisiä tavattu, mutta ihan toisella tempolla.

Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa.
 Se tunne, joka minussa on, vain vahvistuu: minun kotini ei ole täällä. Toivottavasti kukaan ei nyt ota tätä henkilökohtaisesti, sillä sitä tämä ei ole. Vaikka suku ja ystävät ovat pääosin Suomessa, koen silti että kuulun uuteen kotimaahani. Kun täältä lähden, minä menen kotiin.

Olen oppinut, että aito ystävyys ei ole riippuvainen siitä, kuinka usein – tai harvoin – tavataan. Olen onnekas, että minulla on samoin kokevia ystäviä. Vaikka en ole fyysisesti läsnä, koen suurta henkistä yhteyttä ystäviini. Uskon, että tunne on molemminpuolinen läheisimpien ystävien kanssa.


Olimme eilen uistelemassa. Yllä saamani vonkale. Se on noin 1,35 kiloa painava kuha. Viikon kuluttua kotiin!

30 comments:

  1. Kiva kuulla sinusta taas ja myös kuulla,että Suomi-reissu on mennyt hyvin.Minulla se on vasta edessä...Mikä vonkale! Noin isoa en ole koskaan onnistunut pyydystämään...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ai, sinä tulet vasta myöhemmin. Meillä alkaa tosiaan olla reissun vikat hetket käsillä.

      Kuhan saaminen oli minullekin varsinainen yllätys, sillä yleensä täältä nousee haukea ja ahventa. Kuhan saaminen virvelillä on melkoinen onnenkantamoinen :)

      Delete
  2. Onhan se niin, että koti on siellä missä on hyvä olla. Kiva kuitenkin, että oot viihtynyt täälläkin. Hirrrveen näköinen otus!!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, niinhän se on. On kyllä ollut todella mukava reissu ja jää paljon ihania muistoja :)

      Delete
  3. Mukava on nähdä ja tosi ystävien kanssa yhteys on todellakin henkistä. Juttu jatkuu siitä mihin edellisen kerran jäi. Se on mukavaa!

    Tappajakala on aika peto! Hui! Tähän ei voi lisätä mitään, että niitä tulee jatkossakin ;)

    Enjoy!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juurikin niin! Netin ansiosta välimatka kutistuu ja on helppo jatkaa seuraavalla kerralla siitä, mihin jäätiin :))

      Tänään olisi taas tarkoitus mennä kaloja narraamaan jahka tuo sää tuosta hieman selkenee.

      Delete
  4. Mitä mainiointa ja rentouttavaa mökkeilyä kalastajaneidolle:))) Kyllä muuten aikamoiselta hirviöltä näyttääkin, minä luulin, että piraija...hui!

    Tiedän tuon koti-maa -tunteen. Huokaus!

    Hyvää kotimatkaa toivottaa Kiiris!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hih, melkoiset hampaat sillä onkin. Ei tee mieli uida, kun jää pohtimaan mitä kaikkea siellä pinnan alla onkaan... ;D

      Minulla on jotenkin seesteinen olo, kun olen löytänyt paikkani. Enpä kyllä itsekään joskus tiennyt, että se on jossain muualla. Niin se elämä kantaa, lopulta. :))

      Delete
  5. Onpa komea kalavonkale. Tai no eihän se niin komea ole, itseasiassa aika ruma, mutta maistuu varmaan hyvältä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Rumankaunis ja kunnioitusta herättävä vonkale :) Itsehän en sitä maistellut, mutta kuha on kuulemma maukas ruokakala.

      Delete
  6. Mitenkäs minä en nyt osaakaan sanoa mitään, vaikka jo monta kertaa olen ollut kommentoimassa... No, ihana oli tavata ja viettää yhteistä aikaa niin ruhtinaallisen paljon! Ja seuraavalla kerralla jatketaan siitä mihin jäätiin, niinhän se tuntuu menevän.

    Koti on tärkeä paikka, ja on arvokasta löytää se ja tietää missä se on. Ja on niin hyvä olla, kun tuntee olevansa kotona.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä, oli mahtavaa että ehdittiin viettää niin paljon aikaa yhdessä! Ensi kerralla uudet kujeet :))

      Uskonpa, että juuri sinä jos kuka, ymmärrät kodin merkityksen. Eikä sitä voi edes selittää - se on se tunne. <3

      Delete
  7. Toivottavasti kuhan suupielissä oleva veri on kalan omaa eikä vaikka sinun sormistasi. Hurjannäköinen vonkale!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hih, ei ole minun verta, onneksi ;) Kuha koki verisen kohtalon.

      Delete
  8. Sama ja niin tuttu tunne,olen muitten silmissä kotona.ja minusta tuntuu ,että olen vieraana muitten nurkissa.kotia ja koiraa kamala ikävä,ja moni ei sitä käsitä kun kaverit ja toinen puoli perheestä täällä..Suomessa tuntuu niin juurettomalta,enkä innostu asioista samalla tunteella,olen latteampi..hauskaa mökkeilyä sinne :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitokset, mäkkeily päättyikin jo ja olen takaisin kotona.

      Minuakin vaivaa tavallaan "kodittomuus" Suomessa, koska ei minulla ole siellä mitään paikkaa, jota kutsua kodiksi. Oli kyllä ihana suomiloma, mutta oli myös kiva tulla takaisin. :)

      Delete
  9. Kiitos tästä, samaistuin täysin. Tuntuu hyvältä tietää, että muilla on samansuuntaisia fiiliksiä kotimaan ja tosiystävyyden suhteen. On ollut hienoa huomata jälleen kerra, että ne samat vanhat ystävät ovat todella niitä samoja vanhoja ystäviä, emmekä me ihmiset loppupeleissä muutu mitenkään ihan kamalasti elämämme aikana :) Uusia asioita tapahtuu, muovaudumme niiden mukana, mutta perustyyppi säilyy samana läpi elämän. Nyt kun olen Suomen lomalla tavannut vanhoja ystäviä, tuntuu kuin jatkaisimme juttua siitä mihin viime kerralla (öö..vuosi tai viisikin vuotta sitten..) jäätiin :)

    Itse olen vähän kahden vaiheilla kotimaan suhteen, mutta en pahassa mielessä. En enää. Pitkään maailmalla toilailtuani olo oli juureton ja mihinkään kuulumaton, mutta nyt tuntuu siltä, että olen löytänyt tasapainon. Minulle tärkei koti on Suomessa, kenties aina ja ikuisesti. Mutta ei tee myöskään pahaa lähteä syksyn tultua takaisin Englantiin. On valtavan helpottavaa, kun ei enää tarvitse potea jatkuvaa riittämättömyyttä ja irrallisuutta, kun tietää, että koti voi olla kahdessaki paikassa.

    Noh, nyt tuli taas stooria poikasineen. Olen tässä lomaillut niin ahkerasti etten ole joutanut edes bloggailemaan. Palaan kuitenkin kuvioihin ajallaan ja kurki blogiasi säännöllisesti :) Mukavaa mökkeilyä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Koti on siellä, missä on hyvä olla. Ei se maata ja valuuttaa kysele. Aidot ystävät säilyvät välimatkoista huolimatta, muilla ei oikeastaan ole väliä.

      Itse olen huomannut, että moni ihminen kyllä muuttuu - jotkut paljonkin. Niin paljon, ettei ole enää mitään sanottavaa. Tai sitten on itse muuttunut. En minä ainakaan ole enää samanlainen kuin parikymppisenä ;D

      Delete
  10. Oli mukava lukea, että Suomi-lomasi on ollut onnistunut.

    Ei ystävyys ole ajasta ja paikasta kiinni. Ajatukset ja tunteet ovat vapaita liikkumaan maasta toiseen. Ystävät ovat lahja elämältä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kauniisti kirjoitit ystväsitä ja olen samaa mieltä. Olen myös onnekas, että tielleni on siunaantunut ystäviä. Aina niin ei ole ollut.

      Delete
  11. Wherever I lay my hat, that's my home -- niin vanha biisi, että et ehkä muista :)

    Ihanaa 'ulkomaanmatkaa' ja mökkilomaa, Elegia!! Ja toivon teille lisää vonkaleita kunhan tuoon pistelty nuotiolla parempiin suihin...
    Iloa ja valoa! Perässä tullaan, siis mökille, ei tosin saman mökin katon alle..

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mies hoiteli kuhan, itse en siihen koskenut :D Nyt on reissu takana ja paljon ihania muistoja mielessä. Uimassa en muuten käynyt kertaakaan! Kauhistutti mitä kaikkea pinnan alla voikaan piileskellä... ;)

      Delete
  12. Oikein ymmärrän tuon "kotini ei ole täällä" jutun. Itse tunsin samoin mm. entisestä kotipaikkakunnastani - jossa nytkin juuri olen lomaa viettämässä - eikä se täällä näiden kolmen kesän jälkeenkään tunnu enää olevan, vaikka mukava onkin tavata vanhoja ja uusiakin tuttavia ja sukulaisia. Kun täältä lähden Turkuun, lähden kotiin ja jos voisin vielä valita, lähtisin sinne samalle maaperälle kuin sinäkin, niin olisin vieläkin enemmän kotona. Niin uskon, vaikken koskaan siellä asunut olekaan - käynyt vain tuntemassa sen kotitunteen useaan kertaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. On muuten jännä juttu, miten se tunne kodista syntyy. Itse olen aina halunnut kokeilla asumista ulkomailla, mutta en ole oikeastaan koskaan sen tarkemmin ajatellut missä. Ainoa kriteeri on ollut, että maa on englanninkielinen. Kielen osaaminen helpottaa sopeutumista.

      Itse olen ihastunut tähän maahan hiljaksiin ja tunne kodista syntyi ekan vuoden aikana. Totta kai rakastan Suomeakin, etenkin Helsinkiä, koska olen sieltä kotoisin, mutta en kyllä ihan heti muuttaisi takaisin ;) Siitä tiedän itse, että olen kotona.

      Onneksi voi matkustella, niin pääsee nauttimaan kotoisuuden tunteesta! :))

      Delete
  13. Minunkin kotini on Istanbulissa. Ehdottomasti ja varmasti. Ei se kuitenkaan sulje pois sitä, että se ei voi joskus olla taas Suomessa. Tänä kesänä emme ole matkaamassa Suomeen. Eikä haittaa mitään. Minulle riittää, että tiedän sen siellä seisovan ja olevan olemassa.

    Hyvää loman jatkoa! Toivottasti loma on ollut levoksi, ei rasitteeksi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta, kodin sijainti voi vaihdella, uskon. Ainakin omalla kohdallani koen niin, sillä uskon että voisin kotiutua muuallekin vielä. Ja hyvä niin, sillä jossain vaiheessa varmaan muutammekin. Mutta sen ajatteleminen nyt ei taidakaan olla ajankohtaista.

      Loma oli ihana ja oli aivan mahtavaa tavata kavereita ja sukulaisia! <3

      Delete
  14. Onnellista mökkielämää toivottaen :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitokset, oli mukavaa ja parasta oli päästä saunaan! :)

      Delete
  15. Komia vonkale!
    ja hyvää kotimatkaa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitokset, kalastus on hauska kesäharrastus :) Kotona olenkin nyt.

      Delete

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikille joko yhdessä tai erikseen (yleensä erikseen). Joskus vastaaminen voi vähän kestää, mutta ei kannata huolestua - vastaan kyllä :)